Martan pennut kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Tänään tulee jo neljä viikkoa täyteen. Voivat edelleen kaikki paksusti :D Isoin on uros, työnimeltään Sippo, painoa jo melkein 1,8kg, pienin Vinku (keltainen narttu) noin 1250g. Muut tytöt eli Sohvi (musta valkoisin takatassuin), Ratto (merle) ja Khelmi (kokomusta) ovat aika tasakokoista sakkia, painoa reilut 1600g.
Kiinteää ruokaa ollaan maisteltu jo viikon verran, lähinnä jauhelihaa ja eilen ekaa kertaa vähän nappuloita. Hyvin maistuu! Ahneimpia ovat selvästi Ratto ja Vinku, vähemmän pähkinöinä ruokaan ovat Khelmi ja Sippo. Kaikilla on puhjennut hampaat, purennat vaikuttaisi kaikilla olevan ok :)
Martta jakselee loistavasti, on kärsivällinen äitikoira, imettää vielä ihan suht tyytyväisenä, vaikka luulen että pyrripetojen hampaat raastavat jo aikalailla. Viettää aikaa pentujen kanssa myös leikkien ja joskus nukkuu pentujen kamuna. Pennut saivat laajennettua reviiriänsä pentulaatikosta lähes koko koirahuoneeseen, on vähän tilaa temmeltää. Olen laittanut pentuaitaukseen erilaisia pintoja ja tyynyjä ym. minkä päällä saavat kiipeillä. Heillä on myös oma "kolo", missä äitinsä lapsina tykkäävät nukkua :D
Pennut ovat tutustuneet Helmiin jo useaan kertaan, ei niitä ainakaan pelota. Helmi on hyvin ystävällinen pennuille, pesee niitä ja haluaisi jopa leikkiäkin, ihan eivät pennut vielä vastaa täpläkoiran leikkiinkutsuun :D Muutama ihminen on käynyt niitä katsomassa, se on Martalle ok, ja ihan avoimilta vaikuttavat kaikki pennutkin. Ollaan kuunneltu imuria ja muita kolinoita, eivät kyllä pelkää. Imuroin pentuhuoneessa ja tyypit tulivat lähinnä katsomaan uteliaana, että mitä puuhailet. Eilen naapuri huudatti mönkijää pihassa, kaamea meteli, sekään ei säikäyttänyt pupseja. Ulkona ollaan käyty pariin otteeseen, siellä oli hiukan kylmä pentujen mielestä. Kun kelit lämpiää, mennään enemmän pihalle.
Luonteiden puolesta väittäisin pupsien olevan myös aika tasaista porukkaa, hirveitä petoja kaikki. Leikkivät jo 3,5 viikkoisina hyvin leluilla :) Saalistavat, repivät ja pärräävät. Osaavat jo ravistaakin :D Ja voi sitä tyytyväistä ilmettä kun kantavat saalistaan. Sippo leikki vetoleikkiä jopa Martan kanssa, hyvin nätisti Mape veti ja antoi pojan voittaa :D Martta myös tarjoaa hyvin usein lelujaan pennuille leikittäväksi, se myös "painii" pentujen kanssa.
Kyllä ne äitinsä lapsiksi tunnistaa jo äänen perusteella. Jokaisesta lähtee jäätävä pärinä kun tappelevat keskenään! Porukan ärhäkämpiä keskinäisissä kamppailuissa ovat Sohvi ja Ratto. Leluilla olen eniten nähnyt leikkivän Sipon ja Vinkun. Ketterimpiä juoksijoita ovat tällä hetkellä mustat ja Vinku. Jokainen rauhoittuu mukavasti syliin, Vinku ja Sohvi ovat sylissä kuin pullataikinoita ;) Hiukan ehkä vakavampia ovat Sippo ja Khelmi alkuun. Sosiaalisimmalta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa Vinku, se on ihana. Viihtyy sylissä ja hakeutuu lähelle kokoajan :) Ja Vinkun vas. silmässä on vähän sinistä, se on siis merle koira siellä keltaisen värin alla.
