Pyrrinperkeleitä odotetaan saapuvaksi ;)

Jep. Tammikuun puolessa välissä Martta kävi pikku lemmenlomalla Puolassa ja ei ollut turha reissu., se on nyt tukevasti tiineenä :) Alkatiineys on sujunut hyvin. Se on pirteä, kylläkin rauhallisempi ja hillitympi versio itsestään! Ruoka maistuu loistavasti, söisi kaiken mitä antaa ja vaikkei antaisikaan :D Maha on selvästi jo kasvanut, vyötärö alkaa hävitä. Painoakin on tullut reilu kilo, ruokintaa olen yrittänyt lisätä hillitysti. Lenkkeilty ollaan toki normaalisti, treenit ollaan jätetty kokonaan pois nyt. Suurin muutos käytöksessä on hellyydenkipeys, se on todellinen perskärpänen. Esittelee mahaansa ja haluaa sitä kokoajan rapsutettavan, myös kaikki meillä käyvät vieraat saavat osansa pyrrineidin hellyydestä, halusivat sitä tai eivät ;) Se on aina tykännyt miehistä, mutta nyt se on todella pähkinöinä kaikista Ollin kavereista.. Kun sitä rapsuttelee se pitää semmoista hauskaa narisevaa ääntä.

Nyt sitten jännätään montako pupsia sieltä tulee :O Toivotaan toki että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Pentujen odotetaan syntyvän maaliskuun 18. päivän jälkeen.

Täpläkoiran kanssa kisattiin viime viikonloppuna Iisalmessa. Tuloksellisesti ei kummoista menestystä, 5, HYL, HYL. Mutta ratoihin olen kyllä oikein tyytyväinen! Pieniä virheitä, muuten ehjiä ratoja.Vitonen kiellosta hypylle johtui ihan omasta ohjausvirheestä, toka radalla meille tyyppivirhe, eli ei tullut sokkarissa ohjaukseen mukaan. Vikalla hyppyradalla hyllytettiin, koska Helmi irtosi väärällä hypylle, koska olin myöhässä. Lähdöt oli hyviä joka radalla! Keinut myös hyviä, se on ollut jotenkin rikki. Okserin treenaaminen talvikaudella on tuottanut tulosta, hyppäsi ne nyt ongelmitta. Eikä yhtään keppivirhettä, rasti seinään ;) Vauhtia oli ihan mukavasti ja se oli jotenkin niin iloinen taas, laatuaikaa keskenään ilman pyrrin painajaista :)

Aloin nyt kirjoittelemaan jonkinmoista "pentublogia" tuonne treeniblogin puolelle. Mukava että jää itsellekin jotain muistiin tästä projektista.

Helmille ensimmäinen SERT-A ja Martta kakkosiin!

Kuva:Heidi Utriainen

Viime päivityksestä alkaa olla taas sen puoli vuotta, joten aika ehkä kirjoitella jotakin. Treenattu ollaan kyllä ja kisattukin, molemmilla rekuilla.

Helmin kanssa päästiin talvikaudeksi treenailemaan meidän seuran valmennusryhmään, joka on tarkoitettu SM kisoihin tähtääville koirakoille. Muutamat treenit on takana ja hyviä ovat kyllä olleet. Katselin vähän viime postauksessa laittamiani treenattavia asioita ja ihmeellistä, mutta ollaan oikeesti nyt treenattu noita juttuja :D "Lähtöjumia" olen yrittänyt purkaa, siten että treeneissäkin Helmi tekee välillä kisanomaisia ratoja rasiapalkalle, mukana vihellykset ja muut kisanomaiset rutiinit. On ehkä toiminut nyt jo, tai ainakin kisoissa lähdöt olleet nyt parempia. Edelleen kyllä kiihdyttää loppua kohti, mutta ei ole radan alkua niin koomassa kuin pahimmillaan ollut. Kontaktien kriteereissä kisatilanteessa olen kyllä lipsunut edelleenkin, siinä pitäisi skarpata. Treeneissä Helmi tekee kyllä nopeat ja varmat pysärit.. Ollaan treenailtu paljon nyt koiran itsenäistä etenemistä kontaktin päähän ohjaajan jäädessä taakse, tuottaa tulosta pikkuhiljaa :) Pituutta ja okseria tehtiin ryhmätreeneissä eri kulmista, hyvin ne sujuu kyllä. Ehkä parhaiten on edistynyt keppien avokulmat! Alkaa oikeasti hahmottaa niitä nyt, hienoa. Keppien loppupää on varma kuin mikä, kestää leijeröinnit ja vaikka kärrypyörät, ei jätä kyllä kesken. Pienestä putkiaivoisuudesta on joskus etua :D

Kisoja ollaan täplän kannsa käyty muutamat. Poksin kisoissa kesällä saatiin tuplanolla Markku Kaukisen radoilta, tripla jäi itseasiassa puomin alastulokontaktin päähän. Uskomatonta mutta totta, Helmi teki vitosen alastulolta niin, että takajalat oli kontaktipinnan yläpuolella ja etujalat maassa. tuli siihen oikein täpäkästi hyppäämällä, koskematta kontaktiin.. tyylillä siis :D Tuplan lisäksi meillä taitaa olla nyt pari muuta nollaa, yks hyppy- ja yksi agiradalta.

Meidän omissa piirinmestaruusskaboissa kotihallilla saatiin vihdoin meidän ensimmäinen agiSERTi! Eipä tosin jäänyt piirinmestaruus ja hyppysertikään kuin yhden pienen virheen päähän.. Mutta valiokello on siis käynnissä :) Oishan se nyt upeeta saada Helmistä agilityvalio.

Olin ensin jo päättänyt steriloida Helmin nyt syksyllä, mutta jotenkin se vaan taas jäi. En oikein edes tiedä, mitä minä siinä sterkkauksessa  "pelkään" ? Ehkä sitä, että koira muuttuu liikaa. Jos siitä tuleekin jotenkin hirveän löysä/laiska tai kiukkuinen muille koirille. Nyt se on niin kovin sosiaalinen ja iloinen, JOS se ei ole valeraskaana... Yksi peikko on tosin virtsankarkailukin. Mutta jos steriloimalla saisin koko ajaksi sen Helmin, mitä se on juoksujen välissä valeraskauden jälkeen, se olisi enemmän kuin hienoa. Se on niin leikkisä ja pirteä.. No katsotaan jos leikkuutaisi sen sitten ensi kesän jälkeen.

Tässäpä linkkejä Helmi aksahommin:

http://1drv.ms/1Q6fA7K

http://1drv.ms/1MtuTS8

http://1drv.ms/1Mtv6oo

Videot lataavat kauan mut näkyy kyllä lopulta...

Kuva:Heidi Utriainen

Kuva:Heidi Utriainen

No sitten hullu-Mapeen. Se se on edelleen :D Agilityssa ollaan treenailtu jo vähän vaikeampiakin juttuja. Ohjauskuvioista ollaan vahvisteltu tuttuja ja aloiteltu jo jotain meille vaikeampiakin kuvioita, kuten poispäinkääntöä ja sylkkäriä. Treenattavien listalta viime postauksesta eteenpäin on menneet kontaktit kaikin puolin, kisoissa en luota niihin kyllä vieläkään.. Rimat on nyt treeneissäkin aina siellä 60cmssä, koska minusta näytti että se ottaa kisoissa satunnaisia rimoja, mitä se ei treeneissä tee. Keinu on edelleen vähän hankala ollut radanomaisesti, on liian kiire.. Keppien aloitukset Mepe löytää kyllä hyvin ja kepit on nopeutunut entisestään. Lopetukset hajoilee välillä varsinkin toiselta puolelta.. ei vaan kerkee.. Lähdöt onnistuu vaihtelevalla menestyksellä edelleen. välillä pysyy ja välillä ei sitten millään... Vauhti on säilynyt tai sitä on jopa enemmän minusta, kun vaan ei menisi kuppi nurin niin herkästi :D Martta osaa hankaliakin juttuja lyhyinä pätkinä, mutta radanomaisena tulee liikaa vauhdin hurmaa ja moni juttu hajoaa.. tai sitten minä en vaan yksinkertaisesti kerkeä sinne minne kuvittelin.. kisoissa entisestään nouseva vire näkyy kummallisina kieltoina, joissa lähtee vähän liian täpäkkänä liikkeen perään, lähdöt on kamalia ja kontaktien korrekti suorittaminen on hiukan hakusessa. Ja Mapen virettä ei ainakaan laske se miehen elimeksikin kutsuttu juttu joka otsaani nousee :D

Muutamat kisat ollaan pikkuMartan kanssa kisailtu tässä. Noustiin kakkosiin Mikkelissä elokuussa. Yksi nollavoitto ja LUVA ollaan saatu nyt kakkosista. Kontaktit ovat kisoissa nyt parantuneet, ei siellä kovin pitkään toki seisota, mutta lähtee vasta käskyllä pääsääntöisesti. Paitsi viime kisoissa räki yhden puomin läpi.. ja annoin vielä jatkaa, tyhmä minä. Lähdöt taas onnistuu yleensä vasta toisella jätöllä.. Kepit on menneet eteenpäin, ei ehkä ihan niin herkästi jätä kesken. Uutena juttuna on nyt hajottanut taas keinun.. pyrkii hyppäämään ennen kun pamahtaa tai sit tulee ohi.. Rimat pysyy pääsääntöisesti. Muuten noin niinkun ohjauksellisesti se on jo hyvinkin taitava, irtoaa hyvin ja menee kovaa. Ja se on niin tosissaan <3 Vaikka välillä ketuttaa isostikin sen kiihkeys, niin siltikin on kiva tehdä koiran kanssa joka satavarmasti kulkee ja siinä on semmoista tekemisen meininkiä kun karjut koiran kanssa kilpaa jo lähdössä ;D

Martan menoa videolla, laatu karmivaa näissäkin..  :

http://1drv.ms/1OjkVcB

http://1drv.ms/1RpWgRu

http://1drv.ms/1Hnf3Yb

Kuva:Heidi Utriainen

Kuva:Heidi Utriainen

Kuva:Heidi Utriainen

SM:t ja muita kisahommia

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

"Kesä" on jo pitkällä ja hyvin pyyhkii! Loma onneksi vielä edessäpäin. Useammat kisat ollaan käyty molempien koirien kanssa. Molemmat nartut juoksi yhtäaikaa tuossa vapun aikoihin ja olivat kyllä hiton rasittavia, tai täplä lähinnä :D Helmi käyttäytyi kuin uros ja yritti yhtenään nylkyttää pikkuMapea ja Martta oli tästä täpläkoiran lähentelystä luonnollisesti kiukkuinen kuin ampiainen.. Jouduin jopa pitämään niitä välillä porttien eri puolilla..

