Pilkullinen Piirimestari ja Musta Karvapallo

Kevätkivaa. Kuva: Heidi Utriainen

Kappas vaan, vierähti tosiaan tovi viimeisestä päivityksestä.. eikös kerta vuodessa riitä? :D No mutta, hengissä ollaan, kaikesta huolimatta. Treenailtukin ollaan, mutta aika lunkisti, johtuen pitkälti hihnanjatkeen paluusta kolmivuoroon ja elämässä on muutenkin moni asia muuttunut.

Mapen 1 vee pose, Kuva: Heidi Utriainen

Aloitetaanpas ensin vähän ikävämmällä tarinalla.. Toukokuussa oltiin rekkujen kanssa lenkillä Jaamankankaalla ja molempia koiria puri kyy! En nähnyt tilanetta, mutta havahduin siihen että Mape makaa pusikossa, eikä nouse ylös. Yritin nostaa sitä ylös ja se kiljuu suoraa huutoa, eikä laske oikeaa etukäpälää ollenkaan maahan. Eipä auttanut kuin kantaa se autolle. Mentiin kotiin ja se ei vieläkään käytä jalkaansa ollenkaan ja pyrkiytyy vaan makaamaan kyljelleen. Sitten huomaan, että Helmin kuono alkaa turvota ja siinä on selvät puremajäljet. Eikun pikapikaa tohtorin pakeille.

Pikku-Mape oli tosi huonona, jossain ihan tajuttomuuden rajamailla. Se oli kauttaaltaan niin kosketusarka, että teki pahaa pitää sitä sylissä. Oikea etukäpälä alkoikin pian turvota lähes muodottomaksi. Helmi taas tohelsi normaaliin tapaansa,eikä sillä ollut ripulia lukuunottamatta mitään yleisoireita. Molemmille laitettiin kanyylit ja niitä nesteytettiin, Martta ei jaksanut reagoida hoitotoimiin mitenkään, lötkötti vain velttona pöydällä :/ Nestetyksen, kipulääkkeiden ja antibioottipiikkien jäkeen päästiin kotiin, jossa nesteytin koiria itse.

Mape oli tosi kipeä, pahoinvoiva ja vaisu kolmisen päivää. Sitten se lähti pikkuhiljaa paranemaan. Helmi oli kokoajan ihan ok. Vaikuttaisi siis, että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi. Mitään viitteitä munuaisviasta ei onneksi ole ollut kummallakaan. Vaan kyllä säikäytti!

Kuopankaivuuta Tottakai-päivillä, Kuva: Heidi Utriainen

No sitten muihin juttuihin. Mape kerkesi tässä välissä täyttää vuoden, jonka kunniaksi se teki ekat juoksunsa. Juoksujen aikaan se oli poikkeuksellisen tyyni ja kiltti, mutta se oli tosiaan vain väliaikaista.. Lempinimiä sillä on jo pitkä lista mm. vitun karvapallo, ravunsyötti, katiskanpaino, hullu-mape, martta-perkele, räky... ihan vain muutamia mainitakseni. Ei anneta negatiivissävytteisten nimien hämätä, minä tykkään siitä silti <3 Se on edelleen pikkuinen kääpiö, paino 10,5 kiloa ja korkeutta ehkä 44-45cm. Elikkä pienen pieni maksi todennäköisesti..   Ehkä neidin tempperamentti on pikkuisen tasoittunut tai minä olen vain tottunut siihen ;) Se on terävä koira, joka reagoi salamannopeasti. Se vahtii tiukasti lähinnä pihaa (ei vain omaa vaan koko talonyhtiön..) ja autoa, sekä ilmoittaa kuuluvalla äänellä kaikki nelijalkaiset vastaantulijat, jos sen antaa niin toimia. Sillä on kovin vahva tarve kommentoida milloin mitäkin.

Se on sekä tosikko, että pieni ovela kettu samassa paketissa. Kotioloissa se on joko kainalossa tai kaivautunut jonnekin omaan koloonsa. Sillä on monia todella kummallisia tapoja ja maneereja, siksi väitänkin sen joskus olevan suorastaan autistinen :D Mutta tyhmä se ei todellakaan ole, päinvastoin kovinkin kekseliäs.. ja aina askeleen minua edellä (kuten siskopuolensa Torvi :D) Se tekee jatkuvasti asioita, minkä se tietää olevan kiellettyjä. Se on kovin nöyrä ja pahoillaan kun sitä toruu paheksuvalla äänellä.. mutta tekee saman jutun hetken kuluttua uudelleen :D Esimerkkinä mm. roskiksen penkominen tai lautaselta ruoan varastaminen.. Mutta sille ei voi kauaa olla vihainen, koska se on vaan niin onnellinen pieni koira, jonka asenne elämään on kadehdittavan positiivinen. KAIKKI on edelleen siistiä, joka päivä! Joka aamu on yhtä JEE, joka kotiintulo, ruoka-aika, autoonmeno ja lenkille lähtö JEEJEE ja hallilla ilo onkin jo ihan irti..