Itse jäin jo kätilövapaille töistä keskiviikkona. Martta alkoi olemaan hivenen levottomampi iltaa kohden, lähinnä tutki kaikki mahdolliset paikat mihin olisi hyvä pykätä pennut. Verhojen alle tai lehtikoriin, mikä vika? Lämmöt laskivat ensimmäisen kerran alle 37 asteen to aamuna klo 5 aikaan. Sit ne roikkuivat 37 pinnassa koko torstaipäivän, kunnes sitten illalla 21 aikoihin sain kiinni matalimman lämmön 36,6. Päätettiin että on parasta että Heidi tulee jo yöksi meille. Ilta ja yö meni varsin levottomissa merkeissä, petaili ja läähätti ja vaihtoi paikkaa. Selkeästi kävi kipeämmäksi perjantai aamua kohti. Lämmöt nousivat 37 pintaan. Martta hakeutui selvästi kipujensa takia kokoajan lähelle (lue: päälle) oli kuulkaas pitkä yö!
Aamulla kävi kokoajan kipeemmäksi ja levottomammaksi, ruoka maistui kuitenkin ;) Puolen päivän aikoihin aloitti aivan raivokkaan petaamisen, kirjaimellisesti. Se raastoi hampaillaan alusia niin, että koko pentulaatikko nousi ilmaan ja alusten palaset lentelivät. HulluMape myös synnyttäessään 😀 Sitten klo 1240 alkoivat ensimmäiset silmin havaittavat ponnistukset ja Mape vaikutti rauhoittuvan selvästi. Vedet tulivat hetken päästä klo13.
Vesien menon jälkeen alkoi jo vähän huolettaa kun kunnollisia ponnistuksia ei näkynyt. Kävelyttäminen auttoi selvästi ja sittempä voimakkaiden ponnistusten saattelema syntyi ensimmäinen musta narttu takakäpälät edellä, tosi virkeä, painoa 296g. Martta veti jälkeiset napaansa hirveällä raivolla ja sen jälkeennoli hieman ihmeissään, että mikäs kaveri tuo on 😂 pesi sen sitten ja tyyppi nisälle evästämään. Maito oli noussut hyvin 😊 tuo jalat edellä tuleminen selittänee hitaahkon avautumisen ja ensimmäisten ponnistusten viivästymisen. Tuon ekan pennun syntymä laukaisi pitkän jännityksen ja itkuhan siinä tuli itseltäkin 💜
Seuraavaan pennun Martta saattoi hyvin helponnäköisesti maailmaan klo 1505. Se tuli livakkaasti pää edellä, fawnmerle uros, painoa 320g. Jäntevä ja virkeä kaveri hänkin. Nyt Martta putsaili ja hoiti kuin vanha tekijä.
Sittenhän niitä pentuja alkoi pullahdella kuin plussapalloja 😁 Seuraavana klo 1545 syntyi musta narttu pää edellä, tassuissa ja rinnassa valkeat merkit, painoa 295g. Ja tää tyttö oli kiukkuinen ja äänekäs, tuli rääkyen maailmaan. Tuli jotenkin Martta mieleen 😉
14 min edellisestä (klo 1459) saatiin maailman seuraava pentu, keltainen pikkuinen narttu! Tää väri oli ihan totaaliylläri, tätä väriä ei montaa ole Suomessa ole. Häntä piti pikkuisen virkistellä, oli vähän räkää nokassa. Äkkiä hänkin virkistyi ja siirtyi maitobaariin, painoa oli 269g.
Sitten viimeisenä syntyi porukan virkein tyyppi (klo 1619). Hän oli merle narttu, painoa 286g. Martta rauhoittui selkeästi tämän viimeisen jälkeen ja alkoi antaumuksella hoitamaan superviisikkoa ❤
Huh huh. Loputtomalta tuntuvasta avautumisesta huolimatta kaikki meni loistavasti! Olisiko paremmin juuri voinut mennä? Toki en koskaan ole yhtään sellaista synnytystä aiemmin nähnyt, missä kaikki menisi kuin oppikirjoissa. Kovin se oli vaivattoman näköistä, niinkun kuuluukin. Toki avautuminen oli rankkaa, eikä vähiten minulle 😁
Kaikki pennut ovat nostaneet painoaan mukavasti, maitoa tulee Martalta tosi hyvin. Ruoka maistuu ja muutenkin Martta on toipunut hienosti. Käsittämätöntä miten nopeasti ne toipuvatkaan! Martta on järkevä emo, ei stressaa turhia. Antaa minun,Ollin ja Heidin huolestumatta käsitellä pentuja. Poistuu pyydettäessä pihalle käymään laatikosta, hirveellä kiireellä toki menee takaisin. Ja se näyttää niin onnelliselta ja ylpeältä 💜
Ja minä en voi lakata tuijottamasta niitä.
