No joo. Meillä on ollut hiukan jännät paikat täällä pari päivää. Eilen aamuyöllä Helmi oksensi ensimmäisen kerran, ajattelin et so what, mitä lie tyhjän mahan oksennusta.. Sit aamuruoan syömiseen kului ainakin 10min, joka on todella nirsoilua Helmille, joka normaalisti tyhjentää kipponsa salamannopeudella. Silloin osasin jo epäillä et jotain on vialla. Spekuloin et edellisen päivän piitkä näyttelyreissu Lappeenrantaan ois väsyttänyt pienen pilkun, et oisko se jotain semmoista kuitenkin ?
Lähdettiin kuitenkin Heidin, Susannan, pyrrien ja pienen villakoirapedon Tuitun kanssa lenkille. Kovin reippaana Helmi oli ja riehui tavalliseen tapaansa raidallisen kanssa. Matkalla autossa kuitenkin taas oksensi. Ajattelin et nyt sillä on mahatauti, mutta ripulointi ei vaan ole vielä alkanut. No eikun kotiin keitteleen puurot ja vellit, et koiruus saa nestettä ja maha rauhoittuis. Sit olikin pakko lähteä iltavuoroon.
Henkka oli tullut kotiin kuuden aikaan ja Helmi oli oksennellut kaikki loputkin mahan sisältönsä pitkin makuuhuonetta. Henkka soitti minulle ja kerkesin jo huolestua tosissaan. Pelkkä oksentelu ilman ripulia viittaa kovasti suolitukokseen! Ja tottahan pilkun suuhun saattaa joskus eksyä jotain vähän sopimatontakin.. Auttamatta mieleen hiipi viimekesäiset hetket, kun ensimmäinen pilkkuvauvani sairasti ja se tarina ei valitettavasti päättynyt hyvin.. Onneksi Helmin yleisvointi oli vielä hyvä ja kivuliaalta se ei vaikuttanut. Annoin Henkalle ohjeita päivystävän ell:n numerosta lähtien ja yritin jatkaa töitäni.
Sitten parin tunnin päästä saan viestin, johon Henkka on kuvannut noin puoli metriä pitkän narumaisen jutun, jonka se oli vetänyt Helmin peräpäästä. Helmi oli kirmannut pitkin pihaa ja yrittänyt tehdä tarpeitaan. Pian Henkka oli huomannut sieltä roikkuvan jotain. Eikun päästä kiinni ja vetämään :o Helmin vinkumisen säestämänä "naru" oli ulkona.
Se mitä se on, en tiedä vieläkään. Mutta se, että se tuli ulos minun koirastani, on pääasia. Tarkemmin suolen läpi kulkenutta tuotosta tarkasteltuani, epäilen sen sisältäneen ainakin vanua, karvoja ja kepinpalasia tiiviissä paketissa. Se selittää kyllä suolen vetovaikeuden ja tukosoireet hyvin. Nousee ihan pala kurkuun, kun miettii, mitä se olisi voinut saada pahimmillaan aikaan. Huoh. Vielä pieni pelko jäi et onkohan sitä lisää? Mut luojan kiitos oksentelu loppui siihen ja Helmi on käyttäytynyt kaikin puolin normaalisti sen jäkeen. Parafiiniöljyt annoin varulta kuitenkin ja Heidi kävi katsomassa tänään päivällä, miten Helmi jakselee. Kaverin apu oli taas korvaamatonta, kiitos :)
Kun tulin kotiin, oli Helmi oma sähläävä itsensä. Niinpä päätin et eiköhän me lähdetä aksatreeneihin, vaara ohi :) Tosi kivat treenit Heidi oli suunnitellut. Harjoiteltiin erilaisia valsseja, jotka meiltä onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä. Lähinnä oma sähläykseni sai pilkun juoksemaan vähän minne sattuu. Kovasti se yritti kyllä ja silloin kun ohjaukseni onnistui, saatiin pari oikein hyvääkin käännöstä aikaiseksi. Huomasin, että valssaaminen vasemmalle on itselleni huomattavasti vaikeampaa. Eihän se kauheen ketterästi mennyt. Loppuun tehtiin irtoamista, aika vauhdikkaasti mentiin. Helmi teki hyvällä draivilla ja itse vaan hassuttelin onnellisena siitä, että pilkku on elossa :)
Lappeenrannan näytelmäkuulumiset päivittelen huomenna. Nyt nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti