Pakkaset ohi vihdoin?

Viime viikkojen pakkaset ja kaksijalkaisen piiitkä flunssa on hiukan häirinnyt treenailua. Minä, maailman ahkerin bloginkirjoittaja, päätin vihdoin päivittää kuulumisia. Ollaan kuitenkin lenkkeilty ja tavattu koirakamuja sen verran, mitä on paleltumatta pystynyt. Kotona temppuiltu tietenkin lisäksi.

Saatiin Helmin isän kasvattajalta joululahjaksi metallikapula (Kiitos Tarjalle :). Sen pitämistä on aloiteltu, tai se oikeastaan onnistuukin jo melko kivasti. Aluksi se oli Helmistä tosi ällöttävä kapistus, mutta nakki teki taas tehtävänsä :) Puukapulan kanssa sujuu hyvin. Laitan kapulan maahan ja Helmi palauttaa sen tullen sivulle perusasentoon. Pitää sievästi, ei onneksi pureskele. Nyt ajattelin jättää puisen kanssa temppuilun hautumaan ja keskittyä metallin pitämiseen. Pitää vaan muistaa, että pari hyvää toistoa vain ja joku kivempi temppu perään, ettei jää pilkulle paha mieli pahasta metallinpalasta :D

Sivulletuloja ja seuraamista ollaan otettu lenkillä ja olohuoneessa. Sivulletuloissa mennyt nyt hurjasti eteenpäin. Hakee tosi hyvin jo pienen pienellä sormen liikkeellä ja painaa välillä oikeen jalkaan. Mutta... se oikea etutassu on edelleen ilmassa joka toinen kerta, ja tottakai ohjaaja onnistuu palkkaamaankin niistä hätäpäissään. Pitäisi muutenkin jättää palkkaamatta, uusi käsky ja odottaa osaisiko jo korjata asentonsa. Pari kertaa kokeilin ja ajatus Helmillä ainakin on sensuuntainen. 

Seuraamista ollaan harjoiteltu ihan pari-kolme askelta. Toimii hyvin, kun antaa vain uuden sivulle-käskyn ja liikkuu eteenpäin, kontaktikin pysyy. Minusta mukavampi tapa lähteä askel kerrallaan menemään, koska imuttamalla Helmi syö sormet ja ajatus tuntuu olevan vain ja ainostaan namissa, ei todellakaan oikeassa seuraamispaikassa ? Katsotaan siis miten alkaa etenemään.

Käytiin sunnuntaina pitkästä aikaa aksailemassa. Kivat treenit ja hyviä neuvoja saatiin taas treenikavereilta! Pilkku oli ihan pinkeä ja superinnoissaan jo hallin pihalle tullessa. Vähän ottaa häiriötä yhtäaikaa treenaavista muista koirista, mutta siksihän sitä harjoitellaankin. Haistelua oli taas jonkin verran, varsinkin lopussa kun ei jaksa enää keskittyä. Tehtiin neljää hyppyä "ympyrän" muotoisesti. Pikkukoira toimi kivasti heti kun ohjaaja osasi ohjata oikein. Saatiin pari oikein hyvääkin toistoa. Eteenlähetystä neljän hypyn suoralle. Palkkana päässä namikippo, lähtee kuin tykin suusta! Eli ei irtoamisongelmia. Sitten vähäsen putkea ja rengasta. Niissäpä ei ongelmia. Seuraavalle kerralle ehdottomasti vähemmän toistoja, selvästikin tauon jälkeen vähän innostuu ottamaan liikaa juttuja ;) Ihana kattoa sitä vauhtia ja vouhotusta, millä Helmi tekee hommia. Kaikessa rasittavuudessaan niin symppis. Tauko tekee siis selvästikin hyvää pennulle. 

Ollaan nyt lenkeillä ollessa keskitytty leikkimiseen. Onnistuin opettamaan Helmin jotenkin vahingossa varastamaan hanskan kädestä lenkillä. Tai tarkemmin ajateltuna eräs raidallinen pyrrineiti on näyttänyt mallia, miten se tapahtuu. Kyseessä siis Heidin koira Kiva, joka on ehdottomasti Helmin suurin idoli. Missä Kiva, siellä Helmi. Kun kutsutaan Kivaa, tulee myös Helmi ja sitä rataa. Jos levitän lenkillä käteni sivulle, juoksee Helmi sen, mikä pienistä jaloistaan pääsee, suoraan kiinni hanskaan. Repii sen kädestä ja tappaa ihan petona sen jäkeen (Vastaantulevat lenkkeilijät mutisee, että onpas huonosti käyttäytyvä ja vihainen koira :D) Tuo taas hetken päästä uudestaan revittäväksi. Nyt olen siirtämässä taistelutahtoa naruleluun ja sehän toimii :) Ainakin melkein joka kerta. Jes!

