AgiSM 2016 ja pikkupyrri kolmosiin!

Joo eli yritetääs saada blogia jonkin verran ajantasalle. Martan pennut on kaikki jo omissa huipuissa kodeissaan. Tärkeintä on, että jokainen taitaa olla tyytyväinen omaan pentuunsa. Kaikilla menee hyvin, ovat olleet reippaita ja rohkeita :) Ja kyllä niistä äitinsä tunnistaa. Niin äänen kuin energiankin perusteella :D Vesihulluus lienee myös jossain määrin periytyvää. Lisää pennuista Heidin blogista. Tässä kuitenkin muutama kuva, jossa pupsit jotain ehkä 14vko:n ikäisiä.




Täysmusta narttu Oomi, om. Anne Saari sekä muddymerle Hikka, om. Pia Pynnä
Kuva: Anne Saari




Samat tyypit. Tässä Oomi aivan Martan näköinen! Kuva: Anne Saari

setäkoira Kundi, om. riina Korhonen. Kuva: Anniina Saarikoski

pikkublondi Qumma kera sinisen silmänsä :) om. Annukka Lehikoinen (myös kuvaaja)

valkotassuinen musta narttu Miina, jolla ehkä vuosisadan tyylikkäin keskijakaus :D om. Veera Pyy, joka lienee kuvaajakin

Martta on toipunut varsin loistavasti pentuprojektista. Käytin sen osteopaatilla sen jälkeen kun pennut lensivät pesästä. Osteopaatin sanojen mukaan "harvoin näkee näin tervettä agilitykoiraa!" lämmitti mieltä kovasti :) toki takana oli puolen vuoden aksatauko, mutta myös tiineys voi noita jumeja aiheuttaa. Ja ihan se on luonteeltaan samanlainen edelleen, hyvässä ja pahassa :D Se tiputti kirjaimellisesti kaikki karvansa ja on aivan kalju vieläkin. Toki kesällä ei kyllä haittaa yhtään, eipähän ole niin kuuma. Martta on myös aika maaninen uimari, senkin takia lyhyt karva on kyllä kätevä.


Helmille kuuluu hyvää, se on oma tasainen ja helppo itsensä. Reagoi pentujen lähtöön varmaan vahvemmin kuin Martta :D Sen mielestä ne oli niin ihania <3 Terveyshuolilta ollaan nyt vältytty onneksi. Edustettiin meidän seuraa agilityn SMssa Nastolassa sekä joukkueessa, että yksilöissä.


AgiSm:n lähdettiin Heidin kanssa, koirista mukana ainoastaan Helmi ja Tuittu. Viikonloppu oli sään puolesta aika kostea, satoi käytännössä taukoamatta koko hiton viikonlopun :D Perjantaina sää oli vielä aika ok ja sit sunnuntaina finaalit käytiin auringonpaisteessa, muuten satoi, hitosti ja kokoajan. Oikeasti! Itseä vähän jännitti, että miten prinsessakoira Helmi sateeseen suhtautuu, koska se arjessa tosissaan vihaa vesisadetta ja kylmää. Mut ei sitä tuolla haitannut pätkääkään, kulki jopa lujempaa kuin normaalisti kisoissa :D


Perjantain lämmittelyskaboissa mentiin vaan yksi agilityrata. Rata oli hyvin tekninen ja vaikea, mutta me selvittiin siitä, vieläpä tosi hyvin. Tein oikeat ohjausvalinnat  ja osattiin vaikea keppien avokulma ja poispäin kääntö keppien jälkeen :) Mutta sitten minä  helpossa kohdassa rehellisesti ohjasin väärän esteen :D siitä sitten HYL. Muuten hyvä rata ja ainakin koiran puolesta henkinen nolla :) Täplä meni sinne minne ohjasin.


Lauantain joukkueradalle lähdettiin kolmantena koirakkona. Joukkueella oli alla 15vp edellisiltä koirakoilta. Joukkuerata oli oikeastaan aika helppo ja hyvin juostava. Meidän radan aikana vettä tuli kuin sankosta kaatamalla ja kenttäkin alkoi olla aikamoinen lammikko. Ei haitannut Helmiä onneksi. Lähti pirteästi liikkeelle, mutta harmillisesti ohjaa huonosti kakkoshypyn ja siitä kielto, jatkettiin reippaalla nollaradalla lähes maaliin saakka ;) ihan lopussa HYL renkaan välistä! Oli muuten eka kerta kun tuollainen virhe tuli ikinä :D rengas oli kyllä vaikeassa kohdassa, eikä linjassa edeltävän putken ja seuraavan hypyn kanssa, siinä tuli virheitä hyvin monelle. Rataan olen silti tyytyväinen, ei voi minkään.