Helmi on valeraskaana ja heti ensimmäisen pennun äänen kuultuaan oli aika hermostunut, olisi todennäköisesti halunnut hoitamaan. Martta ei onneksi stressaa Helmistä juurikaan. Jos se nousee pentuhuoneen porttia vasten katselemaan, Martta murahtaa ja Helmi lähtee pois. Nyt täplä on jo tottunut pentujen ääniin, ainoastaan isomman kiljumiset, esim. punnitessa, saa täplän huolestumaan, ei taida luottaa, että Martta hoitaa hommat kyllä 😀
Jep. Tammikuun puolessa välissä Martta kävi pikku lemmenlomalla Puolassa ja ei ollut turha reissu., se on nyt tukevasti tiineenä :) Alkatiineys on sujunut hyvin. Se on pirteä, kylläkin rauhallisempi ja hillitympi versio itsestään! Ruoka maistuu loistavasti, söisi kaiken mitä antaa ja vaikkei antaisikaan :D Maha on selvästi jo kasvanut, vyötärö alkaa hävitä. Painoakin on tullut reilu kilo, ruokintaa olen yrittänyt lisätä hillitysti. Lenkkeilty ollaan toki normaalisti, treenit ollaan jätetty kokonaan pois nyt. Suurin muutos käytöksessä on hellyydenkipeys, se on todellinen perskärpänen. Esittelee mahaansa ja haluaa sitä kokoajan rapsutettavan, myös kaikki meillä käyvät vieraat saavat osansa pyrrineidin hellyydestä, halusivat sitä tai eivät ;) Se on aina tykännyt miehistä, mutta nyt se on todella pähkinöinä kaikista Ollin kavereista.. Kun sitä rapsuttelee se pitää semmoista hauskaa narisevaa ääntä.
Nyt sitten jännätään montako pupsia sieltä tulee :O Toivotaan toki että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Pentujen odotetaan syntyvän maaliskuun 18. päivän jälkeen.
Täpläkoiran kanssa kisattiin viime viikonloppuna Iisalmessa. Tuloksellisesti ei kummoista menestystä, 5, HYL, HYL. Mutta ratoihin olen kyllä oikein tyytyväinen! Pieniä virheitä, muuten ehjiä ratoja.Vitonen kiellosta hypylle johtui ihan omasta ohjausvirheestä, toka radalla meille tyyppivirhe, eli ei tullut sokkarissa ohjaukseen mukaan. Vikalla hyppyradalla hyllytettiin, koska Helmi irtosi väärällä hypylle, koska olin myöhässä. Lähdöt oli hyviä joka radalla! Keinut myös hyviä, se on ollut jotenkin rikki. Okserin treenaaminen talvikaudella on tuottanut tulosta, hyppäsi ne nyt ongelmitta. Eikä yhtään keppivirhettä, rasti seinään ;) Vauhtia oli ihan mukavasti ja se oli jotenkin niin iloinen taas, laatuaikaa keskenään ilman pyrrin painajaista :)
Aloin nyt kirjoittelemaan jonkinmoista "pentublogia" tuonne treeniblogin puolelle. Mukava että jää itsellekin jotain muistiin tästä projektista.
Yritän nyt aktivoitua päivittelemään taas treeniblogia, josko kynnys kirjoitella ahkerammin olisi sinne matalampi. Kutsun saa pyytämällä, blogiin tuosta yläpalkista :)
Viime päivityksestä alkaa olla taas sen puoli vuotta, joten aika ehkä kirjoitella jotakin. Treenattu ollaan kyllä ja kisattukin, molemmilla rekuilla.
