Pilkku ja sen PMS

Täällä odotellaan kovasti juoksuja. Jo pari viikkoa olen ollut varma et huomenna ne alkaa, vaan ei. Paperitesti jää edelleen negatiiviseksi :D Helmi on ollut öisin jotenkin levoton ja kotona hieman vaisun oloinen välillä? Saattaa mennä yksin pötköttelemään saunan ylälauteille, mikä on vähintäänkin omituista neitille, joka nukkuu aina mahdollisimman lähellä minua tai Henkkaa, mieluiten päällä. Pihalla pissailee useammin ja putsaa alakertaansa jatkuvasti. Treeneissä ja lenkillä on kuitenkin hilpeä oma itsensä onneksi.

Niin tosiaan. Ollaan me treenattukin ja aika ahkerasti ollaankin. Tokoa ollaan nyt alettu tekeen ihan omina treeneinään. Treenikavereina ovat olleet Mari ja aussie Kida, sekä Mira ja  bortsu Nelli. Ihan erilainen into treenata tokoakin kun ei yksin tartte lähteä :) Tarkoituksena on käydä erilaisissa paikoissa harjoittelemassa, lähinnä parkkipaikoilla ja koulujen kentillä. Pariin kertaan on nyt keretty käymään.

Ollaan tehty sivulletuloja, luoksepäästävyyttä, tokon hyppyä, luoksetuloa ja ihan pelkkää leikkimistä. Lyhyitä pätkiä kerrallaan ja koira autoon. Sivulletulot alkavat sujua jo paremmin, enemmän suoria asentoja olen onnistunut naksuttelemaan. Tokohyppyä otettu niin, että palkka lentää heti esteen yli kun lähtee pelkästä käskystä hyppyä kohti. Luoksareissa vauhtia on tullut lisää, kun palkkana olen käyttänyt namilla täytettävää nahkapatukkaa. Hienosti jää paikalleen ja aikas lujasti tulee. Välillä vaadittu jo sivulle tulemista ja väliin hetsaamalla vauhtiluoksetuloja, palkkana kunnon leikki. Jännä, että leikki sujuu jopa hyvin muualla kuin omassa hallissa. Lenkillähän pilkku, jopa kyttää minua lelun toivossa tai varastaa taskusta :o

Keskiviikkona oli ekat aksatreenit uudessa ryhmässä. Tätä ryhmää vetävät Heidi ja Maija. Muutama meille uusi koirakko ja vanhoja tuttujakin oli mukana. Teemana oli ihan peruskäännökset, jotka osoittautuivatkin yllättävän vaikeaksi. Ei osaa ohjaaja kääntyä ja pilkku irtoo vähän liikaakin. No parempi kuulemma niin et ensin oppii irtoamaan ja sit tulee lähelle. Nyt me opetellaan sitten kääntymään.

Tänään käytiin Marin ja Kidan kanssa hallilla. Puomin alastulokontaktia otettiin kosketusalustan avulla. Nyt kosketus onnistuu, mutta takajalat meinaa unohtua, jos minä jään koiran taakse. Odottaa siis palkkaa minulta ja kääntyy minua vasten. Treenailtava kotona lisää siis. Puomille meno maksipöydän kautta ei tuottanut ongelmia. Keinun paukutteluun ei enää reagoi, jes. Rengasta tehtiin yksittäisenä esteenä, sekin hyvin. Kujakepeille pari vauhdikasta tuloa, lähetys pois linjalta. Hyvin hakee kepit. Lopuksi hyppytekniikkaa neljällä hypyllä, joissa suhteutettu väli. Taitavasti asetteli Helmi jalkansa, ei kompuroinut kertaakaan ;) Hyppytekniikka näytti ihan mallikkaalta, josta olin hiukan yllättynyt, koska viimeksi loikki vähän holtittomasti. Nämä oli kivat treenit, näitä lisää!

Helmin motivaatio tekemiseen on parantunut viime aikoina. Ei se täysin olematon koskaan ole toki ollutkaan, mutta jos vertaa ekoihin kertoihin hallilla, on ero on suuri. Haistelu on jäänyt ihan minimiin, enään sitä ei tarvitse komentaa siitä juurikaan, vaan se tulee kutsusta luokse aloittamaan uutta tehtävää. Putkia ja jopa hyppyjäkin se osaa jo itse vähän hakea ja palkkautuu osittain itse tekemisesta. Vielä kun saisi samanlaisen taisteluleikin, mitä se lenkillä esittää, siirrettyä treeneihin.. Lenkillä kun kelpaa lelu kuin lelu, ja leikkiminen on kivaa ilman leluakin. Toisaalta Helmin moottori on uskomaton ruokahalu, miksei sitä siis hyödyntäisi. Se vaan joissain harjoitteissa näyttää niin helpolta vain viskata lelu esteen yli..

Helmi on pohjimmiltaan aika herkkä koira. Se huomaa pian, jos en ole siihen tyytyväinen. Sen motivaatio laskee ja se on mielestään ihan paska koira. Näissä tilanteissa se lähtee helposti omille teilleen. Osittain haistelussa voi Helmillä olla mukana sijaistoimintoa, koska usein se alkaa silloin kun Helmi on epävarma. Jos se on varma, mitä pitää tehdä, se tekee tosi keskittyneesti ja iloisesti hommia. Yritystä riittää kyllä, mutta liian montaa epäonnistumista se ei kestä. Varsinkin namikippo näkyvillä, saa sen yrittämään todella sinnikkäästi.

Toisaalta se on aika kovapäinen, eikä muista huonoja juttuja kovinkaan herkästi. Esimerkkinä auton peräkontin luukun voi saada useasti päähän, ei haittaa. Pentuna se oli alkuun arka uusia juttuja kohtaan, mutta nykyään se menee melko rohkeasti katsomaan pelottavia asioita, toteaa ne vaarattomiksi ja sitten ne tosiaan on niitä. Ja yksi pieni nokare vaikkapa broileripyörykkää saa pian pelottavistakin jutuista ihan superkivoja :D

Kammottava metallinpala suussa vetää vähän vakavaksi :D