Sunnuntaina startattiin yksilöradalla aamun ensimmäisten joukossa, tottakai kaatosateessa :D Rata oli aika haastava, mutta ihan se olisi tehtävissä ollut. Koira kulki lujaa! Olin hiukan myöhässä yhdessä ohjauksessa ja suoritettiin hyppy väärältä puolelta. Hyvin tyypillinen virheen paikka maksiradalla TODELLA monelle, mentiin siis vaan samaan ansaan kuin muutkin ;) Mietin siihen paria muutakin ohjausvaihtoehtoa, jotka olisi varmaan siis toiminut paremmin. Lopussa kielto myös tokavikalle hypylle, muuten olen tähänkin rataan oikein tyytyväinen. Koira antoi parhaansa ja tuossa tilanteessa minäkin :)


Agility on siitä jännä laji, että noin niinkun tuloksellisesti paska (HYL,HYL,HYL) viikonloppu oli oikeasti ihan huikean onnistunut kokonaisuutena. Olen ratoihin tyytyväinen ja koira kulki hyvin ja omalla tasollaan :) Itse tein parhaani ja oli ihan huikee fiilis kisata vähän isommissa kisoissa! Hyvää seuraa (lue: muita koirahulluja), paljon tuttuja, hienoja suorituksia, onnellinen reissutäplä,eväitä ja shoppailtavaa, mitä muuta voi mukavalta viikonlopulta toivoa? ;D

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Tässäpä kunnon urheilujuhlan tuntua, oli muuten oikeesti märkää :D Kuva: Sirpa Saari

Martta palasi pikkuhiljaa agilitykentille samalla draivilla kuin ennenkin pentulomaa. Ekat kisat käytiin Kajaanin iltakisoissa heinäkuun alussa. Järjetön reissu ajaa Kajaaniin illaksi kahden radan takia, vika startti oli 2230 :D Yllytettynä ja rakkaudesta lajiin kai :D No kannatti lähteä. Ekalta radalta hyvä nolla, SERT ja kohti kolmosluokkaa :) Mentiin toinen rata nollakoirana ja siinä hulluMape lähti kyllä aikalailla lapasesta :D Molemmilla radoilla otti kontaktit ja pysyi lähdössä!! Vieläpä ensi yrittämällä :O Videota ei tietenkään löydy..


Ekat kolmosen kisat olivat Varkaudesta ja siellähän satoi vettä kuin Esterin perseestä! Ei haitannut Marttaa, en toki olettanutkaan. Eka radalla lähtö levoton ja otin sen liian nopeasti mukaan ja myöhästyi takaakierron ohjauksesta, siitä HYL. Muuten vaikea agirata nollana maaliin. Toka rata oli haastava hyppyrata, sielläkin vain yksi pieni ohjaajan virhe, josta HYL. Pyöritin taas valssin "yli" ja ajoin pyrrin väärällä esteelle.. Kontaktit eka radalla ok. Lähdöt levottomia, mutta pysyi. Eli nollat kolmosista olisi ihan tehtävissä :)


Helmi kisasi myös pari rataa. Ekalta radalta ihan ok nolla, alku tyypillisen tapaan nihkeä, mut paransi loppua kohden :) Toisella radalla turha kielto niistossa, muuten tasaisen varmaa Helmiä. vika rataa ei kaatosateessa juostu, päätin säästää juoksussa olevaa täplää sen verran :D

pennut kohta jo 7 viikkoa!

tässä tyypit 5 vkoa

Tässä reilu 6 vkoa, lähdössä ekalle retkelle :D

Niin se vaan aika kuluu, reilun viikon päästä pyrrinpoikaset lähtevät jo uusiin koteihinsa! Pennut ovat edelleen ihania ja villejä, aikamoisia petoja sanoisin. Osaavat olla myös hyvin rasittavia, roikkuvat kokoajan ja jokapaikassa. Ovat valloittaneet käytännössä jo koko kämpän ja takapihan, ja jos niiltä kysyttäisi laajentasivat reviiriään vielä pidemmällekin ;) Karkaavat välittömästi jos joku rakonen paljastuu. Reipasta ja sanoisin melko tasaista sakkia on koko porukka vieläkin.