Vieraita ihmisiä kohtaan se edelleen ujo tai pidättyväinen, mutta on saanut kyllä enemmän varmuutta tutustua vieraisiin. Ihminen , joka ei ota kontaktia Mapeen on sille pelkkää ilmaa, ei sitä haittaa yhtään  kulkea esimerkiksi ihmisjoukoissa. Mutta jos ihminen lässyttää ja haluaa moikata, Mape on pieni ja vaaraton ja lähestyy kovin nöyränä tunkeilijaa.. tai vaihtoehtoisesti kommentoi asiaa ensin haukahtamalla pari kertaa. Tutuista ihmisistä se on ihan pähkinöinä :) Se ei pelkää ihan oikeasti mitään! Ei mitään ääniä tai paikkoja. Muutenkin väittäisin sen olevan tosi hyvähermoinen ja toimintakykyinen koira, joka ei ihan pienestä hätkähdä. Silloin kun se kiihtyy, se tapahtuu hetkessä suoraan sataseen ja silloin ei meinaa mennä minkäänlainen palaute perille.. Sitä saa (ja on pakko) välillä ojentaa ihan isosti ja ei ota nokkiinsa kyllä yhtään.

JEEE!! Tottakai-päivillä. Kuva: Heidi Utriainen

Agilityssa oollaan edetty huimasti, tiedä vaikka korkattaisiin kisat jo tämän vuoden puolella. Mape kulkee edelleen hiton lujaa, asenne on kohdillaan. Se on jotenkin niin tosissaan. Se pystyy kääntymään todella tiukasti ja etenee kokoajan.. Jos ohjaaja on tarkkana.  jos ei se lähtee täysin lapasesta ja tekee ihan omaa rataa ;) Muuten homma alkaa olla aika paketissa, keinu ja kepit on vielä kesken. Rimat on nyt pikkuhiljaa hilattu 55cm:n, ihan kevyen näköisesti se yli menee. Tässäpä vähän ennalta suunnittelematonta videonpätkää viikon takaa: https://www.youtube.com/watch?v=h72aexAw-zU&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA

3 vuotta ja Niin Kaunis. Kuva: Heidi Utriainen

Helmi taas täytti kolme vuotta heinäkuun lopussa. Nyt se on onneksi ollut terveenä! Helmi on entinen iloinen itsensä, Martan rinnalla niin tasainen, järkevä ja helppo ;) Helmin kanssa ollaan kisailtu harvakseltaan nyt kolmosissa. Ensimmäiset kolmosten kisat Helmi oli aika epävarma, eikä yhtään oma itsensä. Kesästä lähtien homma on alkanut kulkemaan ja ollaan tehty hyviä ja ehjiä ratoja. Ja tehtiin ne kaksi ekaa nollaa tällä kaudella ihan nappipaikkaan! Viime viikonloppuna piirimestiksissä tekaistiin tuplanolla ja sitä myötä pokattiin Pohjois-Karjalan maksien piirimestaruus! Aika täplä <3

Nyt ollaan taas aktivoiduttu treenailemaan vähän tokoa täpläkoiran kanssa ja ajatuksena olisi ehkä korkata avoimen koe ja käydä myös BH-koe vielä tänä vuonna. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Martan kanssa ei olla juuri muita lajeja tehty, tokoilu sen kanssa on jotenkin niin raastavaa, se on niin pirun kerkeävä ja vilkas. Mutta Martasta tokokin on superJEE, yllättäen.

Sporttitäplä, Kuva: Heidi Utriainen

Ruutuun. Kuva: Heidi Utriainen

Loppuun vielä pari kuvaa kesän vesipedoista. Kesällä molemmat ui ja PALJON. Martasta se oli varsinkin supersiistiä.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Juoksutauolla

Ollaan oltu pilkullisen kanssa nyt parisen viikkoa kokonaan poissa aksahommista, koska se aloitti toiset juoksuna reilu pari viikkoa sitten ihan odotetusti. Ihan mukavan pitkä juoksuväli näyttäisi olevan, kokonaiset 9,5 kk. Oishan sitä voinut treenailla juoksupöksyissä (kun se nyt sekin on meidän seuralla sallittua :) , mutta koira on kyllä taukonsa ansainnut. Tai jos totta puhutaan, en ole varma suostuuko Helmi tekemään juoksupöksyt päällänsä yhtään mitään..