Helmin kanssa päästiin talvikaudeksi treenailemaan meidän seuran valmennusryhmään, joka on tarkoitettu SM kisoihin tähtääville koirakoille. Muutamat treenit on takana ja hyviä ovat kyllä olleet. Katselin vähän viime postauksessa laittamiani treenattavia asioita ja ihmeellistä, mutta ollaan oikeesti nyt treenattu noita juttuja :D "Lähtöjumia" olen yrittänyt purkaa, siten että treeneissäkin Helmi tekee välillä kisanomaisia ratoja rasiapalkalle, mukana vihellykset ja muut kisanomaiset rutiinit. On ehkä toiminut nyt jo, tai ainakin kisoissa lähdöt olleet nyt parempia. Edelleen kyllä kiihdyttää loppua kohti, mutta ei ole radan alkua niin koomassa kuin pahimmillaan ollut. Kontaktien kriteereissä kisatilanteessa olen kyllä lipsunut edelleenkin, siinä pitäisi skarpata. Treeneissä Helmi tekee kyllä nopeat ja varmat pysärit.. Ollaan treenailtu paljon nyt koiran itsenäistä etenemistä kontaktin päähän ohjaajan jäädessä taakse, tuottaa tulosta pikkuhiljaa :) Pituutta ja okseria tehtiin ryhmätreeneissä eri kulmista, hyvin ne sujuu kyllä. Ehkä parhaiten on edistynyt keppien avokulmat! Alkaa oikeasti hahmottaa niitä nyt, hienoa. Keppien loppupää on varma kuin mikä, kestää leijeröinnit ja vaikka kärrypyörät, ei jätä kyllä kesken. Pienestä putkiaivoisuudesta on joskus etua :D
Kisoja ollaan täplän kannsa käyty muutamat. Poksin kisoissa kesällä saatiin tuplanolla Markku Kaukisen radoilta, tripla jäi itseasiassa puomin alastulokontaktin päähän. Uskomatonta mutta totta, Helmi teki vitosen alastulolta niin, että takajalat oli kontaktipinnan yläpuolella ja etujalat maassa. tuli siihen oikein täpäkästi hyppäämällä, koskematta kontaktiin.. tyylillä siis :D Tuplan lisäksi meillä taitaa olla nyt pari muuta nollaa, yks hyppy- ja yksi agiradalta.
Meidän omissa piirinmestaruusskaboissa kotihallilla saatiin vihdoin meidän ensimmäinen agiSERTi! Eipä tosin jäänyt piirinmestaruus ja hyppysertikään kuin yhden pienen virheen päähän.. Mutta valiokello on siis käynnissä :) Oishan se nyt upeeta saada Helmistä agilityvalio.
Olin ensin jo päättänyt steriloida Helmin nyt syksyllä, mutta jotenkin se vaan taas jäi. En oikein edes tiedä, mitä minä siinä sterkkauksessa "pelkään" ? Ehkä sitä, että koira muuttuu liikaa. Jos siitä tuleekin jotenkin hirveän löysä/laiska tai kiukkuinen muille koirille. Nyt se on niin kovin sosiaalinen ja iloinen, JOS se ei ole valeraskaana... Yksi peikko on tosin virtsankarkailukin. Mutta jos steriloimalla saisin koko ajaksi sen Helmin, mitä se on juoksujen välissä valeraskauden jälkeen, se olisi enemmän kuin hienoa. Se on niin leikkisä ja pirteä.. No katsotaan jos leikkuutaisi sen sitten ensi kesän jälkeen.
