Aksaa kertaa kolme

Tällä viikolla ollaankin treenattu agilitya ihan useamman kerran. Treenit ovat menneet oikein hyvin, vähemmän hyvin ja suorastaan huonosti, juurikin tässä nimenomaisessa järjestyksessä... Taitaa olla  enemmän sääntö kuin poikkeus tässä koiraharrastuksessa se, että juuri kun tuntuu et nyt homma toimii niin tiputaan taas takaisin maan pinnalle. Tai sitten se on vaan minun ja pilkullisen vitsaus ;)

Maanantaina treenailtiin Marjon ja belgi Alman kanssa, mukana olivat myös Marjon tyttö Emma ja kääpiövillis Lola. Helmi teki puomin ylösmenoa kehikon avulla siten, että puominpätkä nojasi maksipöytään. Ja nämä olivat nyt hyviä! Yhden ainoan kerran hyppäsi yli ja senkin korjasi heti seuraavalla. Joka toistolla tuli reippaasti laukalla. Sit otettiin keppejä neljä toistoa joilla ei yhtään virhettä. Hyvä rytmi ja vauhti. Lopuksi tehtiin Marjon tuomaa radanpätkää, joka oli aika peruspyöritystä. Siinäpä ei valittamista. Aa oli myös radalla ja sen alastulokontaktit myöskin hyviä :)

Keskiviikon treeneissä ei tällä viikolla ollut kouluttajaa, joten puuhailtiin itsenäisesti pikkuporukalla. Tehtiin yllätys yllätys keppejä. Viisi toistoa ja ei virheitä tälläkään kertaa. Kunnon kuopat jää molemmin puolin kujaa kun pilkullinen pujottelee, nojaa kyllä aika paljon keppeihin. Sit Kati keksi lennosta meille seuraavanlaisen harjoituksen:

Kuva Milenan blogista

Ohjaustekniikkoina olivat välistäveto, takaakierto ja päällejuoksu. Takaakierrot onnistuivat heti ensimmäisellä yrittämällä, joten niitä ei jääty hinkkaamaan. Sitten takkakierron ja päällejuoksun yhdistelmä olikin yllättävän vaikeeta! Ei meinannut osua koira millään keskimmäiselle hypylly päällejuoksulla. Esteiden välit olivat nyt pidempia kuin millä ollaan enimmäkseen tehty, se vaikeutti hommaa selvästi. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta toistoa lopulta räpellettyä. Mutta jos jotain positiivista niin ohjaaja muisti aina palkata koiran, kun ohjasi huonosti/ei ohjannut ollenkaan.. Välistävedot onnistuivat jotenkuten, niihin tyydyttiin. Aata otettiin pari toistoa. Kerran Helmi tuli läpi alastulokontaktilta kun oli niin hirveen kivaa. Palasi itse jo takaisin heti ohhoh-sanan kuultuaan :D

Ja tänään oli sitten ne ei niin onnistuneet treenit :( Aloitettiin hyppytekniikalla. Tehtiin viiden esteen kasvavaa sarjaa. Sepä olikin ainut harjoitus joka sujui ongelmitta tällä kertaa ;) Hyvin se kyllä hyppää. Yhden riman otti alas, korjasi isolla pompulla heti seuraavalla toistolla. Sitten kepeillä Helmi ei meinannut ensin millään taas malttaa pujotella loppuun asti, tuli loppupäässä aina oikealta puolelta ulos. Korjasi sitten lopulta kun hiukan helpotin kujaa.. Vaikeutin taas uudestaan ja sit onnistui. Sit loppuun vielä yks tosi helppo toisto ja siihen tyydyttiin..

Keinu onkin sujunut tähän asti tosi hienosti, mutta kappas vaan, eipä suju enää. Nyt siinä sitten himmaillaan. En tiedä ottiko Helmi viime treeneissä kuitenkin vähän nokkiinsa siitä räpeltämisestä vai mikä lie? Pakko oli palata tekemään taas maksipöydän päältä, että saisi taas varmuutta. Sitten jouduin hiukan ojentamaan koiraa siitä, kun meinaa karkailla ominpäin menemään keinua.. Siitä johtuen Helmi meni jotenkin entistä epävarmemmaksi koko hommasta, ei oikein tiennyt et saako tässä nyt mennä vai ei.. huoh. Pitäisi olla todellakin paljon johdonmukaisempi tässä hommassa itse. Tätä sitten jouduttiin hinkkaamaan aika kauan, että saatiin edes pari reippaampaa toistoa aikaiseksi. 2on2offiin jää kohtalaisen hyvin, mutta ei meinaa kestää siinä yhtään ja jostain syystä takana ylösnouseva keinu on aika hui. Palaamme siis taaksepäin ja jatkamme harjoituksia.

Sit ralliteltiin Aata kahden putken kautta loppukevennykseksi. Ja tosissaan sen verran kepeää oli meno, että ei ollut Aan ylösmenokontakteista tietoakaan. Yli meni komeasti ja monta kertaa. Ja minä kun niin toivoin, että tähän ei tarvitsisi mtn opettaa.. Sain korjattua sen siten, että juoksin Aalle yhtäaikaa koiran kanssa, en yhtään edellä. Tätäkin täytyy nyt sitten pohtia uudelleen. Kun dalmaatialaiseen on tullut vauhtia niin ollaan saatu myös niitä virheitä. 

On hieno juttu, että koira on innoissaan ja sillä on motivaatio suorittaa esteitä. Siihen voi olla tyytyväinen varsinkin koiran kanssa, jota ei aina agility ole niinkään kiinnostanut. Mutta siinäkin asiassa on kääntöpuolensa. Helmillä on tapana karkailla esteille ominpäin ja sehän on vähintään haitallista, jopa vaarallista. Sitten minä paha ohjaaja kiellän koiraani pojoilemasta yksin esteille. Siitä taas seuraa epävarmuutta ja ristiriitaa koiran pienessä päässä.. pitääkös tuonne esteelle mennä vai ei? Meneehän se silti ja vieläpä kovin onnellisena. Toisaalta koirahan tekee juurikin niin kuin sille on opetettu, se tarjoaa esteiden suorittamista. Sitähän on jopa palkattu vastaavasta innokkuudesta ennen. Sitä saa, mitä vahvistaa siis. Joten jatkossa jospa ohjaajakin muistaisi kiinnittää asiaan huomiota, eikä antaisi koiransa viilettää yksin pitkin hallia. Kaikki energia pitäisi pystyä kanavoimaan itse tekemiseen, ei omatoimiseen säheltämiseen. Ottaisi vaikka sen hihnan taskustaan ja kytkisi sen koiran. Ja ne lähdöt, niissä pitää olla jatkossa todella todella tarkkana..