Kiinteää ruokaa syödään sen neljä kertaa päivässä vaihtelevalla ruokahalulla. Nappula ei meinaa maistua, mutta lihat häviää lautaselta hyvinkin nopeasti. Martta leikittää pentuja jonkin verran, Helmi haluaisi enemmänkin, mutta kokoeron takia joutuu täpläkoiran leikkejä hiukan rajoittamaan. Muutenkin Helmi tykkää viettää aikaa pentujen kanssa, puuhastelee niiden kanssa mielellään. Ja on edelleenkin loistava ja yllättävän varovainen niiden kanssa :)

Takapihalla pennut on päässeet tutustumaan erilaisiin alustoihin, siellä on pressua ja kivikkoa, portaissa kiipeily on selvästikin siistiä. Metsäretkellä käytiin kerran ja pääsivät siis ensimmäistä kertaa autoonkin. Pienesti protestoivat ajelua alkuun, mutta aikas lunkisti meni kuitenkin. Metsässä niitä ei jännittänyt kyllä pätkääkään! Levisivät ympäri metsikköä välittömästi. Ja näyttivät niin onnellisilta <3

Tiistaina käytiin Marttinalla pentutarkissa ja sirutuksessa. Rohkeita tyyppejä olivat sielläkin. Autoilu sujui jo oikeastaan hyvin hiljaa :) Ensi viikolla on edessä sitten silmäpeilaus. Tarkoitus on käydä vielä metsässä, hallilla, Heidin porukoilla Liperissä sekä meidän lähistöllä kävelyllä.

Tässäpä vähän kuvia ja minun ajatuksia heistä koiratyyppeinä. Kaikki kuvat vaihteeksi: Heidi Utriainen

Aloitetaanpas pienimmästä, elikkäs "Vinkusta" (Kivasti Käännät Mun Pään). No ensinnäkin se on aivan käsittämättömän söpö pienen pieni kääpiö. Tosi siro joka kohdasta. Hän on toisaalta hyvin rauhallinen, mutta siltikin hyvin kiihkeä. Selkeästi minusta hiljaisin näistä, en ole ehkä kertaakaan kuullut sen haukkuvan! Touhuaa usein Sipon kanssa keskenään tai sit on sylissä. Rohkea pentu, ei reagoi kyllä ääniin tai mihinkään. Ekaa kertaa imuroidessa se tuli viereen vaan katsomaan, mitä puuhailet. Siitä lähtee hassun kuuloinen kimeä pärinä leikkiessä, ihan erilainen kuin muista :D Se rakastaa olla sylissä, tulee lähes aina syliin nukkumaan. Ottaa kontaktia ihmiseen katseellaan ehkä eniten. Leikkii leluilla (ja lahkeilla :D) hyvin ja intensiivisesti, jahtaa myös lehtiä ja kyttäsi tänään pikkulintua... Se on ehkä helpoin käsiteltävä, esimerkiksi kynsiä leikatessa. Ei jää koostaan huolimatta kyllä muiden jalkoihin. Ja katsokaa nyt, miten pehmolelulta se näyttää! <3

Sitten juttua blondiveljestä, eli setä Siposta (Kivasti Pojat on Poikii). Setämies on aivan huippu. Alkuun pidin sitä hiukan ujona poikana, mutta minusta se on muuttunut yhdeksi sosiaalisimmista ihmisiä kohtaan tällä hetkellä :) Voi olla että se onkin alkuun pienesti ujo tai nössö, mutta sitten se onkin pian hurjan pähkinöinä ihmisistä. Se juoksee minun syliini aina hirveen lujaa ja saa hepulit <3 Roikkuu hiuksissa ja yrittää syödä korvakorut.. ja sit nuolee naamaa ihan hurjana. Välillä sen naamalla on huvittavan vakava ilme. Vaikuttaa ehkä hivenen herkkikseltä mimmien rinnalla, mutta ottaa myös tosi kivasti kontaktia ja tukea ihmisestä! Porukan äänekkäin tapaus, ainakin aamuviideltä kun haluaa meidät hereille :D Leikkiessään on ehkäpä porukan vahvin, toki se on isoinkin. Puree myös lujiten... Jahtaa jatkuvasti muita, varsinkin Vinkua. Se on aika sporttimies linjoiltaan, pitkä runko ja pitkät jalat, aika kevytrakenteiseltä vaikuttaa. Se aikoo tulla hurrrjan nopeaksi ;D Nukkuu usein selällään. Ja siitä on tullut alun nirsoilun jälkeen ahne. Setä <3

