keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hirrrvee kiire

Enpä oo taas hetkeen päivitellyt, koska en kerkee. Enkä enää oikein muista, mitä ollaan puuhailtu. Tässäpä tärkeimmät kuitenkin.

Toissaviikon sunnuntaina käytiin näytelmissä Kangasniemellä. Mukava oli törmäillä kasvattajiin sekä Helmin veljeen Zeroon, jonka rinnalla Helmi näytti suorastaan kääpiöltä :D Arvostelu oli aikalailla odotettu; kovin keskeneräisiä ollaan edelleen. Erittäin Hyvä jälleen. Jotain positiivistakin sanottavaa oli tuomarina toiminut Matti Luoso koirasta kuitenkin löytänyt.

Hyväntyyppinen, mutta kauttaaltaan vielä kovin kevyt juniori narttu. Hyvä pään pituus, mutta vahvuutta saa tulla vielä lisää. Oikea purenta. Hyvä ilme. Sopiva kaulan pituus. Suorat raajat. Hyvät käpälät. Kevyt luusto, eturinta ja runko saavat kovasti vahvistua ja etukulmau sparantua. Vielä pyöreä lanne osa, turhan alhainen hännänkiinnitys. Hyvät liikkeet. Tiksejä saisi olla vähemmän. Hyvä käytös. Tarvitsee kovasti aikaa.

Ihan hyvä, mutta mutta... :D Eipä kannata Helmiä vähään aikaan esille viedä.. Katsellaan talvella sitten.

Viime viikon maanantaina käytiin tokoilemassa Marin ja Kidan kanssa. Helmi teki lyhyen paikkamakuun, jossa jäin ihan lähelle seisomaan. Nyt onnistui. Seuraamista tehtiin pieniä suoria pätkiä. Alussa huomautin siitä, että kontakti tippui, sen jälkeen teki melko kivasti. Hiukan pyrkii edistämään, muttei onneksi poikita. Taakse palkkaamalla korjaa nopeasti paikkaa. Jäävistä liikkeistä tehtiin maahanmenoja vielä avustettuna. Epävarmuuttaan vielä aika hitaasti menee, parani lopussa. Haun ilmaisuja aloitettiin irtorullallilla ja jotain ajatusta jäi ehkä pilkun pieneen päähän.

Keskiviikon ohjatulla vuorolla tehtiin seuraavanlaista rataa. Piirros Marin blogista.

              

 Ja kivasti sujui! Pussi otettiin ensin erikseen ja siinä ei ongelmia. Tehtiin rata kahdessa osassa, ekaksi esteet 1-7 ja sit 7-17. Alkupätkällä haastellisin oli päällejuoksu 6-7, ei tohelo ohjaaja tiedä mihin käpälät asettaisi. Saatiin lopulta kuitenkin onnistumaan. Muut osiot onnistuivat hienosti :) Loppupätkällä vaikein kohta oli selkeästi takaakierto hypylle nro 11. Onnistun jotenkin töksäyttämään oman liikkeeni ja kappas vaan koirakin pysähtyy! Sit ku saatiin liikettä minun jalkoihin, homma rupesi rullaamaan. Persjättö esteelle 12 onnistui aika nappiin, vähän saisin vielä aikaisemmin tehdä. Itsenäisenä harjoitteena tehtiin keinua jo siten, että putoaa vaakatasossa koiran omalla painolla oikein rämähtäen maahan. Minun yllätykseksi pilkku ei arkaile keinun ääntä ollenkaan.  Liike on vielä vähän hui.

Viime viikonloppuna olin reissussa Loviisassa pyrriporukoissa. Matkaseurana Heidi ja Milena karvakamuineen. Lauantaina oli näyttelyt Kotkassa ja sunnuntaina suuntasimme Agilityn SM:n Jyväskylään. Hitto oli hienoja koirakoita ja hassunhauskoja pyrrejä. Helmi lomaili sattuneista syistä kotona Henkan kanssa (tästä juttua myöhemmin)..