Molemmat on olleet terveenä, mitä nyt Helmin oikea korva vaivaa vähän väliä.. :/ Martta kärsii selvästi kuumista keleistä (joita ei kyllä ole ollut juuri nimeksikään..), eikä ole juuri karvaansa kesäksi tiputtanut. Siksipä se sai kesätukan :D Ajelin sen kyljet ja takajalat koneella lyhyeksi, selän päälle jätin suojaksi irokeesin. Kaulusta ja rintakarvoja en raskinut ajella. Rumahan se on, näyttää ihan hyeenalta. Mutta sen on selvästi parempi olla :) Ja sitäpaitsi Mape tykkää olla tyhmännäköinen, sillä on varaa ;) Karvan alta paljastui yllättävän jämäkkätekoinen koira, luulin sitä rimpulammaksi. Ajattelin sen myös olevan ehkä hivenen pullea, vaan eipäs se ollutkaan sitäkään.  Kesäkampauksen kuvaa luvassa jossain toisessa postauksessa..

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

No sit kisahommiin. Aloitetaan tärkeimmistä eli Oulun SM-kisoista. Edustettiin Helmin kanssa seuran joukkueessa, sekä startattiin yksilöissä. Perjantaina mentiin iltakisat myös. 

Matkaan lähdettin Heidin ja pyrripentu Kallan kanssa. Yövyttiin meidän sen hetken budjettiin sopivassa Kempeleen moottorimajassa, joka todellakin oli hinta-laatusuhteeltaan aivan mainio.Sisustusta myöten suoraan 70-luvulta ja alkuperäisessä kunnossaan. Aamupalan tarjosi viereinen Shell-huoltamo. No 25 euroo yö, ei paha! 

Perjantaina kisailtiin sekä hyppy- että agilityrata. Molemmilta tuloksiksi taisi tulla HYL. Ihan ok ratoja meiltä, hyppyrata taisi olla parempi. Ei niissä ollut mitään ihmeellistä, mitä ei oltais osattu. Taisivat väärät putkenpäät vaan olla liian huokuttelevia :D Lähtökarsinassa kyllä jännittikin aika hitosti, yllättävän vähän vaikutti Helmi menoon, se kun kuitenkin on vähän herkkis välillä.

Lauantaina olikin sitten joukkuerata. Startattiin meidän joukkueen toisena koirakkona. Ensimmäisenä startannut koirakko hyllytti, joten radalle lähtiessä oli meidän "pakko" tehdä tulos. Tuomarina oli norjalainen setä, jonka rata oli itseasiassa aika juostava ja kiva. Ja me tehtiin nolla ja vieläpä hyvä sellainen kevyesti ihanneajassa. Oli varsin hieno fiilis kyllä radan jälkeen! Lähtökarsinassa jännitti niin pirusti, että ihan oksetti, mutta se näköjään sopii minulle ;D Valitettavasti meidän joukkueen muut koirakot ei yltäneet nappisuorituksiin ja joukkue jäi lopulta ilman tulosta.

Yksilörata oli haastava hyppyrata, ei siltikään mitään menemätöntä kohtaa. Meidän rata kaatui kyllä ihan puhtaasti ekaan hyppyyn, jossa Helmi laskeutui aika pahasti riman päälle. Ei loukannut onneksi itseään, muuten kuin henkisesti :D Tuli sit ohi tokasta hypystä ja loppurata olikin sitten yhtä hyllyttämistä. Mahtui sinne kuitenkin pari hyvääkin kohtaa, vaikka aikamoista sähläämistä se oli, ei saanut enää sen alun jälkeen oikein pakkaa kasaan. Harmitti kovasti, mutta äkkiä se unohtui ja pystyi taas nautiskelemaan ja jännittämään muiden suorituksia. 

Kokonaisuudessaan olen kyllä hyvin tyytyväinen sekä koiraan ja että omaankin ohjaamiseen. Nolla oli hieno, olin niin iloinen ja ylpeä täplästä <3 Ei noissa skaboissa kovin montaa dalmatiankoiraa ole kuitenkaan nähty aiemmin. Helmi on muutenkin niin mutkaton ja iloinen matkakaveri. Osaa lepäillä ja viihtyy kisapaikalla. Hieno tapahtuma ja hieno reissu kaikinpuolin!

Kuva: Natalia Halme

Ollaan nyt kesällä treenattu aika laiskasti.. intoa kyllä olisi, mutta aika ei meinaa riittää millään. Helmi lepäili SM:n jälkeen tovin. Ollaan käyty lähinnä viikkotreeneissä, itsenäisiin treeneihin ei olla juuri keretty ollenkaan :/ Lenkkeilty ollaan ahkerasti ja Martta on uinut. Se ui kuin norppa ympyrää, eikä malttaisi millään tulla pois vedestä :D Helmi on lähinnä kahlannut, aivan liian kylmää sen mielestä ;) Tokohommia ollaan tehty kotona ehkä kahdesti ja parit hakutreenit molemmille on tainnut alkukesään mahtua. Molemmat tykkää kyllä hakuilusta kuin hullu puurosta. No.. mistäpä Martta ei innostuisi. Raunioilla Martta on kyllä hyvin elementissään, se on ketterä,nopea ja niin tosissaan <3 Raunioradalla ollaan myös kuultu ampumista, ei reagoi kyllä kumpikaan koirista mitenkään vieläkään, onneksi.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Mapskun kanssa ollaan käyty parit kisat sitten viime päivityksen, parit Varkaudessa, yhdet Poksilla ja Joalla. Poksin kisoissa Mape oli ihan possu, tuli kontakteista räkyttämällä läpi, radat meni lähinnä niiden korjailuksi. Omissa kisoissa kontaktit onnistui, mutta otettiin virheet keinulta, M hyppäsi keskeltä alas ja kiireellä perään. Tämä johtui edellisten treenien lentokeinusta selvästikin ja onneksi ongelma korjaantui hyvin äkkiä :)

Varkaudessa toukokuussa kisattiin kolme rataa, pari hyllyä ja voittovitonen. Tällä kertaa kontaktit oli oikein hienot, keinu myös :) Mutta lähdöt oli tosi vaikeita, jouduin palauttelemaan useasti ja siltikin varasti..

Nyt viime viikonloppuna juostiin taas pari rataa Varkaudessa. Meidän parhaat radat vaikkakaan sitä nollaa ei nytkään tullut. Hyppyradalta, joka oli muuten vaikea ykkösten radaksi, peri rimaa ja ihmeellinen kielto putkelle. Agiradalla hienot kontaktit, loistokepit, mutta harmittava kielto putkelle, minkä itse kyllä peitin. Siitä voittovitonen. Ja lähdötkin onnistui:) Ja lujaa mentiin, jäätävästä kuumuudesta huolimatta. On sen kanssa vaan niin hienoa mennä! Kaikessa rasittavuudessaan Martta on vaan niin huippu tyyppi. Ja se on niin tyytyväinen itseensä :D

Tässäpä toukokuun Varpsin kisoista videonpätkää: https://www.youtube.com/watch?v=nM5KvpOQ

Helmin kanssa kisattiin myös Varkaudessa viime viikonloppuna. Kaksi hyllyä Salme Mujusen agiradoilta, ei ollut meidän ratoja yhtään. JariSuomalaisen hyppyradalla oli ainoastaan hyppyjä, ei siis keppejä tai putkiakaan :D Juostiin nopea nolla, meidän parhaalla etenemällä 4,9m/s :) Sijoitus 5/32. Pitäisi kyllä ottaa Helmiäkin välillä videolle.

Nyt sitten jännätään mitenkä pitkän juoksuvälin Martta aikoo pitää, koskapa seuraavasta juoksusta se on tarkoitus astuttaa. Lisää infoa voi lukea Heidin blogista. Toivotaan kovasti että se venyttäisi juoksunsa vaikkapa tammikuulle, eikä aloittaisi juoksemaan jo marraskuulla. Nyt ekaa kertaa Helmi ja Martta juoksivat yhtäaikaa, Helmi lyhensi väliä 9,5kk:sta siihen 7 kk :/ Uhkasin sterkata sen valeraskailujen takia, mutta se ilmeisesti siitä säikähtäneenä päätti jättää tämän viime juoksun valeraskaustouhun väliin :D Katsotaan sterkkaisinko vasta ensi vuonna? Jotenkin se vaan hirvittää viedä leikkaukseen..

Laitetaas tähän nyt ihan ylös juttuja joita olisi tarkoitus jatkossa treenailla:

Helmi:
-lähtöjumin purkaminen! Tässä ollaan kyllä menty nyt harppaus eteenpäin. Vihellettyjä lähtöjä myös treeneissä ja koiran jättäminen mahdollisimman kauas, toimii. Myös kisoissa samanlainen lähtö kuin treeneissä, siten että pysähdyn ja odotan hetken ennenkuin kutsun koiran.
-kisanomaisia treenejä. Helmi ei edelleenkään ole yhtä itsevarma kisoissa kuin se treeneissä on. Esimerkiksi kepit on hankalat ja hitaammat kisoissa
-kontaktien kriteereissä pysyminen, myös kisoissa..
-muutamien ohjauskuvioiden vahvistaminen mm. päällejuoksu, välistäveto, pakkovalssi
-kepit ja ikuisen vaikeat avokulmat
-rimoja välillä 65cm
-okseri!
-ja tärkeimpänä kisoissa: ohjata kunnolla joka rata, koira ansaitsee sen! Minulla on taipumuksena olla välillä löysä. Lähdetään tekemään aina nollaa!

Martta:
-lähdöt..
-kontakteille vaikeusasteen lisääminen, paikan vahvistaminen, riippumattomuus ohjaajan sijoittumisesta, itsenäisyys ja etäisyys
-vaihdellen rimakorkeuksia
-muutama uusi ohjauskuvio mm. sylkkäri, poispäinkääntö, vippaus, välistäveto
-erikoisesteiden vahvistaminen, ainakin pituuden oikea suoritustapa
-kisoissa rohkeutta ohjaamiseen ja luottoa koiraan
-oma rytmitys
-ratatreeni, ei meinaa pysyä paketti kasassa. Radanomaisesti varsinkin kontaktitovat vielä aika vaiheessa
-keppikulmien vaikeuttaminen, ohjaukset keppien lopussa!
- kontaktien jälkeiset puolenvaihdot, valssit ja persjätöt

Tarkoitus olisi taas jatkaa treeniblogin päivittelyä, mutta kerron sitten kun se tapahtuu :D

Kärpän eka nolla

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Päivitelläänpäs viime aikojen kisakuulumisia ja vähäsen muutakin.