Jos muutkin, niin miksen minäkin.

Hiukan yllytettynä päätin sit minäkin aloittaa blogin kirjoittelun, aiheena tietenkin suuren osan ajasta ja ajatuksistani täyttävä ruskeapilkkuinen dalmisneiti, Helmi.

Energinen, käsittämättömän AHNE ja kaikkien kaveri Helmi, harrastaa lenkkeilyn ja ruoan ammattimaisen varastelun lisäksi agilitya ja muuta oheistemppuilua. Sijoitusnartun ominaisuudessa myös näyttelyitä on tarkoitus kierrellä jatkossa. 

Tähän mennessä Helmi on osoittautunut hauskaksi harrastuskoiran aluksi, joka vaatii ohjaajaltaan päivästä riippuen kohtalaisen (todella :D) paljon huumorintajua ja kärsivällisyyttä (jota ei allekirjoittaneella riitä ihan jokaiseen tempaukseen ;D) Helmi on nopeasti oppiva, mutta omapäinen. Ruoka motivoi hyvin, mutta lelu/leikkiminen ei vielä ainakaan sytytä riittävästi. Leikkii kyllä välillä reippaasti, mutta namin jälkeen palkaksi ei tahdo lelu kelvata. Ja kaikkein parasta on loputon nuuskuttelu ja ruoanhankinta, Helmin kitaan uppoaa kaikki syötäväksi kelpaava ja välillä kelpaamatonkin.

Alkuun jännäsi halleja ja muiden koirien haukkumista, mutta nyt tekeminen (lue: namit ja niiden syöminen :D) on häiriössäkin jo aikas hyvällä mallilla. Mitä nyt tämän tästä joku mielenkiintoinen haju osuu nenään ja korvat menevät kummasti lukkoon.. Kontaktin pidossa ja minuun keskittymisessä ollaan menty kovasti jo parempaan suuntaan onneksi. Tuleva putkihullu käy suorittamassa putken itsenäisesti, jos suoritettava tehtävä on pennun mielestä ihan tylsä. Tai vaihtoehtoisesti tarjoaa takajalat minkä vaan tason päälle (kontaktiharjoituksetkin ollaan siis jo aloitettu :)).

Ja mitäs kaikkee tähän mennessä Helmin kanssa on touhuiltu..

Agility

Saatiin JoA:n jäsynyys joulukuussa. Siitä lähtien treenailtu Heidin kanssa 1-2x vko:ssa. Iso kiitos Heidille kaikista neuvoista ja treeneistä :)!! Paljon kullanarvoisia vinkkejä koiran opettamiseen yleensäkin on saatu. Ei me ois päästy kunnolla alkuun ilman Heidin apua, ja hänen kauttaan se oikea innostuskin heräsi. Kuinka upeeta on melkeinpä oma "personal traineri" ja ompelutehdaskin vielä ;D Ihan parasta. 

Ohjatussa pentujen/aloittelevien ryhmässä ollaan käyty nyt tammikuusta lähtien. Se on just sopiva ryhmä aloittelevalle ohjaajalle ja  pennulle.

 - putkia, suoraa ja mutkaista. 

Välillä jää käteen jos ohjaan huonosti, korjaa kyllä hyvin. Muutamia kertoja jo irronnut kivasti putkeen :) Pari kertaa ottanu vähäsen nokkiinsa ku mutkaputkessa törmäillyt. Onko pakko mennä niin lujaa, et mutkat suoristuu? :D Ei niin ketterä vielä.

 - kujakeppejä (kaventaen keskeltä, keppien hakeminen vinosta)

Nämä hakee hyvin. Kerran jo keskellä askeltanut oikean pujottelun suuntaan :D Hivenen vielä vauhtia lisää. Ja panta pois ni ei kolise keppeihin.

 - Hypyille ohjausta ja tekniikkojen alkeita

Vaikeimpia Helmille hahmottaa. Ponnarit riman tilalla. Namikipolla alkuun otettu hyppyjä, yritti aluksi oikaista suorinta tietä namikipolle, tottakai. Sen idean nyt jo hoksannut, et kipolle mennään vasta tehtävän suorittamisen jälkeen. Nyt aloitettu palkkaamaan myös kädestä. Kimpoilee vähän mihin sattuu tai on namikädessä kiinni, ei vielä osaa oikein seurata minun liikettä. Jatketaan siis harjoituksia.