AgiSM:stä innostuneina ajeltiin Heidin kanssa eilen aamulla hallille. Helmi teki keppejä, jotka ovat kyllä nyt paskat. Tuli pihalle kujasta pari kertaa, vaikka ollaan tehty jo huomattavasti vaikeampaakin? Uusintakierroksella teki paremmin. Katsotaan joutuuko Helmille kuitenkin ottamaan ohjurit avuksi, koska hajoilevat nyt ja pahasti. Rengasta teki hienosti, uskalsin jopa yhdistää siihen hypyn ja putkenkin :) Keinua tehtii samoin kuin viimeksi, ihan ok tekee. Loppuun irtoamista hyppy . putki - hyppy, tässä Helmi rämisteli kunnolla rimoihin, kun on niin kovin kiire! Korjasi seuraavalla toistolla ja siihen tyydyttiin.
 

                          


perjantai 8. kesäkuuta 2012

Jopas se oli taitava... kunnes se katosi!

Meidän taloudessa on onneksi levottomuus lievittynyt, öisinkin saadaan nukuttua kaikki me kaksi (Henkka on vaihteeksi sotimassa..). Nyt olen huomannut et Hemppu on touhukkaampi rauhallisempina päivinä. Treenien jälkeen tyytyväisempi ja makoilee rentona sohvalla.. eli eiköhän se osaltaan ihan nuoren koiran energisyyden piikkiin mene tuo aktiivisuus.

Tekipä pilkku tällä viikolla myös viimeisen (ja ensimmäisen) temppunsa; nimittäin karkasi ja vieläpä kaksi kertaa. Eipä naurattanut ei. Agilitytreenien jälkeen Helmi  lähti vastaantulevan pyrriystävän perään ja sinne myös jäi.. kunnes iso paha ohjaaja kaahasi Peugeotillaan perään ja nappasi karkulaisen autoon kera pienen pölläytyksen.

Edellisen episodin jälkeen kurvailtiin vielä Jaamankankaalle jäljen tekoon Heidin kanssa ja ajatuksena oli käyttää pilkullinen vain pikkupissillä vaan sehän reissu venähtikin sitten vähän pitkäksi.. Aivan kuurona veti pitkin metsiä, ajoi luultavasti molemmat jäljet ja hävisi kokonaan. Hitto mikä sika! Eipä siinä muu auttanut kun lähteä etsimään... aika nopeasti tuli kuitenkin takaisin selvästi pikkuisen hädissään kun joutui hukkaan. Kerkesin itse kyllä säikähtää jo pahan kerran.

Helmi on jossain vaiheessa oppinut yhdistämään autoon menon kaiken kivan toiminnan loppumiseen ja siksi yrittää erittäin aktiivisesti estyä joutumasta tylsään autoon. Olen jo pitkään ennakoinut tilanteet ottamalla koiran ajoissa kiinni.. mutta jotenkin sitä ei aina muista. Ehkäpä nyt olen taas tarkempi.

No sit harjoituksiin. Maanantaina oltiin hakuilemassa melkoisen kosteassa kelissä. Helmi teki neljä pistoa, joista kolme haamua ja yksi ääniapu. Hyvin innoissaan teki taas. Haamuille selvästi suoremmat pistot. Maalimiehellä osaa jo tarjota istumista, jotta saa palkkansa. Pitäisi alkaa harjoittelemaan ilmaisua pikkuhiljaa, päätin että rullalla mennään. Lupaava hakukoira siitä on kehittymässä ohjaajasta huolimatta ;) Ei voi mitään.

Keskiviikon agilityissä tehtiin muutamia tekniikkaharjoituksia ja lopuksi rataa (videotakin saattais olla tulossa  myöhemmin..). Harjoiteltiin sivuttaisirtoamista hypylle ja vähän oli vaikeaa. Itse pysäytin oman likkeen ja koira reagoi siihen kääntymällä liian aikaisin. Sit kun sain töppösiin hiukan liikettä niin alkoi onnistumaan. Vasemmalla kaartaminen oli selvästi vaikeampaa itselle. Välistävedot onnistuivat myöskin huonosti vasemmalle. Loppurata meni tosi hyvin! Viitsin itse jopa juosta ja Helmi kulki mainiosti. Ainahan parennettavaa löytyy, mutta tähän oli pakko olla tyytyväinen. Jännä et Helmi tekee agilityssa niin nöyrästi hommia, menee kutakuinkin just sinne minne ohjaan. Arkielämässä tämä nöyryys ei valitettavasti ole aivan yhtä ilmeistä.. :o Vauhtiakin on kunnolla, varsinkin jos koira oikeasti tietää mihin haluan sen menevän. Hidastelee vain jos on epävarma, eli toisinsanoen ei yritä ratkaista itse vaan odottaa ohjeita.