Martta on käynyt nyt siis parit kisat tässä keväällä. Lappeenrannassa startattiin kolmella radalla, tuomarina Marja Lahikainen. Hyppyradalta tehtiin hyvä rimavitonen, jolla sijoituttiin kolmansiksi, aika oli nopein :) Etenemä taisi olla jotain 4,8 m/s. Molemmilla agiradoilla kuppi meni nurin ja tuli enemmän tai vähemmän läpi kontakteista.. Keinut oli sen sijaan hyviä, kepit myös :D Muutenkin kävi aika kierroksilla, räkytti ja napsi hihoja.. Pitkä matka tai uusi kisapaikka ei haitannut yhtään, päinvastoin Mape oli vähän turhankin innoissaan.. Lähtöalueella se on suorastaan raivona kaikille muille koirille, joten tarkkana saa olla ettei se löydy kenenkään perskarvoista. Vireen noustessa se terävänä tyttönä kommentoi kyllä jokaisen liian läheltä kulkijan..  Mutta on se silti niin huvittava ja söpö, ainakin minusta ;) Tässäpä linkki hyppyradan videoon: https://www.facebook.com/katri.uusitalo.90/videos/vb.1119235223/10206010174309635/?type=2&theater  

Sit kisattiin omat kisat pääsiäisenä, kaksi Esa Muotkan agirataa. Olivat kyllä hyvin suoraviivaisia ykkösten ratoja, tykkäsin. Ensimmäinen agirata oli aikamoinen pellenumero lähinnä kontaktien osalta :D muutenhan se meni loppusuoraa myöten varsin hienosti. Mape otti kyllä 2on2offin, mutta pomppasi sieltä samantien räkyttämään minun naaman korkeudelle! Kuinka hauskaa.. palautin sen nauraen kontaktille sekä puomilla, että Aalla, siitä luonnollisesti HYL.. toisella agiradalla jännitti tietysti et mitenkähän käy.. mut Marttahan yllätti ja pysähtyi puomilla ja Aallakin melkein :D Muuten rata meni hyvin, keinu ja kepit oikein hienot, käännökset meni pitkäksi, mutta lujaa mentiin. Tuloksena voittonolla ja meidän eka LUVA. Tässäpä videota: https://www.facebook.com/katri.uusitalo.90/videos/vb.1119235223/10206010123228358/?type=2&theater

Täplän kanssa kisattiin pääsiäisenä 3+3 rataa, tosi kivoja ratoja olivat kaikki, aika meille sopiviakin. Kuudesta radasta tuloksena viisi x HYL ja yksi nolla. Tehtiin pari keppivirhettä ja ihmeellisiä kieltoja. Helmillä oli ongelmia lähtöjen kanssa, se lähtee hitaasti liikkeelle, skarppaa kyllä radan edetessä ja kulkee sitten kyllä ihan lujaa. Se on edelleen kisoissa epävarmempi, tarvitsee paljon enemmän tsemppaamista mitä treeneissä. Olisiko talven kisatauko tuonut taas epävarmuutta vai mikä lie? Neljään rataan kuudesta olin silti tyytyväinen ja tehtiinhän me se nollakin, jolla sijoituttiin kolmansiksi, etenemä jotain 4,3 m/s.

Toisaalta Helmi on nyt vähän sairastellut. Ennen kisoja sillä oli lievä korvatulehdus ja se oli jotenkin muutenkin vaisu. Ei sairas, mutta jotenkin alavireinen. Käytin sen lopulta sitten eläinlääkärissä ja siltä löydettiin virtsasta struviittikiteitä ja ph virtsassa oli yli 8! Koira oli myös hivenen kuivahtanut. Tulehdusta ei ollut. hoidellaan nyt nesteyttämällä ja Phta lasketaan C-vitamiinilla, silloin kiteiden pitäisi hävitä. Jätettiin treenejä välistä ja muutaman päivän juottamisella se kyllä piristyi nopeasti :) Itse en ollut kyllä huomannut että se juo huonosti, yleensä se juo hyvin. ehkä korvatulehdus tekee nielemisen ikäväksi ja siksi ei juo? Pitää muutenkin nyt hierottaa Helmi pariin kertaan, ettei olisi jumissakin.

Kesän uudet treeniryhmät ovat alkaneet ja molemmilla on oma ohjattu ryhmäpaikka, molempiin ryhmiin olen kyllä tyytyväinen. Martan kanssa keskitytyään nyt yllättäen kontakteihin, lähtöihin (!) ja keppikulmia pitäisi alkaa vaikeuttamaan. Kontakti-putki erottelut pitäisi myös aloittaa. Martta on treeneissä kulkenut kyllä törkeen lujaa ja on se jo aika taitavakin. Estefokus sillä on todella hyvä noin nuoreksi ja se on aina ollut :) Suurimmat "ongelmat" meillä on vireen hallinnassa ja lähinnä siinä, ettei kuppi menisi nurin..

Oma ohjaamiseni ja lähinnä rytmitys on haaste edelleen, vaikka eteenpäin on menty. Minun pitäisi olla Martan kanssa paljon mustavalkoisempi ja pysyä kriteereissä, miten se onkin niin hankalaa :D Mape on niin erilainen kuin Helmi. Helmi on nöyrä ja kuuliainen suorittaja, mutta se ei ole niin estehakuinen. Martta taas hakee esteitä, mutta haltuun tuleminen on hankalampaa, ja nopeampihan se myös on.

Helmin kanssa yritän nyt ratkaista meidän "lähtöongelman". Muuten se liikkuu hyvin ja on iloinen :) Saatiin treeneissäkin jumiminen esiin pilliin viheltämällä. Jotenkin se liittyy siis kisanomaiseen lähtötilanteeseen. Muuten Helmin kanssa pitäisi vahvistella tiettyjä ohjauskuvioita ja keppikulmia pitäisi myös tehdä. Tärkeintä olisi kyllä nyt muutenkin hierottaa ja hoitaa tuo koira täysin kuntoon. Todellakaan se ei sillä tavalla ole ollutkaan kipeä, en treenaisi kipeää koiraa, mutta jokin sitä vaivaa nyt. Ne kiteet vai mikä?  SM:n mennään jos se on kunnossa.

Mapesta maksi ja Helmistä toistamiseen vuoden agidalmis!

Taas meni puoli vuotta, ehkä on aika vähän päivittää taas blogia :D Talvi on jo keväässä ja lunta on niin hitosti.. Pakkasia pidettiin perinteisesti joulun ja uuden vuoden tienoilla. Syksyllä vielä treenailtiin ahkerasti ja käytiin parit kisat. Tänä vuonna ei olla juuri treenattukaan, eli taukoa on tullut molemmille tassuille. Ikäviäkin juttuja on sattunut. Yksi on joukosta poissa, pyrritoveri Torvi, Martan suurin esikuva ja Helmin luottokamu <3

Ystävät marraskuussa <3

Aloitetaanpas vaikka täpläkoiran kuulumisista. Syksyllä kisailtiin muutamat kisat, pari nollaakin tehtiin :) Fiilis kisoissa ja treeneissä on ollut hyvä, Helmi on ollut kovin iloinen ja niin innoissaan. Sama vauhti, mitä on treeneissä, on nyt pikkuhiljaa siirtynyt kisoihinkin.  Ihanneaikoihin kolmosissa päästään helposti ja eipä montaa sekuntia usein voittajille hävitäkään. Ollaan menty nyt muutama rata siten, että lujempaa me ei päästä. Eli tyytyväinen täytyy olla. Se alkaa olla teknisesti jo aika taitava, irtoaa ja hankalat leijeröinnit ja putkikulmatkin on alkanut sujumaan.. Kontaktit on nopeammat ja keppien pujottelutekniikka on parantunut. Ja hitto se SERTi on ollut niin lähellä.. No tulee joskus jos on tullakseen.

Tässäpä yksi kisarata, nollia ei tietenkään videolla..
https://www.youtube.com/watch?v=UVyQgnpw5lQ

Helmi valittiin nyt toistamiseen vuoden Agidalmikseksi! Siihen lisäksi vielä Piirimestaruus, joten aika nappivuosi meiltä <3 Ja mikä parasta Helmi on ollut terve. Juoksunsa piti syksyllä, juoksuväli 9,5kk, eli samaa luokkaa kuin aiemminkin. Nyt jännätään osuuko juoksut juuri ensi kesän SM-kisojen kohdille :/

Tokokokeeseen ja siihen BH-kokeeseen oli tarkoitus mennä jo viime vuonna, mutta jotenkin se vaan jäi :D No ehkä tänä keväänä? Ainakin toko AVO-luokkaa pitäisi kokeilla ennen sääntömuutosta. Liikkeet se periaatteessa osaa, mutta ehkä vähän palkattomuustreeniä ja häiriötä olisi syytä tehdä ennen koetta.. Yllättävää kyllä, mutta meidän ongelma taitaa kentällä olla enemmänkin se ylivire ja sen aiheuttama sähläys.. esim. kaikki jätöt on levottomia.
Hakua me tehtii syksyllä aika ahkeraankin pikkuporukalla. Ilmaisu alkaa olla aika jees, hallintakin jopa! Pistojen kanssa teettää eniten hommaa, etsisi mielellään vähän omatoimisemmin eikä ohjaajan osoittamia paikkoja ;) Mutta haku on kyllä niin Helmin laji. Rauniollakin pyörähdettiin ja toimiihan se nenä sielläkin.

No hullu-Mapesta tuli sitten maksi, niinkuin odotettiinkin. Syksyllä käytiin kisaamassa Hukka-putkella yksi hyppyrata ja Mape mitattiin yllättäen mediksi! Mutta omissa kisoissa kaksi tuomaria mittasi sen sitten maksiksi :/ Oishan se nyt ollut hienoa jos ois mediksi jäänyt! No näillä mennään, mitä on. Ihan kääpiöhän se on (45cm), mutta Martan asenteella mennään kyllä helposti yli maksirimoista ;D

Ekat kisat Kuopiossa meni keppejä lukuunottamatta ihan hyvin. Tiesinkin, että kepit eivät vielä ole ihan valmiit, mutta sen verran piti mittausta kiirehtiä ;) Mentii siis medinä, mutta Martta taisi hypätä kyllä maksihyppyjä.. Kisapaikalla oli tuskaisen ahdasta, mutta hyvin Martta käyttäytyi. Lähtöön jäi hyvin ja radalla oli oma itsensä, eli meni lujaa ja räkytti kovaa, kun tuli virhe ;D
Omissa kisoissa mentiin myös hyppyrata, mutta nyt siis maksina. Se meni myöskin hyvin keppejä lukuunottamatta :D Ei vaan pysty, eikä kerkee. Räkytti vaan kepeille ja livahti putkeen. Ihan tyhmä  este Mapen mielestä.. Muuten kulki kyllä törkeen lujaa ja irtosi hienosti, ei tullut edes kiire, vaikka monilla näytti tulevan.

Nyt jäädään siis harjoittelemaan keppejä ja kontakteja ihan rauhassa ennen kisoja. Keinu alkaa olla ok, radalla ei olla vielä tehty. Puomi ja Aa ovat parhaimmillaan tosi nopeat ja hienot. Kepit ja niiden viimeinen väli teettää vielä työtä. Rimojen kanssa pitää vielä vähän säätää. 55cm menee hienosti, mutta 60cm varsinkin suoralla saattaa aiheuttaa vähän ponnistuspaikan arpomista (jää kiinni minun liikkeeseen jos vedätän..)  Martta ajaa itsensä herkästi liian lähelle esteeseen ja sit tulee kiire kerätä kaikki käpälänsä ylös.