tuo ilme <3

"Sohvi", eli Kivasti Vaimomatskua, on suuren suuri karvainen seikkailija, joka muistuttaa minusta eniten äitiään Mapea. Se on äärimmäisen utelias ja usein yksinään jossakin hiimailemassa. Makaa sammakkona tai jalat suorana takana, ihan kuin Mape. Valkoiset takatassutkin on viimeistä piirtoa myöten Mapea, kippurahännästä nyt puhumattakaan. Jopa valkoinen laikku on kopioituna rintaan! Se on aina paikalla kun "tapellaan" ja toki usein päällimmäisenä ;) On tiukimman oloinen mimmi porukasta, leikkiessä aikamoinen peto. Sylissä pussailee naaman, jos kerkeää. Tunkee jokaiseen pienimpäänkin koloon ja harjoittelee hurjia hyppyjä portaikossa. On minusta Vinkun jälkeen hiljaisin, pärrää kylläkin lujasti. On usein viimeisenä hereillä ja kun tajuaa et mennään takaisin pentuhuoneeseen, yrittää luikkia karkuun :D Väittäisin, että hänellä on aina pieni pilke silmässä ja hänellä tulee olemaan vahva oma tahto <3

"Ratto" eli Kivasti Rähinärakkautta on vilkas ja pullea kaveri. Hän on aina ruoka-aikaan paikalla :D Sillä on hurjan suuret korvat ja hirmuisen heiluva häntä. Se on jotenkin semmoinen porukan ilopilleri ja pelle, joka tohaa joka suuntaan ja haluaa olla kaikessa mukana. Kiusaa usein täpläkoiraa ja Marttaa ja heittäytyy sitten äkkiä selälleen leikkimään kuollutta. Viihtyy myös sylissä hyvin ja tykkää purra nenästä. Tulee aina etunenässä häntä heiluen kun kutsutaan, ja on niin pähkinöinä :) Leluilla leikkii hänkin hienosti, tapporavistus on ehkä sakin tyylikkäin :D Kantelee myös paljon leluja ylpeän näköisenä. Käsiteltäessä se on kuin pullataikina, köllöttelee selälläänkin tyytyväisenä. Ihmisiä kohtaa vaikuttaa sosiaaliselta, menee usein ekana vieraita morjestamaan. Sipon jälkeen ehkä äänekkäin tavallaan, ainakin silloin aamun pikkutunneilla kun halutaan päästä leikkimään.. Siitä tulee isona niin nätti ja hurja <3

Viimeisenä, muttei vähäisimpäna "Khelmi" eli Kivasti Meniks Tunteisiin. Hän on porukan missiainesta väittäisin. Semmoinen sopusuhtainen ja musta, karva porukan lyhin. Alkuun pidin sitä vähän kilttinä tyttönä, mutta nyt viime viikon aikana siitä on kuoriutunut aika tuhma pieni koira :D On yhdessä Sohvin kanssa ehkä kovimpia mimmejä tällä hetkellä. Leikkii todella hyvin, puruote on ihan jäätävä, ainakin siltä se tuntuu kun se ei irroita nilkasta ;) On kovin kyttäämään muita kamuja ja hyökkäämään salamannopeasti. Hyvin ketterä tyyppi. Se on jollain lailla hiukan mysteeripentu, istuu ja tuumailee välillä totisena, mutta ei sitä pelota, se vaan tuumii :D Alkuun pidin pidättyväisimpänä, mutta enää en ole varma. Minua ainakin nuolee iloisena naamasta ja on nukkunut useammankin vieraan syliin. Tämän mimmin olen kuullut haukkuvan eniten, lähinnä leikkiessään, mutta yhtyy se myös Martan hälytysääneen.. Khelmi hiimailee usein Helmin seurana ja räkyttää Helmille kun se ei anna roikkua hännässä :D Se saa myös yksinään kamalia juoksuhepuleita ja heittäytyy vauhdista suoraan lehtikasaan. Se on kyllä niin huvittava pieni tosikko, jotenkin tästäkin tulee niin Martta mieleen. Ei värillä väliä, kunhan on musta <3

Apua. Nyt alkaa itsellä iskeä paniikki siitä, miten minä voin antaa nämä tyypit pois?! :D Voisin ottaa niistä joka ikisen (mutten kaikkia yhtäaikaa :D) <3 Alunperinkään minun ei siis ollut tarkoitus koiraa ottaa ja yllätys että olen päätöksessäni pysynyt, vaikka myönnän, että hyvin vaikeaa on välillä ollut! Onneksi heillä kaikilla tulee olemaan hyvät kodit, jonne ne lähettää oikeasti tosi mielellään :) Toivotaan, että heistä tykätään kovasti! Minä ainakin tykkään <3

Pyrrinpoikaset jo 4 viikkoa!