 - Kontaktit

Takajalat hakee helposti kontaktille, pysyy hyvin. Vinoja tarjoaa välillä. Kosketusalusta vielä mukaan ni etenee toivottavasti.

 - Lisäksi ollaan puomi kävelty pari kertaa läpi (se tauolle, kunnes vähän tasapaino kehittyy) Keinun kontaktilla seisoen ylös ja alas, sekä keinun paukuttelua. Alkuun jännäsi, mutta parempi jo. Rengasta ja pussia kertaalleen kokeiltu, niissäpä ei ongelmia vielä.

Tokoilut

Itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta tokosta lajina, mitä nyt yhden kirjan lukenut ja kokeen käynyt katsomassa. Mielenkiintoinen laji, katsotaan kuinka käy. Tarkoitus olisi Helmille kuitenkin opettaa noita perusjuttuja, jos sattuis vaikka joskus uskaltautumaan edes möllitokoihin. Varovaiseksi tavoitteeksi asetan meille Alo-luokkaan osallistumisen (tuloksesta ei uskalla vielä puhua :D) Se taas onko Helmillä samat suunnitelmat, on eri asia. Pitkä suoritus palkatta voi olla aikamoinen haaste. Jos sen nakkipaketin vois vaan ottaa mukaan sinne kehään..

 - Perusasentoon hakee pienellä käsiavulla. Jatkossa vinot tarkemmin pois ja eroon Helmin tarjoamasta ´oikea etutassu ilmaan`

 - Istu, seiso, maahan. Palkkaa vain nopeista suorituksista. Osaa tosi nopean (muttei kovin hallitun vielä ;D) maahanmenon halutessaan.

 - "Kaukoja" metrin parin päästä tehty. Pysyy kutakuinkin paikallaan, tekniikkakin (tietääkseni) ok. Seiso-vaihtoa ei vielä aloitettu

 - Seuraamista imutellen muutamia askelia

 - Luoksetuloa pidemmältäkin matkalta avustajan kanssa. Tulee kyllä :)

 - Paikallaoloa vaihtelevia aikoja istuen ja maaten ruokakupille. Nämä hyviä! On täysin liikkumatta vaikka oisin piilossa, hiukan ehkä kuola valuu :D Ei varasta, ihme kyllä.

 - Jääviä pikkusen aloiteltu. Alkuun Helmillä ei mtn käryä, mut nyt yks päivä vaan edistyi. Pienen hauvavauvan oivallus.

 - Nouto. Voi kyynel. Osaa kyllä tuoda kapulan sylkien sen mun jalkoihin tai käteen. Osaa myös ottaa sen kädestä suuhun ja sylkeä samantien pois. Naksutellen tuntuu et ei päästä eteenpäin. Aikansa kapulaa nakeltuaan, kun yritän hakea pitoa, niin ei millään. Kun ei ymmärrä ja ei saa palkkaa, vaikka tassuttelis kapulalla tai heittäs sen ilmaan, Helmi vetää isot korvat rullalle ja rupeaa piippaamaan. Tai vaihtoehtoisesti jähmettyy paikoilleen ja tuijottaa kattoon. Sen jälkeen kapaula onkin jo paha asia :D Eli nyt aloitettiin sit "pakottamalla" eli laittamalla kapula pilkun suuhun ja sormet kuonon ympärille kunnes ei vastusta enää. Ja sit hirmu bileet :) Josko näin päästäs eteenpäin?

No joo. Näin. Lisäksi osataan muutamia temppuja, kuten `kerää lelu laatikkoon`. Osan varmaan jo unohtanutkin.

Jatkossa sit kirjaillaan tänne treenejä ja puuhailuja, että näkis itsekin mitäs on tullu tehtyä ja miten ollaan edistytty (tai toivottavasti ollaan edes vähäsen) Ja pessimisti ei onneksi tule pettymään. Tulevia treenejä pitäis myös ruvata suunnittelemaan enemmän, niin ei mene ihan hengailuksi koko homma.

Ja tulipas muuten pitkä postaus. Aloittaessani mietin et mitä tähän nyt kirjottais? 

Helmi ja lepakkokorvat      kuva: Heidi Utriainen