Muuten elämässä ja arjessa Martta on tasoittunut hiukan, jos niin voi sanoa. Kotona se on oikea sylivauva, hyvin rauhallinen, kiltti ja söpö, näyttääkin ihan pehmolelulta. Minä olen niin sen idoli :D Kyllähän se vieläkin kiihtyy ja kiroilee tietyissä tilanteissa, mutta se on jotenkin helpommin ennakoitavissa ;) Koirien ohitukset sujuvat pääsääntöisesti ilman ylimääräistä kommentointia, mutta takapihaansa se kyllä vahtii tiukasti edelleen.. ehkä äänenkäyttö on hiukan vähentynyt tai ainakin se osaa pitää turpansa kiinni ja tulla sisälle jos käskee.. :D  Uudet ihmiset se ottaa nykyisen hyvin paljon lunkimmin vastaan kuin pikkutyttönä. Meillä on käynyt paljon vieraita viime aikoina ja Martta on ollut kaikkien kaveri heti ensi hetkestä lähtien, suorastaan syliin ja suuhun tunkeva. Molemmissa kisoissa mittaaminen onnistui hyvin, ei mitään ongelmaa.
Martta on kyllä ollut ihan terve kaveri, vaikkakin sille vähän sattuu ja tapahtuu. Se saattaa hyvinkin usein törmätä johonkin tai töpeltää muuten vaan nenilleen.. Yksi kannuskynsi on vähentynyt matkan varrella, se jäi jonnekin lenkille ja lähti siis kokonaan irti. Rokotuksillahan me toki syksyllä käytiin, Mapea ei haitannut, pisti odotushuoneessa pötkölleen ja tutkimuspöydällä seisoi nätisti paikoillaan. Vaikka moni ei tätä ehkä ensimmäisenä Martan vaikka hallilla nähdessään uskoisi, se on oikeasti hyvähermoinen eläin. Sopeutuu kaikkiin paikkoihin ja tilanteiseen nopeasti. Se on ollut useaan kertaan päivän-pari koirahoitolassa, ei sitä haittaa yhtään. Joka kerta hoitolan tätit kehuvat reippaaksi ja rennoksi kaveriksi, joka ei stressaa pätkääkään. Hassu pikku mangusti, todella huvittava tyyppi <3

tässäpä pari video Mapesta, otoksia sieltä täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=bTuv1rqVGMU

https://www.youtube.com/watch?v=zm62tEAITHI&feature=youtu.be

Nyt ollaan taas pois treenihommista pari viikkoa, koska Mape taisi saada kennelyskän :/ Pari päivää yskähteli ja pärski, nyt on jo normaali. Helmillä ei paria aivastusta kummempaa ole ollut. Vältetään nyt hetki rasitusta, mikä ei Martan kanssa ole ihan helppoa, koska.. ne hiton jänikset!  Eilisen pikkulenkin saldona 10 minuuttia ajossa ollut pikkukoira, jolla palatessaan suupielessä pupun karvaa.. ja niin tyytyväinen ilme.

Pilkullinen Piirimestari ja Musta Karvapallo

Kevätkivaa. Kuva: Heidi Utriainen

Kappas vaan, vierähti tosiaan tovi viimeisestä päivityksestä.. eikös kerta vuodessa riitä? :D No mutta, hengissä ollaan, kaikesta huolimatta. Treenailtukin ollaan, mutta aika lunkisti, johtuen pitkälti hihnanjatkeen paluusta kolmivuoroon ja elämässä on muutenkin moni asia muuttunut.

Mapen 1 vee pose, Kuva: Heidi Utriainen

Aloitetaanpas ensin vähän ikävämmällä tarinalla.. Toukokuussa oltiin rekkujen kanssa lenkillä Jaamankankaalla ja molempia koiria puri kyy! En nähnyt tilanetta, mutta havahduin siihen että Mape makaa pusikossa, eikä nouse ylös. Yritin nostaa sitä ylös ja se kiljuu suoraa huutoa, eikä laske oikeaa etukäpälää ollenkaan maahan. Eipä auttanut kuin kantaa se autolle. Mentiin kotiin ja se ei vieläkään käytä jalkaansa ollenkaan ja pyrkiytyy vaan makaamaan kyljelleen. Sitten huomaan, että Helmin kuono alkaa turvota ja siinä on selvät puremajäljet. Eikun pikapikaa tohtorin pakeille.

Pikku-Mape oli tosi huonona, jossain ihan tajuttomuuden rajamailla. Se oli kauttaaltaan niin kosketusarka, että teki pahaa pitää sitä sylissä. Oikea etukäpälä alkoikin pian turvota lähes muodottomaksi. Helmi taas tohelsi normaaliin tapaansa,eikä sillä ollut ripulia lukuunottamatta mitään yleisoireita. Molemmille laitettiin kanyylit ja niitä nesteytettiin, Martta ei jaksanut reagoida hoitotoimiin mitenkään, lötkötti vain velttona pöydällä :/ Nestetyksen, kipulääkkeiden ja antibioottipiikkien jäkeen päästiin kotiin, jossa nesteytin koiria itse.

Mape oli tosi kipeä, pahoinvoiva ja vaisu kolmisen päivää. Sitten se lähti pikkuhiljaa paranemaan. Helmi oli kokoajan ihan ok. Vaikuttaisi siis, että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi. Mitään viitteitä munuaisviasta ei onneksi ole ollut kummallakaan. Vaan kyllä säikäytti!

Kuopankaivuuta Tottakai-päivillä, Kuva: Heidi Utriainen

No sitten muihin juttuihin. Mape kerkesi tässä välissä täyttää vuoden, jonka kunniaksi se teki ekat juoksunsa. Juoksujen aikaan se oli poikkeuksellisen tyyni ja kiltti, mutta se oli tosiaan vain väliaikaista.. Lempinimiä sillä on jo pitkä lista mm. vitun karvapallo, ravunsyötti, katiskanpaino, hullu-mape, martta-perkele, räky... ihan vain muutamia mainitakseni. Ei anneta negatiivissävytteisten nimien hämätä, minä tykkään siitä silti <3 Se on edelleen pikkuinen kääpiö, paino 10,5 kiloa ja korkeutta ehkä 44-45cm. Elikkä pienen pieni maksi todennäköisesti..   Ehkä neidin tempperamentti on pikkuisen tasoittunut tai minä olen vain tottunut siihen ;) Se on terävä koira, joka reagoi salamannopeasti. Se vahtii tiukasti lähinnä pihaa (ei vain omaa vaan koko talonyhtiön..) ja autoa, sekä ilmoittaa kuuluvalla äänellä kaikki nelijalkaiset vastaantulijat, jos sen antaa niin toimia. Sillä on kovin vahva tarve kommentoida milloin mitäkin.

Se on sekä tosikko, että pieni ovela kettu samassa paketissa. Kotioloissa se on joko kainalossa tai kaivautunut jonnekin omaan koloonsa. Sillä on monia todella kummallisia tapoja ja maneereja, siksi väitänkin sen joskus olevan suorastaan autistinen :D Mutta tyhmä se ei todellakaan ole, päinvastoin kovinkin kekseliäs.. ja aina askeleen minua edellä (kuten siskopuolensa Torvi :D) Se tekee jatkuvasti asioita, minkä se tietää olevan kiellettyjä. Se on kovin nöyrä ja pahoillaan kun sitä toruu paheksuvalla äänellä.. mutta tekee saman jutun hetken kuluttua uudelleen :D Esimerkkinä mm. roskiksen penkominen tai lautaselta ruoan varastaminen.. Mutta sille ei voi kauaa olla vihainen, koska se on vaan niin onnellinen pieni koira, jonka asenne elämään on kadehdittavan positiivinen. KAIKKI on edelleen siistiä, joka päivä! Joka aamu on yhtä JEE, joka kotiintulo, ruoka-aika, autoonmeno ja lenkille lähtö JEEJEE ja hallilla ilo onkin jo ihan irti..

Vieraita ihmisiä kohtaan se edelleen ujo tai pidättyväinen, mutta on saanut kyllä enemmän varmuutta tutustua vieraisiin. Ihminen , joka ei ota kontaktia Mapeen on sille pelkkää ilmaa, ei sitä haittaa yhtään  kulkea esimerkiksi ihmisjoukoissa. Mutta jos ihminen lässyttää ja haluaa moikata, Mape on pieni ja vaaraton ja lähestyy kovin nöyränä tunkeilijaa.. tai vaihtoehtoisesti kommentoi asiaa ensin haukahtamalla pari kertaa. Tutuista ihmisistä se on ihan pähkinöinä :) Se ei pelkää ihan oikeasti mitään! Ei mitään ääniä tai paikkoja. Muutenkin väittäisin sen olevan tosi hyvähermoinen ja toimintakykyinen koira, joka ei ihan pienestä hätkähdä. Silloin kun se kiihtyy, se tapahtuu hetkessä suoraan sataseen ja silloin ei meinaa mennä minkäänlainen palaute perille.. Sitä saa (ja on pakko) välillä ojentaa ihan isosti ja ei ota nokkiinsa kyllä yhtään.

JEEE!! Tottakai-päivillä. Kuva: Heidi Utriainen

Agilityssa oollaan edetty huimasti, tiedä vaikka korkattaisiin kisat jo tämän vuoden puolella. Mape kulkee edelleen hiton lujaa, asenne on kohdillaan. Se on jotenkin niin tosissaan. Se pystyy kääntymään todella tiukasti ja etenee kokoajan.. Jos ohjaaja on tarkkana.  jos ei se lähtee täysin lapasesta ja tekee ihan omaa rataa ;) Muuten homma alkaa olla aika paketissa, keinu ja kepit on vielä kesken. Rimat on nyt pikkuhiljaa hilattu 55cm:n, ihan kevyen näköisesti se yli menee. Tässäpä vähän ennalta suunnittelematonta videonpätkää viikon takaa: https://www.youtube.com/watch?v=h72aexAw-zU&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA

3 vuotta ja Niin Kaunis. Kuva: Heidi Utriainen

Helmi taas täytti kolme vuotta heinäkuun lopussa. Nyt se on onneksi ollut terveenä! Helmi on entinen iloinen itsensä, Martan rinnalla niin tasainen, järkevä ja helppo ;) Helmin kanssa ollaan kisailtu harvakseltaan nyt kolmosissa. Ensimmäiset kolmosten kisat Helmi oli aika epävarma, eikä yhtään oma itsensä. Kesästä lähtien homma on alkanut kulkemaan ja ollaan tehty hyviä ja ehjiä ratoja. Ja tehtiin ne kaksi ekaa nollaa tällä kaudella ihan nappipaikkaan! Viime viikonloppuna piirimestiksissä tekaistiin tuplanolla ja sitä myötä pokattiin Pohjois-Karjalan maksien piirimestaruus! Aika täplä <3

Nyt ollaan taas aktivoiduttu treenailemaan vähän tokoa täpläkoiran kanssa ja ajatuksena olisi ehkä korkata avoimen koe ja käydä myös BH-koe vielä tänä vuonna. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Martan kanssa ei olla juuri muita lajeja tehty, tokoilu sen kanssa on jotenkin niin raastavaa, se on niin pirun kerkeävä ja vilkas. Mutta Martasta tokokin on superJEE, yllättäen.