Viisikko 3vkoa  :) Kuva Heidi Utriainen

Martan pennut kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Tänään tulee jo neljä viikkoa täyteen. Voivat edelleen kaikki paksusti :D Isoin on uros, työnimeltään Sippo, painoa jo melkein 1,8kg, pienin Vinku (keltainen narttu) noin 1250g. Muut tytöt eli Sohvi (musta valkoisin takatassuin), Ratto (merle) ja Khelmi (kokomusta) ovat aika tasakokoista sakkia, painoa reilut 1600g.


Kiinteää ruokaa ollaan maisteltu jo viikon verran, lähinnä jauhelihaa ja eilen ekaa kertaa vähän nappuloita. Hyvin maistuu! Ahneimpia ovat selvästi Ratto ja Vinku, vähemmän pähkinöinä ruokaan ovat Khelmi ja Sippo. Kaikilla on puhjennut hampaat, purennat vaikuttaisi kaikilla olevan ok :)


Martta jakselee loistavasti, on kärsivällinen äitikoira, imettää vielä ihan suht tyytyväisenä, vaikka luulen että pyrripetojen hampaat raastavat jo aikalailla. Viettää aikaa pentujen kanssa myös leikkien ja joskus nukkuu pentujen kamuna. Pennut saivat laajennettua reviiriänsä pentulaatikosta lähes koko koirahuoneeseen, on vähän tilaa temmeltää. Olen laittanut pentuaitaukseen erilaisia pintoja ja tyynyjä ym. minkä päällä saavat kiipeillä. Heillä on myös oma "kolo", missä äitinsä lapsina tykkäävät nukkua :D


Pennut ovat tutustuneet Helmiin jo useaan kertaan, ei niitä ainakaan pelota. Helmi on hyvin ystävällinen pennuille, pesee niitä ja haluaisi jopa leikkiäkin, ihan eivät pennut vielä vastaa täpläkoiran leikkiinkutsuun :D Muutama ihminen on käynyt niitä katsomassa, se on Martalle ok, ja ihan avoimilta vaikuttavat kaikki pennutkin. Ollaan kuunneltu imuria ja muita kolinoita, eivät kyllä pelkää. Imuroin pentuhuoneessa ja tyypit tulivat lähinnä katsomaan uteliaana, että mitä puuhailet. Eilen naapuri huudatti mönkijää pihassa, kaamea meteli, sekään ei säikäyttänyt pupseja. Ulkona ollaan käyty pariin otteeseen, siellä oli hiukan kylmä pentujen mielestä. Kun kelit lämpiää, mennään enemmän pihalle.


Luonteiden puolesta väittäisin pupsien olevan myös aika tasaista porukkaa, hirveitä petoja kaikki. Leikkivät jo 3,5 viikkoisina hyvin leluilla :) Saalistavat, repivät ja pärräävät. Osaavat jo ravistaakin :D Ja voi sitä tyytyväistä ilmettä kun kantavat saalistaan. Sippo leikki vetoleikkiä jopa Martan kanssa, hyvin nätisti Mape veti ja antoi pojan voittaa :D Martta myös tarjoaa hyvin usein lelujaan pennuille leikittäväksi, se myös "painii" pentujen kanssa.


Kyllä ne äitinsä lapsiksi tunnistaa jo äänen perusteella. Jokaisesta lähtee jäätävä pärinä kun tappelevat keskenään! Porukan ärhäkämpiä keskinäisissä kamppailuissa ovat Sohvi ja Ratto. Leluilla olen eniten nähnyt leikkivän Sipon ja Vinkun. Ketterimpiä juoksijoita ovat tällä hetkellä mustat ja Vinku. Jokainen rauhoittuu mukavasti syliin, Vinku ja Sohvi ovat sylissä kuin pullataikinoita ;) Hiukan ehkä vakavampia ovat Sippo ja Khelmi alkuun. Sosiaalisimmalta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa Vinku, se on ihana. Viihtyy sylissä ja hakeutuu lähelle kokoajan :) Ja Vinkun vas. silmässä on vähän sinistä, se on siis merle koira siellä keltaisen värin alla.