Olipa meillä tosiaan toinenkin syy ihan lepäillä vaan :( Viikko juoksun alusta Helmille nousi taas yhtäkkiä kuume. Mitään muita oireita ei nyt ollut. Tiheäänhän se on pissaillut, johtunee juoksuista se. Verikokeissa leukkarit koholla. Pissassa infektion kuva, mutta viljelyssä ei sitten lopulta kasvanut mitään.. Kaikki muut verikokeet (mm. maksa ja munuaisarvot) olivat täysin normaalit. Kivuttomalla ultrattiin kohtu ja virtsarakko, niissä ei selittävää (kohdussa vähän nestettä, liittynee juoksuihin..). Anaalirauhaset tyhjennettiin, erite oli nyt normaalia. Antibiootti aloitettiin ja koira oli taas päivässä kuumeeton ja täysin normaalivointinen muutenkin. Eli epäselvä infektio, taas.

Tämä on tosiaan jo kolmas tämmöinen hiukan mystinen kuumeiluepisodi reilu puolen vuoden sisällä. Eläinlääkärin mukaan oireet eivät edelleenkään viittaa mihinkään autoimmuunisairauksiin tai kasvaimiin, koska antibiootti puree. Kortisonia Helmi ei ole koskaan saanut, sitähän yleisimmin autoimmuunitauteihin käytetään. Mitään yleisoireita, kuten laihtumista, väsymystä, lihasheikkoutta, jäykkyyttä tai ruokahaluttomuuttahan Helmille ei ole. On siis toisaalta liian hyväkuntoinen kärsiäkseen mistään vakavasta perussairaudesta. Kohtutulehdus ja virtsatie-infektiokaan eivät täysin poissuljettuja vaihtoehtoja kuitenkaan ole.. Kysyin Helmin kasvattajan eläinlääkäriltä puhelimitse mielipidettä ja myös hän oli sitä mieltä, että kyseessä on infektio jossain, mutta missä? Sanoi, ettei olisi kovin huolissaan kuitenkaan..

Vaikea on olla huolestumatta, mutta eipä tähän murehtiminen mitään auta. Helmi syö nyt antibioottinsa loppuun ja sitten kontrolloidaan verikokeet ja pissanäyte. Jos tulee uusi kuumeilujakso (toivotaan tosiaan ettei tule!!), sitten lähdetään tutkimaan laajemmin. Mitään ei voida oikein Joensuussa enää Helmistä tutkia, joten jatkossa tehdään sitten tarvittaessa lähete Helsinkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Eli yritetään elellä täysin normaalisti. Ja sehän sopii pilkulliselle, joka on omasta mielestään täydessä terässä..

Lenkkeilyn lisäksi ollaan vähäsen temppuiltu tokoa ihan omalla etupihalla. Meidän tokoille kuuluu talven jäljiltä hyvää ja huonoa :D Etupihalla tokoillessa Helmin vire ei ole yhtä korkealla kuin kentällä, vaikka se ihan innoissaan tekeekin. Mutta toisaalta se keskittyy vähän paremmin, eikä sahlää ihan mahdottomasti.

Paikkamakuu on nyt ihan hyvässä kuosissa. Valmistelusanan Helmi näköjään tietää hyvin, koska läpsähtää maahan jo kun aloitan valmistelemaan koiraa..  itse paikallaolot on olleet rauhallisia ja varmannäköisiä. Ei häiriintynyt edes naapurin venäjäntoitsu-pojasta, joka käväisi ehkä metrin päässä Helmiä kesken makuun :) Seuraaminen taas on nyt huonoa. Kontakti ei pysy kunnolla ja koira haahuilee ihan missä sattuu :D Pysyy se kutakuinkin oikealla paikallaan, mutta seuruu ei ole lähellekään niin intensiivistä, mitä se oli vielä syksyllä. Käännöksissä ja perusasennoissa skarppaa kyllä hyvin, mutta suoralla se on jotenkin kuutamolla.. Pari kertaa on tarjonnut jääviä seuraamiseen eli huomaa et niitä on nyt talven aikana kotona tehty..