Sporttitäplä, Kuva: Heidi Utriainen

Ruutuun. Kuva: Heidi Utriainen

Loppuun vielä pari kuvaa kesän vesipedoista. Kesällä molemmat ui ja PALJON. Martasta se oli varsinkin supersiistiä.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Pikkuräky videolla :)

                        Sain vihdoin tekaistua vähän videonpätkää Martan aksahommista:

Me ollaan kolmosissa!

Itsenäisyyspäivä vietettiin minkäs muunkaan kuin agilityn parissa. Kakkosissa oli tuomarina Johanna Nyberg, aikas kivat radat oli, ei mitkään helpoimmat kakkosten radat kylläkään.

Eka radalla oli muutama vähän kinkkisempi kohta mm. välistäveto vähän jänskätti et onnistuuko. Keppikulma ei ollut myöskään helpoimmasta päästä. Heti radan alussa Helmi varastaa lähdöstä ja meinasin itse vähän jäätyä.. mietin et veisinkö jopa pois radalta vaan enpä sit vienyt :D Eipä ole vielä ennen varastanut, mutta tulipa sekin päivä.. treeneissä on kyllä joskus sikaillut. Tehtiin siis ihan kelpo nolla alun epävarmuudesta huolimatta :) ja täpläkoira teki myös ihan hyvät kontaktit, vaikkakin etsi namia alastulolta sekä keinulla, että puomilla :/ Huomaa siis että valmiilla etupalkalla on vaikutusta.. Aika riitti voitoon ja niinpä saatiin SERTi ja menolippu kolmosluokkaan, hui :D
Tässäpä videota: http://www.youtube.com/watch?v=517LJeqOpkI

Juostiin sitten nollakoirana myös toinen agirata, joka oli sujuvampaa menoa kuin eka rata. Yksi kielto tehtiin hypyltä, jossa minä ryssin viskileikkauksen. Muuten hieno rata, josta ei tietenkään ole videota..

Sit viime sunnuntaina kisailtiin ACElla kolmosissa, tuomarina ruotsalainen setä Jansson. Alunperin ajattelin et ei lähdetä kisaamaan, jos noustaan Joensuussa kolmosiin.. mut Heidi oli lähdössä Elsalla niin aattelin et käydään nyt kattoon, kuinka meille käy.. tietääpähän sit, mitä pitää treenata..  Ja treenattavaahan riittää :D Tuloksena tuplaHYL ja molemmat radat oli aikamoista säätämistä. Ei ihan pysynyt homma hanskassa ohjaajalla ja Helmikin oli tosi epävarman oloinen ja teki ihan kummallisia hyppyjen ohituksia, eikä muutenkaan oikeen tullut ohjauksiin normaalisti. Eka radalla puomi oli ihan tosi huono ja täplä meni siitä ehkä vähän epävarmaksi.. mutta toisaalta ohjasin itse aika huonosti ja löysästi. Osasyy ohjaajan jäätymiseen radalla oli se, etten meinannut enää varsinkaan virheen jälkeen muistaa et mihin seuraavaksi. Oli siellä pari hyvääkin kohtaa, vaikka hyllytettiin ties kuinka monesti :D Tässäpä nämä radat, voi ei... http://www.youtube.com/watch?v=vwSzKGEp9bY

Kyllä vaan kolmosen radat on jo aika vaikeita ja teknisiä. Mut hei! Alunperin minun tavoite agilityssa oli et kisataan joskus, sit asetin tavoitteen et yritän kisata dalmiksen kuninkuusluokkaan. Päätetään nyt siis et ensi vuonna tehdään kolmosista vaikkapa muutama nollakin, muuta ei uskalla luvata ;) Ihan heti ei ole kyllä kisojakaan ja Helmi saa narttuilla ihan rauhassa. Tekee nimittäin juoksua ja on siksikin vähän kuutamolla...

Ja pitkästä aikaa Martankin kuulumisia tänne julkiblogiin. Sehän on kasvanut, mutta vain ihan vähän ;)  Korkeutta kotimittauksin noin 44cm ja painoa vajaa 10kiloa, ikää tulee siisk kohta jo 8kk. Kaunis se on kuin mikä, ainakin minusta. Kevyt pikku kirppu, joka liikkuu kyllä tosi ketterästi ja elastisesti. Se on edelleen ihan hullu-Mape, räkyttävä ravunsyötti. Se kiihtyy ihan tappiinsa esimerkiksi uloslähtemisestä, käy kiinni lapasiin ja Helmiin.. Autosta rauhallisesti poistuminen ei onnistu oikeastaan mitenkään..  Se vahtii takapihaa, autoa ja oikeastaan etupihaakin karmealla sotahuudolla.. Osaa se olla kovin kiltti ja söpökin kyllä, viihtyy kainalossa ja on kovin otettu kaikesta huomiosta. Kotona se on puuhaillut kaikennäköistä omituista, kuten vienyt putkiluita vessanpönttöön ja piiloutunut milloin minnekin pieneen koloseen. Vähäsen se on ollut herkempi teinikoira, vieraat ihmiset ujostuttaa enemmän.

Ollaan käyty aksahommissa ehkä pari kertaa viikossa nyt viime aikoina. Ja asenne on edelleen huikea!  Ei kestä enää kettulelut Mapen raivoa. Nyt se onneksi enimmäkseen purkaa hulluuttaan leluihin, eikä minuun.. Ollaan tehty jo vähän ohjaustekniikkaharjoituksiakin, lähinnä valsseja ja takaakiertoja. Vauhtia riittää, käännöksissä jopa liikaakin.. Esteitä hakee hyvin, nyt ollaan tehty jo pikkurimoillakin. Vaikuttaisi hyppäävän luonnostaan aika näppärästi :) Alastulokontakteilla ollaan edetty jo siihen et minäkin liikun, hyvin etenee. Medirengasta Mape on tehnyt, jopa putken ja hypyn kauttakin jo. Keppejä ollaan tehty pari kertaa kujilla, joihin olisi tarkoitus ottaa myös ohjurit mukaan. Sit ollaan tehty hurjaa koko hallin mittaista irtoamissuoraa, jossa koiran pitää edetä liikkuvan ohjaajan ohi. Eipä ole Mapella ongelmia siinä, hienosti irtoilee!

Huikeen hyvin!

Viime sunnuntaina kisailtiin täpläkoiran kanssa Varkaudessa, matkaseurana olivat Virve ja Watti. Eikä ollut mikään turha reissu ;) Tuomarina oli Elina Hannikainen.

Aloitettiin ykkösten agiradalla, joka oli minusta aika sujuva ja helppo, ainoastaan kepeille vientiä piti pohdiskella vähäsen. Ohjasin aikalailla perusohjauksella, mitään kummempia kikkailuja ei tarvittu. Kaikki kontaktit ja muut erikoisesteet oli radalla (pussi, muuri, pituus ja rengas..). Helmi teki nyt hyvät kontaktit, tuli reippaasi, eikä himmaillut keinulla :) Kepeillä ei myöskään ongelmia. Tuloksena  nollavoitto ja SERT.. ja eikun odottelemaan kakkosia! Aika oli jotain -14, etenemä 3,99m/s.

Pitkältä tuntui aika odotella kakkosten alkamista ja piti ihan tsempata itsensä uudelleen kisafiilikseen. Helmiä ei odottelu haitannut ollenkaan, hirveellä höyryllä kiskoi kohti kenttää :D Hyppyrata oli aikas kiva, kunnon alku- ja loppusuora, yksi vaikea putkeen vienti ohi ansahypyn ja semmonen useamman hypyn pyörityshässäkkä. Kepit oli umpikulmasta okserin jälkeen ja loppuivat "tyhjään". Ja Tämä oli meiltä aivan superhyvä rata!! Mitään en korjaisi. Tuloksena nollavoitto ja eka LUVA kakkosista :) Helmi kulki oikeesti lujaa, etenemä oli jotain 4,7m/s.

Ei voi olla kuin tosi tyytyväinen, jäätävän hyvät radat meiltä. Tuomari kehui dalmaatia elastiseksi ja menoa niin helpon näköiseksi, mitään ylimääräistä se ei radalla tee, kääntyy ja etenee hyvin. Ja oikeassahan se onkin, sellainen se pilkullinen on <3 Sen kanssa on kyllä kiva kisata. Seuraavat kisat ovatkin jo ensi lauantaina..

Martta on puuhaillut vähän kaikennäköistä. Uskallan nyt sanoa et käpälä on täysin kunnossa, aivan normaalisti ilman mitään ontumisia on kulkenut jo useamman viikon, huh. Kovin se on kääpiö, korkeutta ehkä 41cm ja painoa ehkä 9 kiloa (?). Rakenteeltaan on tosi kevyt, pää ei ole paljoa tennispalloa suurempi ja jalat on tosi pitkät. Tikkujalka :D Mutta nätti se on, ainakin minusta.

Ollaan tehty vähän jälkeä, joka onnistuu tosi tarkasti ja häntä heiluen niin vimmatusti.
Pentuaksaillaan pari-kolme kertaa viikossa ja asenne on edelleen niin kohdallaan! Aksa on Martasta hurjan siistiä ja se palkkautuu hyvin lelulla ja namitkin kelpaa mainiosti. Hyvin se kestää kyllä häiriöitä, toiset koirat ja äänet viereisellä kentällä ei vaikuta keskittymiseen oikeastaan mitenkään! Ollaan tehty ihan yksinkertaisia putki-hyppy harjoituksia, joissa jo vähän ohjauksiakin mukana. Hienosti etenee :) Osaa jo hakeutua kontaktin alastulolle 2on2offiin itsenäisesti, aika etevä. Tää oli helppo opettaa Martalle. Keinun paukuttelu ja liike ei haittaa Marttaa yhtään, sekin on vaan tosi siistiä ;D Ainoana haasteena on tähän mennessä ollut minun vaatteissa roikkuminen, kiihtyy niin kovasti ja palkkaisi itsensä mielellään hihaan..
Kotona ollaan vähän laiskasti jaksettu tehdä mitään. Vähän olen naksutellut istumisia, maahanmenoja ja perusasentoja. Myös kapulan pitämistä ollaan vähän tehty.