Torstai aamuna käytiin mejäilemässä. Helmiä odotti (jo kerran sen ajama :D) U:n muotoinen jälki vaihtelevassa maastossa, joissa makaukset kulmissa sekä yksi takasuoralla (palkat makauksilta oli pistelty jo poskeen edellisen illan reissulla..). Hirveellä höyryllä paahtoi jäljelle, enää ei jännittänyt. Koira teki hyvin töitä, mutta itse tötöilin oikeen kunnolla. Kerran pääsi jo liina lapasesta ja seisoimpa myös jäljen päällä estäen koiran etenemisen jäljellä. Höh. Kovin on vaikeaa pitää tasaista tuntumaa liinaan, tuntuu että kaveri vie mua miten haluaa ja minä vaan roikun perässä. Nykäykset liinassa selvästi haittaa koiran työskentelyä. No ehkä minä joskus vielä osaan.Tai haittakse jos kokeessa kävisikin pelkkä koira?

Tänään käytiin rallittamassa pentujen mölliagilityt Napakan hallilla. Ja ensimmäinen sija napattiin, taas. Taidamme tosiaan olla uramme huipulla ;) Mukavan simppeli oli rata, oikeastaan vain yksi vaikeampi kohta meille. Vitonen otettiin hypyltä, jolle yritin päällejuoksua, mutta tapani mukaan myöhässä. Tämmöiset vauhtiradat sopivat Helmille! Päästiin vielä korjaamaan virhe uusintaradalla, nolla tehtiin :)  Ja omassa ohjauksessanikaan ei tällä kertaa ollut paljoa valittamista. Oikeasti pitää olla ylpeä 10kk pilkusta, joka keskittyi taas 100% tekemiseen kovassa häiriössä! Uusi halli, esteet, haukkuvia koiria ja ihmisiä. Ei haittaa yhtään, jes!! Lähdössäkin pysyi hienosti. Missä on se maata nuuskiva kuuro pieni eläin, jota sai suorastaan houkutella hommiin? Jos joku on nähnyt sitä, ei todellakaan tarvitse palauttaa ;D



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Levotonta menoa

Pilkku on adhd. Se on ollut aiempaa huomattavasti levottomampi kuluvalla viikolla.. Se vaan touhuaa ja touhuaa. Aktivoitu on ainakin.. Pohdiskelin et oisko ollut jo liikaa touhua pienelle päälle, eikä osata enää rauhoittua. Jäävätkö siis kierrokset päälle vai mikä lie?

Alkuviikko treenailtiin tiiviisti ja silti kotona illat meni etsien jatkuvasti tekemistä.. Kunnes vihdoin rauhottui nukkumaan. Huomionhakuinen kaveri Helmi on aina ollut, mutta nyt kuvioon on tullut rasittava vinkuminen ja vaeltelu ympäri kämppää. Se saa samanlaisia hepuleita kuin pikku pentuna ja varastelee kenkiä ym. kiellettyä.. Ei se tuollainen ole ennen ollut! En ole ainakaan tietoisesti koskaan huomionut kummemmin sen vinkumisia ja usein se lopettaakin, kun huomaa sen hyödyttömäksi.. No loppuviikko otettiin taas tosi lunkisti ainoastaan rauhallisesti lenkkeillen.. Ja koira on vielä levottomampi.. En tosiaan keksi mikä sitä vaivaa, koska kipeältäkään se ei varsinaisesti vaikuta ja juoksujakaan tuskin voi noin rajusti ennakoida?

No sit treenailuihin. Ne kuitenkin sujuu kutakuinkin :) Mitä nyt autossa kuumuu ja metelöi.. kunnes pääsee irti :D Ei ole ihan helppoa hallita 25-kiloista kaveria. Huolimatta ylimääräisestä kohkaamisesta, keskittyy tekemiseen sitten kun se alkaa, onneksi. Agilitytreeneissä kaveri sanoikin, et oo iloinen et kuumenee autossa, jos se purkaa energiansa sit radalla lujasti etenemiseen.