Luoksetulot on ollut hienoja! Tulee  pirun lujaa ja tekee lopussa vähän saalisloikkaakin :D Perusasentoon tulo on kohtalaisen varmaa. Jäävät on nyt edistynyt isosti. Jännä et treenaaminen on auttanut tähänkin ;) Maahanmeno on nopeutunut ja tekniikka on Helmillä nyt parempi, ei jätä enää useinkaan kyynäriä ilmaan. Seisomisia pitää vielä vahvistaa. Pysähtyy kyllä, mutta hivenen liian hitaasti minun makuun. Olen tehnyt jo muutaman kerran jäävät ihan liikkeenomaisesti, hienosti pysyy asennossa. Ainakaan vielä ei ennakoi, eikä jätätä seuruussa. Asennon erotteluissa ei ole yhtään virhettä tehnyt. Tokohyppyä tehtiin tänään agilityesteellä, siinä vähän liikaa intoa. Mutta sepä ei haittaa.

Kaukot maahan-istu-maahan vaihdoilla sujuu hyvin. Maahan-seiso osaa myös jo kohtalaisesti, s-i ja s-m vaihtojakin ollaan aloiteltu. Helmistä kaukot on tosi cool temppu, saahan siitä toki tiheää palkkaakin. Nouto on parantunut, palautukseen pitäisi saada vielä vauhtia lisää. Nyt kapulan luovutukset on jo paljon varmemman näköisiä :) Kokeilin tehdä hyppynoutona ja sillä sainkin Helmin palauttamaan laukalla.

Ja kerrotaan lopuksi vielä, että Helmin "pikkusisko" on syntynyt ;)

Aksa kulkee, perä reistaa..

Pilkullinen on syönyt antibioottinsa ja palailtiin hiljalleen treenirytmiin. Maanantaina käväistiin Miran kanssa hallilla ja Helmi aloitti keveysti tekemällä keppejä ja irtoamista medirimoilla. Ja hirmuisella innolla tekikin :) Keppejä tehtiin putken kautta, 10 keppiä suorana, loppu kujasta vielä hivenen auki. Pitäisi varmaan vaan uskaltaa laittaa ne kaksi viimeistäkin vaan kiinni..Tosi hienosti haki kepit putken kautta, vaikka itse olin vastaanottamassa keppien puolen välin tienoilla. Näin ei olla ennen ehkä tehtykään. Viisi toistoa, ei yhtään virhettä. Hyvä vauhti ja rytmi. Sit juostiin lyhyt radanpätkä jossa itsenäistä hyppyjen hakemista, pari putkea ja Aa. Nyt ei tehnyt yhtään virhettä kontaktille ja muutenkin kulki tosi kivasti.

Keskiviikkotreenit olivat kisanomaisesti. Tehtiin ensin ykkösluokan tasoinen rata ja sit kakkosluokan. Eka rata meni alkukankeuksien jälkeen itseasiassa aika mallikkaasti, vitonen olisi otettu puomin ylösmenolta. Ekalla yrittämällä Helmi kompuroi ekaan rimaan ja otti siitä vähän itseensä, joten palattiin alkuun uudestaan. Tässäpä rata:



                       

Toinen rata oli sitten vähän haastavampi. Siinä arvatenkin puomi houkutteli putkea enemmän ja hylly ois otettu jo toiselta esteeltä :D Ehdottomasti vaikein paikka meille oli välistäveto 4-5. Ei vaan osata! Tai minä en osaa. Välistävedot treeniin siis. Muuta ihmeellistä radalla ei ollut, ihan perusmenoa :) Tässäpä se rata:



                          

Ja loppuun sitten videota, jossa onnistuneimmat pätkät: http://www.youtube.com/watch?v=hiVv2kAWA9g Laatu on edelleen hirveä.



 Ja tosiaan ei meidän eläinlääkärireissut taas tältä erää tähän jää.. Huomasin tuossa torstaina, että Helmi kantaa taas häntää oudosti ja nuolee hännänalustaansa aika ahkeraan. Aristeli selvästi, kun kokeilin ovatko anaalirauhaset taas täynnä. Ja olivathan ne. Eikun kylppäriin ja tyhjennyshommiin. Kovin olivat kipeän oloiset ja sieltähän se infektion ja kuumeilun syy taisi sitten lopulta paljastua, erite oli märkäisen oloista ja rakeista. Vaikka ab-kuuri on jo syöty! Taitaa siis ilmeisen krooninen vaiva olla Helmillä tämä anaalirauhasten tulehdus :( No tiistaina mennään taas tohtorille.. Tällä kertaa tarkoituksena on huuhtoa rauhaset ja ruiskuttaa antibioottia suoraan niihin. Toivotaan, että auttaisi. Muutenhan sitä mennään leikkuuhommiin.