Minä niin tykkään minun koirista

Blogi ei ole päivittynyt, koska mitään kummallista ei ole sessejen kanssa tehty. Helmille tehtiin anaalirauhastenpoistoleikkaus kolmisen viikkoa sitten ja hitto, että oli muuten koira kipeä leikkauksen jälkeiset viisi päivää! :( Ihan pahaa teki katsoa. Tottahan sillä oli vahvat kipulääkkeet ja osa piippaamisesta johtui todennäköisesti niistäkin.. ja kaulurin kanssa törmäily stressasi neiti Herkkää vielä lisää... Mutta uskomattoman hienosti se antaa itseään hoitaa! Viikon päästä leikkauksesta tikit repesivät auki ja niitä ommeltiin uudestaan paikallispuudutuksessa (joka tarkoittaa siis noin kymmentä neulanpistoa leikkausalueelle...). Pilkkua pelotti ja siihen sattui niin pirusti, mutta paikallaan se pysyi.. ja heilutti vielä häntäänsä tohtorille kun homma oli tehty :) No parasta on kuitenkin se, että itse leikkaus meni hyvin ja nyt Helmi on kunnossa... peräpää pelittää, häntä on pystyssä ja koira on rasittava toheltava itsensä <3 Ja nyt ei hanuriin koske enää.

Martan pikkukäpälä on kuntoutunut tosi hienosti. Jopa itsekkin joskus joudun miettimään, että kumpikohan käpälä se rikki olikaan? Nyt Martta liikkuu puhtaasti joka askellajissa. Rasituksen jälkeen käpälä vielä vähän kipeytyy ja pentu keventää sitä. Mutta eiköhän siitä vielä ihan kelpo jalka tule. Ollaan nyt aloitettu lenkkeily pikkuhiljaa matkoja pidentäen ja Martta on muutenkin päässyt vähän laajemmin tutustumaan suureen maailmaan. Vähän se mörköilee nyt joitain yksittäisiä ihmisiä ja availee äänijänteitään herkemmin mm. toisille koirille. Mutta kokonaisuudessaan se on pirun reipas pieni rääpäle. Jalat on kasvanut hurjasti (varsinkin takajalat :D) ja se näyttää ihan kojootinpoikaselta hapsottavassa ja nuhjuisessa pentuturkissaan.

Pieni koira suurissa valjaissa. Kuva: Heidi Utriainen

Martta on päässyt mukaan tokotreeneihin ja hallille pariin kertaan. Sillä on kyllä mahtava asenne ja varsinkin putkeen juokseminen (tai juokseminen ylipäätään :D) on niin siistiä! Se on jotenkin liikuttavan tosissaan. Ainiin, oltiinhan me myös turistina  Kiteellä aksaleirillä viime viikonloppuna. Martta on kyllä maailman lunkein reissukaveri!

Helmi on päässyt nyt tällä viikolla pariin kertaan treenailemaan ja se on nyt niin aksakunnossa! Tauko tekee tosiaan terää ja kepitkin on opittu sen aikana ;)

Nyt täytyy todeta, että arki on ihan juhlaa. Ei ole yhtään ikävä sairastuvalle..

Martalle kävi Auts

Maanantai ei ollut minun päiväni. Yövuoron jälkeen aamulla lähdin pikku kävelelylle koirien kanssa ja eipä olisi kannattanut lähteä.. Martta hepuloi jotakin itsekseen, juoksee takaapäin suoraan kävelevän pilkullisen jalkoihin ja kompuroi nenilleen vinkaisen pienesti. Sitten se jatkaa tyytyväisenä matkaansa ontuen oikeaa etujalkaansa. Kotona tutkin ja taivuttelen jalan ja ainut paikka mitä aristaa on uloimman varpaan kärki. Soitanpa vielä Heidinkin ihmettelemään jalkaa. Saman kohdan löytää Heidikin. Saadaan aika Kivuttomalle kahdeksi.

Sielläpä Martta tutkitaan ja röntgenkuvataan käpälät. Ja murtunuthan se varvas hitto on :/ Murtuma on vitosvarpaan keskimmäisessä varvasluussa. Murtuma on siisti ja hyväasentoinen, ei dislokoitunut, eikä yllä nivelrakoon tai kasvulinjoihin, huh. Martta sai oikeaan etujalkaansa täyspitkän lastan, joka ei ihan kestänyt paikoillaan... Uusi yritys ja saatiin pysymään. Sit kipulääkepiikki nahkaan ja kotiin. Kolme viikkoa mahdollisimman rauhassa (jopa häkkilevossa!) ja sit kontrollikuviin.

Murtuma kuvassa oikealla uloimmassa varpaassa

Varpaan pitäisi parantua täysin ja pennuilla paranevat vielä kovin nopeasti. En ole oikeastaan varpaasta yhtään huolissaan, vaan lähinnä tuo liikkumisen rajoittaminen ketuttaa. Ei ole muuten ihan helppoa pitää 10-viikkoinen pentu liikkumatta. Onnistuuhan se silloin kun se nukkuu ;)

Martta oli eläinlääkärissä oikein reipas. Ainoastaan kiinni pitäminen ja se, että Martta ei saa kävellä ihan ite, kiukutti isosti :) Kuvat ja koko touhu onnistuivat ilman rauhoitusta! Omasta mielestään Martta on täysin kunnossa, lasta ei haittaa menoa mitenkään, pönttö päässäkin on ihan jees. Kipulääkkeet ovat myös tosi hyviä.. Ihan ja kaikkein pahinta Martasta on häkkiin laittaminen ja se kun kielletään roikkumasta dalmatialaisessa ;) Huuto on hirveä, kun Martta tajuaa et se ei pääsekään lenkille. Pieni pentu kun haluaisi ihan joka paikkaan ja kokoajan. Näistä tulee pitkät kolme viikkoa..

Pakko keksiä jotain puuhaa pennulle, koska fyysinen liikunta on nyt minimissä. Eilen Martta pääsi turistiksi Helmin aksakoulutukseen, tänään käytiin parissa eläinkaupassa ja ihmettelemässä Tokmannin parkkipaikan vilinää. Tai eipä Martta edelleenkään mitään ihmettele :) Todella reipas on joka paikassa. Eläinkaupassa Martta räjäytti koko leluhyllyn ja juoksi pitkin kauppaa valitsemansa lelu suussaan ja pärisi onnellisena. Pakkohan se lelu oli ostaa ;) Aksahallilla on Martasta hirveen kivaa, tarjoaa kokoajan istumista, koska muuta se ei vielä osaa. Innokkaasti leikkisi myös, kun ei ollut lelua niin käsivarsikin käy.. Radalla juoksevat koirat saavat  Martan kiihtymään ja sehän kannustaa kavereita räksyttämällä todella kuuluvasti :D

Helmi kävi eilen Elina Kaleniuksen treenissä. Rata oli vaikea ja täynnä aikamoisia ansapaikkoja. Tehtiin kahdessa osassa. Eka pätkä oli jäätävää räpellystä, mutta toisella onnistuttiin :) Ollaan vedetty paremminkin, mutta silti ihan hyvä fiilis jäi.

Pieni musta riiviö

Ei ole pilkku enää pieni ja nyt sillä on kaverikin. Siispä piti vaihtaa blogin nimeä. Uusi hieno bannerikuva on Heidin käsialaa. Tarkoitus olisi jatkossa alkaa kirjoittelemaan treenejä treeniblogin puolelle.

Tiistaina meille kotiutui sitten pikkuinen Martta, viralliselta nimeltään Tottakai Uniikki Olen. Tarkempia tietoja Martasta sen omalla sivulla.

Hyvin on sujunut Martan kotiutuminen meille. Helmi otti sen hyvin vastaan, sillä on kyllä lehmänhermot ;) Sievästi se jo yrittää pentua leikittää, antaa yllättävän paljon pennun roikkua itsessään.. Mutta omista eväistään se pitää kyllä hyvin huolen, aika äkkiä palaa pennun iso ego maan pinnalle, jos yrittää käydä dalmaatin kupilla..

Martta on tasapainoisen ja reippaan oloinen pentu. Juuri mikään sitä ei ole pelottanut vielä. Tutut ihmiset on ihania, mutta vieraista ei ole kovin kiinnostunut, olematta yhtään arka kuitenkaan. Menee siis morjenstamaan ja jatkaa pian puuhiaan. Minua se jo seurailee tiiviisti, ulkona varsinkin kulkee ihan jalkojen juuressa kokoajan. Martta suhtautuu ympäristöön tosi reippaasti tai suorastaan välinpitämättösti ;) Pienillä lenkeillä se kävelee häntä pystyssä, eikä jumita ollenkaan.

Leluista Martta kiihtyy nopeasti, huvittavan kuuloisesti pärisee leikkiessään :D Tulee mieleen mummikoira Elsa. Ruoka kelpaa myös mainiosti. Pentuhepuleissaan se on ihan hirvee ;) Roikkuu hampaillaan joka paikassa, haukkuu ja murisee.. Muutenkin se aika topakasti ilmaisee jos joku homma ei miellytä (kuten portin taakse laittaminen.. ) tai on muuten vaan tylsää. Se päästää rasittavaa käkättävää ääntä ja on siinä muuten aika sinnikäs. On se piippailu onneksi selvästi jo vähentynty tulopäivästä :) Saa nähdä millainen neiti siitä kasvaa!

Kuva Heidi Utriainen

No sit Helmin treeneihin. Viime päivityksen jälkeen ollaan tokoiltu pari kertaa ja aksailtu yksien ohjattujen treenien verran.

Tokoissa ollaan tehty seuraamisen aloituksia, jotka ovat olleet nyt huonoja. Helmi tiputtaa kontaktin aina liikkeelle lähtiessä. Jonkin verran ovat parantuneet. Sit ollaan tehty luoksaria eri variaatioilla. Lähinnä ollaan keskitytty sivulletuloihin, alkavat toimia kivasti. Vauhti luoksetulossa jäätävän hyvä, olen tyytyväinen! Paikkamakuut on ollut varmoja, keskitty ja ei haistele. Ennenkaikkea se pysyy ja voin jopa sanoa, että alan itsekin uskoa niin ;) Sit hei, tänään Helmin vauhtinouto oli hieno! Palautukset lyhyeltä matkalta olivat nekin ihan ok. Jäävien erotteluissa ei ongelmia, yhtään virhettä en ole saanut nyt esille. Ehkäpä siis kokeeseen heinäkuussä. Hui. Jos vaan sais nyt kokeenomaisia treenejä ja palkattomuutta treenattua. Ja pakka pysyis kasassa sinne asti :D

Keskiviikkona tehtiin tämmöistä rataa:

                                   

Uskomatonta, mutta  kontakti-putki erottelut onnistuivat hyvin! Vain yhden ainoan kerran sain täpläkoiran Aalle putken sijasta. Helmi liikkui minusta hyvin nyt myös käännösissä. Kepit haki hienosti ja puomi oli hyvä. Aan alastulo edelleen hiukan hidas. Kaikinpuolin hyvä fiilis jäi näistä treeneistä.