Sunnuntaina oli Joan agimöllit ja osallistuttiin Emun kanssa möllihyppäriin medirimoilla. Ja aika mainiosti mentiin :) Radalla oli 16 estettä, sisältäen putkien ja perushyppyjen lisäksi muurin, okserin ja pituuden. Kaikki meille vieraammat esteet Helmi meni varmoin ottein. Ollaanhan me okseria ja pituutta tehty kokonaisen yhden kerran :D

Rata oli pitkälti peruspyöritystä. Yhden valssin tein ja kääntyihän se. Takaaleikkaukset putkille olivat arvatenkin vaikeita, niitä tuli radalle kaksi. Jatkossa en kyllä aio niitä tehdä vaan suunnittelen ohjauksen jotenkin muulla tavalla. Vitoset otettiin putkelta ja hypyltä, itse ohjasin huonosti niin ohi mentiin. Kuuma ilma selvästi verotti pilkun vauhtia, mutta ihan reippasti meni kuitenkin :) Tuloksena 10vp ja ensimmäisiä medeistä, kylläkin maksikoiralla. Aikaa en muista. Kompromissina meidät sijoitettiin sitten kolmansiksi. Helmi veteli palkinnoksi saadun siankorvan tyytyväisenä napaansa <3

Maanantaina käväistiin kamalassa kaatosateessa tekemässä tokoa, mutta aika köyhäksi treenit jäivät.. Helmi oli jotenkin liian tohkeissaan ja ei keskittynyt yhtään. Se teki yhden epäonnistuneen paikkamakuun (korjasin tietenkin..), sivulletuloja ja muutama askel seuraamista. Sivulletulot meni aivan yliyrittämiseksi, tarjoo ja tarjoo asentoa toisen perään.. Seuraaminen aika kiva :) Tiivistä menoa ja hyvä kontakti. Lähdettiin märkinä ja hiukan pettyneinä kotiin ;D

Tiistain hakutreenit menivät hyvin, Helmi niin rrrakastaa hakua. Se lähtee keskilinjalta niin, että melkein kuoppa jää maahan ;) Pois tieltä oksat ja männynkävyt, täältä tullaan! Pari pistoa teki suoraviivaisesti ja hyvin. Yhtä maalimiestä ei meinannut löytää millään, pyöri ja pyöri. Yritti selvästi hakea sitä silmillään, kunnes nenä sai hajun ja mies sekä nakit löytyivät.

Keskiviikon aksassa harjoiteltiin lyhyttä rataa, johon oli tarkoitus tehdä omat ohjausvalinnat. Itse valitsin valssin sijaan persjätön, joka tuntuu itselle jotenkin luontevammalta. Hyvin toimi! Putkiin sain Helmin irtoamaan jo kauempaa. Yllätävän nopeasti on pilkku kehittynyt, lukee ohjausta hyvin ja yrittää parhaansa :) Osaa hakea esteitä jo aika hyvin. Rengasta ja pöytää tehtii itsenäisenä harjoituksena. Pöytä ok, hyvin malttaa mielensä. Renkaalla ensin namikipolle yritti mennä suorinta reittiä alta :( Keksin itse uudella yrityksellä jättääkin namikipon pois kokonaan ja palkatakin kädestä renkaan suorittamisen jälkeen. Ja katohan vain, kun lamppu syttyi pienen koiran päässä. Mun halutaan selvästikin hyppäävän tosta renkaan läpi, totesi Emu.

Liian tiivis tahti oli menneellä viikolla. Oma sekä koiran raja tuli vastaan. On vaan niin kovin kiva touhuta ja ei millään meinaa osata kieltäytyä, kun joku kyselee treenailemaan. Vaikka treenit ovatkin lyhyitä niin lepopäiviä tarvitaan enemmän. Nuorella koiralla on valtava määrä energiaa. Se saa helposti aktivoimaan koiraa kokoajan enemmän ja enemmän, kun se ainakin näyttäisi jaksavan "mitä vain".. Välillä pitää rauhoittua. Olenkin joskus kuullut jonkun viisaamman sanovan, että koira oppii treenien välissä, eikä niiden aikana. Tulipa pitkä kirjoitus, mutta pää tuntuu jotenkin astetta keveämmältä nyt ;)