Kaikki alla olevat kuvat : Heidi Utriainen




Kivasti Pojat on Poikii "Sippo"

Kivasti Vaimomatskua "Sohvi"

Kivasti Käännät Mun Pään "Vinku"

Kivasti Meniks Tunteisiin "Khelmi"

Kivasti Rähinärakkautta "Ratto"

Meillä on pentutelkkari :D

Nyt ovat sitten Martan pupsit maailmassa!

Itse jäin jo kätilövapaille töistä keskiviikkona. Martta alkoi olemaan hivenen levottomampi iltaa kohden, lähinnä tutki kaikki mahdolliset paikat mihin olisi hyvä pykätä pennut. Verhojen alle tai lehtikoriin, mikä vika? Lämmöt laskivat ensimmäisen kerran alle 37 asteen to aamuna klo 5 aikaan. Sit ne roikkuivat 37 pinnassa koko torstaipäivän, kunnes sitten illalla 21 aikoihin sain kiinni matalimman lämmön 36,6. Päätettiin että on parasta että Heidi tulee jo yöksi meille. Ilta ja yö meni varsin levottomissa merkeissä, petaili ja läähätti ja vaihtoi paikkaa. Selkeästi kävi kipeämmäksi perjantai aamua kohti. Lämmöt  nousivat 37 pintaan. Martta hakeutui selvästi kipujensa takia kokoajan lähelle (lue: päälle) oli kuulkaas pitkä yö!

Aamulla kävi kokoajan kipeemmäksi ja levottomammaksi, ruoka maistui kuitenkin ;) Puolen päivän aikoihin aloitti aivan raivokkaan petaamisen, kirjaimellisesti. Se raastoi hampaillaan alusia niin, että koko pentulaatikko nousi ilmaan ja alusten palaset lentelivät. HulluMape myös synnyttäessään 😀 Sitten klo 1240 alkoivat ensimmäiset silmin havaittavat ponnistukset ja Mape vaikutti rauhoittuvan selvästi. Vedet tulivat hetken päästä klo13.

Vesien menon jälkeen alkoi jo vähän huolettaa kun kunnollisia ponnistuksia ei näkynyt. Kävelyttäminen auttoi selvästi ja sittempä voimakkaiden ponnistusten saattelema syntyi ensimmäinen musta narttu takakäpälät edellä, tosi virkeä, painoa 296g. Martta veti jälkeiset napaansa hirveällä raivolla ja sen jälkeennoli hieman ihmeissään, että mikäs kaveri tuo on 😂 pesi sen sitten ja tyyppi nisälle evästämään. Maito oli noussut hyvin 😊 tuo jalat edellä tuleminen selittänee hitaahkon avautumisen ja ensimmäisten ponnistusten viivästymisen.  Tuon ekan pennun syntymä laukaisi pitkän jännityksen ja itkuhan siinä tuli itseltäkin 💜

Seuraavaan pennun Martta saattoi hyvin helponnäköisesti maailmaan klo 1505. Se tuli livakkaasti pää edellä, fawnmerle uros, painoa 320g. Jäntevä ja virkeä kaveri hänkin. Nyt Martta putsaili ja hoiti kuin vanha tekijä.

Sittenhän niitä pentuja alkoi pullahdella kuin plussapalloja 😁 Seuraavana klo 1545 syntyi musta narttu pää edellä, tassuissa ja rinnassa valkeat merkit, painoa 295g. Ja tää tyttö oli kiukkuinen ja äänekäs, tuli rääkyen maailmaan. Tuli jotenkin Martta mieleen 😉

 14 min edellisestä (klo 1459) saatiin maailman seuraava pentu, keltainen pikkuinen narttu! Tää väri oli ihan totaaliylläri, tätä väriä ei montaa ole Suomessa ole. Häntä piti pikkuisen virkistellä, oli vähän räkää nokassa. Äkkiä hänkin virkistyi ja siirtyi maitobaariin, painoa oli 269g.