Ekat viralliset ja Martta esittäytyy

Lauantaina oli meidän ensimmäiset viralliset agilitystartit Kajaanissa. Tuomarina oli Tuomo Pajari ja juostiin Helmin kanssa kaksi agirataa. Ja hitto oli muuten kuuma, varmaan jotain +28 ja edes tuuli ei viilentänyt yhtään..

A-rata oli minusta yllättävän vaikea ykkösten radaksi. Yksi putki oli vähäsen tarjolla ja olipa siellä semmonen serpentiinikohtakin (?). Verryttelyalueen puolella odotellessa jännitti niin pirusti :D Mutta sit radalla en kerinnyt enää jännittää yhtään. Tuloksena virheitä kymmenen, aika -8,80, sijoitus 5/20. Eka vitonen  tuli kiellosta, joka meni kyllä täysin kuskin piikkiin. Helpossa kohdassa en ohjannut hyppyä oikeastaan ollenkaan :/ Toinen vitonen oli rima. Harvoin Helmi rimoja ottaa, mutta jos ottaa, niin juurikin tuollaisessa paikassa. Aloitin valssin kun koira oli hypyn päällä.. Muuten rata oli minusta ihan sujuva, kontaktit kylläkin hitaat. Helmille on tyypilistä et eka toisto varsinkin puomille hidas. Mut kepit onnistuivat :) Videolta katsottuna sotki vähän rytmiä, mutta pujoitteli siti loppuun, hyvä juttu! Aikakin reilusti miinusta vaikka korjasin kieltohypyn kaikessa rauhassa kävellen.

Tässä video A-radasta (äänet pois :D) https://www.facebook.com/photo.php?v=10201017198488360

B-rata oli huomattavasti helpompi ja juoksevampi, nyt oli keinukin radalla. Rata alkoi kahden hypyn ja keppien suoralla. Arvailin jo rataantutustumisessakin et tämmöinen aloitus on Helmille vaikea. Se latasi lähdöstä sen verran vauhtia, et ei taipunut oikeaan keppiväliin. Itsekin kyllä rynnin vähän, olisi pitänyt hidastaa koiraa omalla liikkeellä.  Siitä siis vitonen. No korjattiin kepit ja loppurata virheittä  maaliin :) Kontaktit olivat paremmat tällä radalla ja keinu oli hyvä! Aika oli -7,18 ja sijoitus 4/19.

Tässä B-rata: https://www.facebook.com/photo.php?v=10201017211688690

Kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen koiraan ja jopa omaan ohjaamiseeni. Kehuin koiraa myös radala, enkä jäätynyt. Helmin kanssa on niin rentoa kisailla, kun se ei ota häiriötä ja yrittää parhaansa. Vähän se on epävarma aina uudesta alustasta ja esteitä, varsinkin eka radalla, mutta tekee silti. Vauhtia ei ollut niin paljon kun treeneissä, mutta ottaen huomioon kuumuuden ja juoksun jälkeisen velttouden, lisättynä täysin uuteen tilanteeseen, en ole vauhdistakaan huolissani :) Lähdöt oli hyviä, istui rauhallisen näköisenä. Kehänauhan vieressä oli makkaragrilli ja istuipa äiti porukoineen keppisuoran päässä, sekään ei häirinyt täpläkoiraa ;)

Tän viikon lauantaina olisi sitten kolme rataa Joensuussa.

Ja sit valoitetaan hiukan pentujuttuja, tässä on Helmin "pikkusisko" Martta 5 viikkoisena:

 


 


 


 Martta on lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira ja muuttaa meille Kotkasta Tottakai-kennelistä juhannusviikolla :) Pikkuisesta lisää juttua kun hän kotiutuu.. Kaikki kuva ottanut Heidi Utriainen.

Kuutamolla on kiva olla

No terve. Sen verran on aikaa taas edellisestä päivityksestä, etten millään muista enää joka treenejä erikseen. .mutta treenattu ollaan kyllä. Pilkkuneiti odottaa ilmeisesti omasta mielestään pentuja :/ Se on jotenkin poissaoleva ja pihalla. Väsyttää ja masentaa.. Lenkillä se kulkee pääsääntöisesti hihna löysällä (!). Treeneissä tekee kyllä iloisesti, mutta on hivenen löysemmän oloinen kuin normaalisti. Uroksille Helmi on ollut nyt tosi kiukkuinen, antaa pataan heti kättelyssä.. Ruoka taas kelpaa erinomaisesti, vieläpä paremmin kuin normaalisti. On yrittänyt jopa ulvoa iltapalaansa tiskipöydällä...  Toivotaan ettei pamahtaisi vaan vielä pahemmin valeraskaaksi. Nartut, huoh.

Aksassa ollaan keskitytty nyt helppoihin ratatreeneihin sekä keppeihin ja keinuun. Kepit on viime päivityksestä lähtien toimineet tosi hienosti, eipä ole tainnut yhtään virhettä tehdä! Kaikin puolin hyvä fiilis kyllä Helmin kepittelystä. Osana rataa löytää aloitukseen ongelmitta, vähäsen ohjaan vain kepeille. Keinu on edelleen hivenen varovainen, parempi siitä tulee todennäköisesti vain varmuuden myötä. Koskaan Helmi ei kuitenkaan yritä ratkaista keinu hyppäämällä sieltä alas, onneksi. Rimat on ollut nyt 60cm, hyvin se hyppää.

Parisen viikkoa sitten oli agiepikset koirakoulu Napakan kentällä. Tehtiin pari rataa ja tuplanollahan sieltä tuli :) Sijoituttiin ekaksi molemmilla radoilla, tosin makseja taisi olla kokonaiset kolme... Eka radalla oli simppeli putki-hyppyralli, siinä ei ongelmia. Helmi oli vähän tahmean oloinen, ei kulkenut niin lujaa kuin normaalisti. Vaikuttiko vieras pohja vai enkö vaan valmistellut koiraa tarpeeksi? Toisella radalla oli lisäksi myös Aa. Se meni paremmin, vauhtia oli kivasti ja kontaktin otti hyvin. Helmin kanssa on kyllä kiva mennä kisailemaan, koska voin olla melko varma, että tekee kyllä, eikä ota häiriötä ympäristöstä.

Tokoja ollaan tehty sekä kotipihalla että muutamalla eri kentällä. Yksissä treeneissä Helmi sotki jääviä ihan huolella, tarjosi kokoajan maahanmenoa, jopa seuraamiseen. Ongelma poistui onneksi seuraavin treeneihin mennessä, nyt on tehnyt taas aika varmasti. Luoksetulon loppuperusasentoa pitää treenailla lisää, tulee sivulle hitaasti ja liian eteen. Itse luoksetulon vauhti hyvä, jättö myös ok! Hyppyä ollaan tehty kertaalleen, se ok.

Paikkamakuu toimii nyt, JES!! Yhden ainoan kerran on noussut seisomaan talven jälkeen. Silloinkin kaveri lähti vierestä liikkeelle,  Helmi nousi seisomaan ja käskin kaukaa uudestaan maahan ja pysyi loppuun. Heti seuraavassa paikkamakuussa kaveri lähti taas ja silloin Helmi pysyi :) Hyvä häiriö, vaikka kenenkään koiran en toivo sieltä lähtevän!

Seuraamisen kontakti ei ole niin hyvä kuin haluan sen olevan. Helmi tiputtaa kontaktin herkästi liikkeellä lähdössä, tätä aloitettiin tänään treenailemaan paremmaksi. Ja ohjaajan kävely on ihmeellistä hiippailua.. ja käännöksissä en älyä hidastaa vauhtia, joten koira ei millään kerkeä mukaan käännöksiin. Muuten minusta meidän seuraaminen on aika varman oloista, paikka pysyy, eikä edistä ihan kauheesti.

Noudon kanssa on taas ollut ongelmia. Se ei vaan liikkeenä toimi nyt yhtään! Vauhtinoutona tekee ok, ja luovutukset lyhyeltä matkalta on ihan kohtalaisia, mutta kokonaisena liikkeenä ei tule yhtään mitään :( Kyllähän se noutaa, mutta palautta ravilla ja selvästi paineistuneen (lue: hakatun :D) näköisenä. Ei näin. Ja hitto kun onnistuu vielä "rivien välissä" hermostumaan koiralle. Kyllä Helmi huomaa, milloin kehut tulee spontaanisti ja milloin hampaita kiristellen.. eipä ainakaan auta asiaa ei. Ajatuksena olisi nyt vahvistaa osia erikseen vaihtelevilla treeneillä, muutakaan en keksi. Hyppynouto on Helmistä taas kivaa, silloin se palauttaa laukalla ja tulee luovutukseenkin reippaammin. Sitähän voisi jotenkin yrittää hyödyntää?

Merkkiä ollaan aloitettu, hyvin Helmi hoksaa idean. Ruutu on ollut parempikin, ei oikein tarjoa itse oikeaa paikkaa, vaan odottaa uutta käskyä. Kivaa se silti Helmistä on :) Kaukot avotyylin ihan hyvät. Tänään ekaa kertaa liikkuri "häiriköimässä", ei välittänyt mitään. Istumasta kertaalleen ennakoi maahanmenon. Seiso-maahan-seiso vaihdotkin etenee.

Tavoitteena olisi et tokossa päästäis kokeeseen heinäkuussa. Saa nähdä uskalletaanko. Ekat viralliset aksakisat olisi lauantaina Kajaanissa! Yllättävän vähän jännittää, vielä. Ihan realistinen mahdollisuus olisi vaikka nollakin tehdä, mutta eiköhän siellä yksi jos toinenkin kämmi satu ;) Mut eihän me voida täplän kanssa tötöillä mitään sellaista, jota joku muukin ei olisi jo aiemmin tehnyt?

Saatoin keksiä juuri ratkaisun?

Nyt on sitten haku ja mejäkausi korkattu tältä kesältä. Ja olihan se kivaa, Helmistä varsinkin. Ajattelin, että Helmin autossa kiljuminen olisi jäänyt talven myotä pois kokonaan. Olin väärässä. Agilityhallin pihassa se ei huuda, ainakaan kokoaikaa.. mutta hakumetässä se huutaa kuin palosireeni, siis edelleen..  Olen virallisesti luovuttanut sen asian suhteen. Minä en saa sitä hiljaiseksi.

Perjantaina hakuiltiin työporukalla. Ajatella, oikein päivystyksen omat hakutreenit :) On se vaan kiva, että muitakin (minun ja Heidin lisäksi..) koiraharrastuksiin vinksahtaneita löytyy ihan omalta työpaikalta. Etukäteen mietin et mahtaakohan se täpläkoira muistaa koko hakua ollenkaan. Huoleni oli täysin turha. Helmi piippasi koko matkan keskilinjalle ja kiskoi minua eteenpäin.. tiesi tosiaankin et kadonneita ihmisiä (ja namirasioita) täne on tultu etsimään ja ne pitäisi löytää pian. Ohjaaja on vain ylimääräinen painolasti hihnan päässä, joka vain vähän hidastaa etenemistä..

Otin Helmille kolme ukkoa. Ensimmäinen maalimies oikealla puolen keskilinjaa kiven takana. Ilman apuja otettiin, koska tuuli suoraan ukolta päin. Hienosti suoraan piilolle. Ja hitto se menee lujaa! Toinen maalimies vasemmalla puolen antoi ääniavun ja Helmi paineli siitä huolimatta innostuksissaan alueen yli ja hortoili vähän missä sun sattuu, kunnes sai hajun ja kirmaili piilolle. Tämä meni kyllä täysin överiksi koiralta, liian kivaa on ja ei keskity :D Kolmannen ukon lähetyksen sössin itse, lähetin väärästä kohdasta. Helmi meni kylläkin tasan sinne minne lähetin, kääntyi sivurajalla oikeaan suuntaan, totesi et hitto täällä ketää ole ja otti hajun maalimiehestä itsensä takaa. Pätevä koira ja niin pirun innoissaan :)

Helmi on hakumetsässä tosi korkeessa vireessä. Ei pysty kusemaan, eikä syömään edes nakkia minun kädestä, koska on pakko etsiä maalimies. Se on juuri ja juuri vielä toimintakykyalueellaan. Haku on ainoa laji, missä olen kuullut Helmin ääntelevän. Se kylläkin hiljenee heti kun laitan sen viereeni ekaan  lähetykseen. Kiva et motivaatio on kohdillaan, mut vähän jos sais sitä rauhoteltua, niin se ehkä keskittyis paremmin.. Mitenkähän tuolle eläimelle koskaan saa opetettua tyhjät pistot? Ja hei! Meidän ilmaisu etenee, Helmihän haukkuu myös vieraalle ja vieläpä aika hyvin! Pitäisi vaan uskaltaa yhdistää haukku jo etsintään.

Lauantaina käytiin mejäilemässä. Helmi sai tehdä noin 150 metriä pitkän L-muotoisen jäljen. Alkumakauksen se merkkasi hyvin, mutta sitten se tarvitsi parikin kehoitusta jäljelle, koska meinasi haahuilla jotain muuta. katseli ehkä näkyisikö ukkoja metsässä.. Sit kun muisti taas, et mikä laji on kyseessä jäljesti aika hienosti. Kulmamakaukselta lähti varmanoloisesti heti oikeaan suuntaan :) Loppumakauksella bongasi palkkapurkin silmillään (seuraavan kerran pakka piiloon..) ja maistuihan se aamupala palkaksi. Helmi oli autoon takaisin joutuessaan sen näköinen et tässäkö nää treenit jo olikin..

Sit aksahommiin. Tiistaina oltiin hallilla Heidin ja Tuitun kanssa. Helmi teki paria eri variaatiota kepeistä osana rataa. Ja eihän se meinaa niitä millään bongata.. Itse pujoittelu oli sujuvaa, kunhan eka löysi koko kepit.. keinua tehtii putken kautta. Ekalla toistolla juoksi innoissaan ihan keinun päähän ja otti sen lujasti alas. Ei kestänyt alastulokontaktilla, koska säikähti vähäsen.. Todennäköisesti luuli olevansa puomilla.. Ja näkyihän se seuraavilla toistoilla. Otettiin aika monta toistoa ja parani ne onneksi edetessään. Lisää treeniä vaan keinulle ja puomille. Näitä nyt vaan sattuu ja ei voi mitään. Loppuun suoraa rallia, jossa vedätin kunnolla. Näistä ois videota, laitan ehkä myöhemmin.

Keskiviikkotreeneissä tehtiin kahta erilaista rataa.

rata: Heidi U.

Tällä ekalla radalla meidän kompastus oli yllätys yllätys kepit.. ei löytänyt ekalla kerralla niitä.. toisella kerralla taisi jo onnistua. Puomi ok. Keinu oli yllättävän hyvä :) Ei se mikään supernopee ole ja tuskin tuleekaan, mut riittää minulle. Hypyllä 10 valssasin liian tiukasti ja sain Helmin 11 takaakiertoon.. Pussi oli tosi hidas tänään! Hölmö pilkullinen ei tajua kumartua yhtään vaan yrittää väkisin läpi suorin jaloin :D Pussia on tehty tosi vähän, mut ei tää näin huono ole kyllä ennen ollut.. Putkelle 14 Helmi haki jostain syystä herkästi väärän pään. Mut kiva rata, ihan hyvä fiilis jäi :)

rata: Heidi U

Toka rata olikin jo vähän haasteellisempi. (Kuvasta puuttuu suoralta putkelta numero, se on oikeesti kakkonen.) Putkijarrusta olisi ollut tosissaan hyötyä tällä radalla.. ja mehän ei sitä osata vielä :D 2 hypylle tein valssin, neloselle sylkkärin ja hyvin toimi! Kokeilin ekaksi  2-3 välistävetona, mut ei oikein onnistunut. Kepit dalmatialainen ohitti korvat hulmuten ekalla toistolla, mut tokalla taisi osua jo kohdilleen :) puomi ja keinu ihan ok, pussi hidas. 18-21 minä sooloilin jotain ihan ihmeellistä, mutta onnistuin saamaan koiran kuitenkin oikeille esteille.. Ja sehän riittää ;)

Tänään olin ajelemassa Helmin kanssa keskustaan pikku kaupunkikävelylle, mutta sittenpä alkoikin satamaan kaatamalla vettä.. sain lennosta kuningasidean lähteäkin hallille tekemään parit kepit! Päätin tehdä kuutta keppiä putken ja hypyn kautta. Kuutta keppiä siksi et saisi enemmän toistoja otettua.. Ajattelin et pitäisikö vähän kuitenkin ohjata niille kepeille, niin ehkä se H löytäisi ne paremmin? En siis näytä kädellä  mitään ykköskeppiväliä, vaan ainoastaan ohjaan kädellä keppien suuntaan samalla kun käskytän.. Aiemmin ole siis tehnyt pelkän  rytminmuutoksen ja ainoastaan käskyttänyt kepeille.. Ja hitto sehän toimi hienosti! Tehtiin varmaan 15 toistoa eri puolita ohjattuna ja yhtään virhettä ei Helmi tehnyt. Olisiko tässä siis ratkaisu keppiongemaan, jos vaikka ohjaisin koiran sinne? Ja keksin tämän vielä ihan itse :D Tein loppuun vielä toisella radalla olleet kokonaiset 12 keppiä ja hyvin meni. Upeeta. No toivotaan et tää toimii vielä seuraavallakin kerralla ;)

Kahdesti aksaa

Maanantaina ajeltiin Pärnälle Miran ja Nellin kanssa. Juoksutauolta palasikin varsin iloinen täpläkoira! Tehtiin ensiksi suoria keppejä yksittäisenä, noin kahdeksan toistoa yhteensä. Nyt Helmi teki pari virhettä keppien loppupuolella, aloitukset oli hyviä. Vauhti ok ja rytmikin alkaa löytyä :) Sit harjoiteltiin putken ja kahden hypyn avulla persjättöjä, onnistui ihan kohtalaisesti. Toiseen suuntaan kävi kylläkin itsenäisesti tekemässä pussin ja vieläpä kaksi kertaa.. Se ei kyllä oikeesti ollu tarjolla yhtään enkä todellakaan ohjannut sitä sinne :D Lapasesta lähti, mutta ei haittaa yhtään. Helmi oli muutenkin tosi hulvattomalla tuulella (lue: juoksi ihan minne sattuu esteille kuuntelematta minua ollenkaan.. ;) )

Sit tehtiin keinua, jossa eka toisto oli varovainen. Laitoin suoran palkan alastulokontaktille, parani huomattavasti. Vaikka Helmi edelleen tekee keinua vähän varovasti, niin on hyvä asia et se ei tule kesken keinua alas ja sillä on kuitenkin kova kiire keinulle aina uudestaan. Todennäköisesti meidän kisakeinut tulee alkuun olemaan hitaita, koska eka toisto on selvästi sille vaikein. Uskon, että varmuuden myötä, keinustakin tulee sujuvampi. Loppuun tehtiin lyhyt radanpätkä, osana puomi ja lopussa irtoamissuora, jossa pituus ja rengas. Ihan jäätävän hienon puomin teki Helmi! Se alkaa selvästikin siis erottaa jo keinun ja puomin käskytykset/ohjauksen toisistaan. Loppusuoralla irtosi hyvin. Rimat olen nostanut nyt pääosin 60m:n, harvoin ottaa alas.

Tänään sitten vappuaksat Heidin ja hattaran kanssa. Hiukan painoi edellisen illan viinilasilliset ohjaajien menossa ;) Helmi teki ekaksi setin keppejä putken kautta. Loppuun laitettiin viimeisillä toistoilla hyppy ja sai palkan kupistsa vasta hypyn takaa. Palkkausta päästiin jo muuttamaan siten et Heidi seisoi jo melko kaukana ja Helmi hakeutui jo paremmin palkkakupille (se jostain syystä siis tykkäisi juosta ennemmin avustajan luo, joka palkkaa sen, kuin kupille..). Tehtiin kai viisi onnistunutta toistoa :) Kertaalleen H aloitti väärin, jolloin kutsuin sen pois ja kerran jätti yhden välin pujoittelematta keskeltä. Vauhti parani toistojen edetessä. Enpä tosiaan olisi uskonut pari kuukautta sitten et tehtäisiin nyt suoria keppejä!

Toisella setillä putki-Aa erottelua. Ja on se vaan hitto vaikeaa. Helmi valitsee edelleen mieluiten kontaktin. Välillä ohjasinkin kyllä huonosti, mutta kyllä se Aa vaan vetää pilkullista puoleensa.. mutta Aat oli tosi hyviä :) Pitää joskus tehdä semmoinen treeni, jossa sinne Aalle ei mennä ollenkaan. Saatiin me toki pari onnistumistakin aikaiseksi. Lopuksi tein vielä puomin suorapalkalla. Ensimmäisellä yrityksellä Helmi ei jostain syystä löytänyt puomia, mutta palkan sieltä lopussa kyllä.. possu mikä possu.

Lähdöt olivat tänään levottomia, niinkuin ne jo jonkun aikaa itseasiassa ovat olleet. Ei pysy perse penkissä ja hirveetä nykimistä paikallaan. Herkästi vielä itse ruokkii sitä ongelmaa ottamalla koiran liikkeellä mukaansa. Sanon aina kyllä käskyn, mutta lähden samalla hetkellä liikkeelle itse. Pitäisi jatkossa ottaa huomioon nämä paremmin.

Treenin päälle lenkkeiltiin vielä kuutisen kilometriä Pärnävaaran mäkisessä maastossa, kyllä vaan hapotti. Ja nyt maistuu sohva ja suklaajäätelö!