Sitten viimeisenä syntyi porukan virkein tyyppi (klo 1619). Hän oli merle narttu, painoa 286g. Martta rauhoittui selkeästi tämän viimeisen jälkeen ja alkoi antaumuksella hoitamaan superviisikkoa ❤

Huh huh. Loputtomalta tuntuvasta avautumisesta huolimatta kaikki meni loistavasti! Olisiko paremmin juuri voinut mennä? Toki en koskaan ole yhtään sellaista synnytystä aiemmin nähnyt, missä kaikki menisi kuin oppikirjoissa. Kovin se oli vaivattoman näköistä, niinkun kuuluukin. Toki avautuminen oli rankkaa, eikä vähiten minulle 😁

Kaikki pennut ovat nostaneet painoaan mukavasti, maitoa tulee Martalta tosi hyvin. Ruoka maistuu ja muutenkin Martta on toipunut hienosti. Käsittämätöntä miten nopeasti ne toipuvatkaan! Martta on järkevä emo, ei stressaa turhia. Antaa minun,Ollin ja Heidin huolestumatta käsitellä pentuja. Poistuu pyydettäessä pihalle käymään laatikosta, hirveellä kiireellä toki menee takaisin. Ja se näyttää niin onnelliselta ja ylpeältä 💜

Ja minä en voi lakata tuijottamasta niitä.

Helmi on valeraskaana ja heti ensimmäisen pennun äänen kuultuaan oli aika hermostunut, olisi todennäköisesti halunnut hoitamaan. Martta ei onneksi stressaa Helmistä juurikaan. Jos se nousee pentuhuoneen porttia vasten katselemaan, Martta murahtaa ja Helmi lähtee pois. Nyt täplä on jo tottunut pentujen ääniin, ainoastaan isomman kiljumiset, esim. punnitessa, saa täplän huolestumaan, ei taida luottaa, että Martta hoitaa hommat kyllä 😀

Pyrrinperkeleitä odotetaan saapuvaksi ;)

Jep. Tammikuun puolessa välissä Martta kävi pikku lemmenlomalla Puolassa ja ei ollut turha reissu., se on nyt tukevasti tiineenä :) Alkatiineys on sujunut hyvin. Se on pirteä, kylläkin rauhallisempi ja hillitympi versio itsestään! Ruoka maistuu loistavasti, söisi kaiken mitä antaa ja vaikkei antaisikaan :D Maha on selvästi jo kasvanut, vyötärö alkaa hävitä. Painoakin on tullut reilu kilo, ruokintaa olen yrittänyt lisätä hillitysti. Lenkkeilty ollaan toki normaalisti, treenit ollaan jätetty kokonaan pois nyt. Suurin muutos käytöksessä on hellyydenkipeys, se on todellinen perskärpänen. Esittelee mahaansa ja haluaa sitä kokoajan rapsutettavan, myös kaikki meillä käyvät vieraat saavat osansa pyrrineidin hellyydestä, halusivat sitä tai eivät ;) Se on aina tykännyt miehistä, mutta nyt se on todella pähkinöinä kaikista Ollin kavereista.. Kun sitä rapsuttelee se pitää semmoista hauskaa narisevaa ääntä.

Nyt sitten jännätään montako pupsia sieltä tulee :O Toivotaan toki että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Pentujen odotetaan syntyvän maaliskuun 18. päivän jälkeen.

Täpläkoiran kanssa kisattiin viime viikonloppuna Iisalmessa. Tuloksellisesti ei kummoista menestystä, 5, HYL, HYL. Mutta ratoihin olen kyllä oikein tyytyväinen! Pieniä virheitä, muuten ehjiä ratoja.Vitonen kiellosta hypylle johtui ihan omasta ohjausvirheestä, toka radalla meille tyyppivirhe, eli ei tullut sokkarissa ohjaukseen mukaan. Vikalla hyppyradalla hyllytettiin, koska Helmi irtosi väärällä hypylle, koska olin myöhässä. Lähdöt oli hyviä joka radalla! Keinut myös hyviä, se on ollut jotenkin rikki. Okserin treenaaminen talvikaudella on tuottanut tulosta, hyppäsi ne nyt ongelmitta. Eikä yhtään keppivirhettä, rasti seinään ;) Vauhtia oli ihan mukavasti ja se oli jotenkin niin iloinen taas, laatuaikaa keskenään ilman pyrrin painajaista :)

Aloin nyt kirjoittelemaan jonkinmoista "pentublogia" tuonne treeniblogin puolelle. Mukava että jää itsellekin jotain muistiin tästä projektista.