No sitten hullu-Mapeen. Se se on edelleen :D Agilityssa ollaan treenailtu jo vähän vaikeampiakin juttuja. Ohjauskuvioista ollaan vahvisteltu tuttuja ja aloiteltu jo jotain meille vaikeampiakin kuvioita, kuten poispäinkääntöä ja sylkkäriä. Treenattavien listalta viime postauksesta eteenpäin on menneet kontaktit kaikin puolin, kisoissa en luota niihin kyllä vieläkään.. Rimat on nyt treeneissäkin aina siellä 60cmssä, koska minusta näytti että se ottaa kisoissa satunnaisia rimoja, mitä se ei treeneissä tee. Keinu on edelleen vähän hankala ollut radanomaisesti, on liian kiire.. Keppien aloitukset Mepe löytää kyllä hyvin ja kepit on nopeutunut entisestään. Lopetukset hajoilee välillä varsinkin toiselta puolelta.. ei vaan kerkee.. Lähdöt onnistuu vaihtelevalla menestyksellä edelleen. välillä pysyy ja välillä ei sitten millään... Vauhti on säilynyt tai sitä on jopa enemmän minusta, kun vaan ei menisi kuppi nurin niin herkästi :D Martta osaa hankaliakin juttuja lyhyinä pätkinä, mutta radanomaisena tulee liikaa vauhdin hurmaa ja moni juttu hajoaa.. tai sitten minä en vaan yksinkertaisesti kerkeä sinne minne kuvittelin.. kisoissa entisestään nouseva vire näkyy kummallisina kieltoina, joissa lähtee vähän liian täpäkkänä liikkeen perään, lähdöt on kamalia ja kontaktien korrekti suorittaminen on hiukan hakusessa. Ja Mapen virettä ei ainakaan laske se miehen elimeksikin kutsuttu juttu joka otsaani nousee :D
Muutamat kisat ollaan pikkuMartan kanssa kisailtu tässä. Noustiin kakkosiin Mikkelissä elokuussa. Yksi nollavoitto ja LUVA ollaan saatu nyt kakkosista. Kontaktit ovat kisoissa nyt parantuneet, ei siellä kovin pitkään toki seisota, mutta lähtee vasta käskyllä pääsääntöisesti. Paitsi viime kisoissa räki yhden puomin läpi.. ja annoin vielä jatkaa, tyhmä minä. Lähdöt taas onnistuu yleensä vasta toisella jätöllä.. Kepit on menneet eteenpäin, ei ehkä ihan niin herkästi jätä kesken. Uutena juttuna on nyt hajottanut taas keinun.. pyrkii hyppäämään ennen kun pamahtaa tai sit tulee ohi.. Rimat pysyy pääsääntöisesti. Muuten noin niinkun ohjauksellisesti se on jo hyvinkin taitava, irtoaa hyvin ja menee kovaa. Ja se on niin tosissaan <3 Vaikka välillä ketuttaa isostikin sen kiihkeys, niin siltikin on kiva tehdä koiran kanssa joka satavarmasti kulkee ja siinä on semmoista tekemisen meininkiä kun karjut koiran kanssa kilpaa jo lähdössä ;D
"Kesä" on jo pitkällä ja hyvin pyyhkii! Loma onneksi vielä edessäpäin. Useammat kisat ollaan käyty molempien koirien kanssa. Molemmat nartut juoksi yhtäaikaa tuossa vapun aikoihin ja olivat kyllä hiton rasittavia, tai täplä lähinnä :D Helmi käyttäytyi kuin uros ja yritti yhtenään nylkyttää pikkuMapea ja Martta oli tästä täpläkoiran lähentelystä luonnollisesti kiukkuinen kuin ampiainen.. Jouduin jopa pitämään niitä välillä porttien eri puolilla..
Molemmat on olleet terveenä, mitä nyt Helmin oikea korva vaivaa vähän väliä.. :/ Martta kärsii selvästi kuumista keleistä (joita ei kyllä ole ollut juuri nimeksikään..), eikä ole juuri karvaansa kesäksi tiputtanut. Siksipä se sai kesätukan :D Ajelin sen kyljet ja takajalat koneella lyhyeksi, selän päälle jätin suojaksi irokeesin. Kaulusta ja rintakarvoja en raskinut ajella. Rumahan se on, näyttää ihan hyeenalta. Mutta sen on selvästi parempi olla :) Ja sitäpaitsi Mape tykkää olla tyhmännäköinen, sillä on varaa ;) Karvan alta paljastui yllättävän jämäkkätekoinen koira, luulin sitä rimpulammaksi. Ajattelin sen myös olevan ehkä hivenen pullea, vaan eipäs se ollutkaan sitäkään. Kesäkampauksen kuvaa luvassa jossain toisessa postauksessa..
Kuva: Heidi Utriainen
Kuva: Heidi Utriainen
No sit kisahommiin. Aloitetaan tärkeimmistä eli Oulun SM-kisoista. Edustettiin Helmin kanssa seuran joukkueessa, sekä startattiin yksilöissä. Perjantaina mentiin iltakisat myös.
Matkaan lähdettin Heidin ja pyrripentu Kallan kanssa. Yövyttiin meidän sen hetken budjettiin sopivassa Kempeleen moottorimajassa, joka todellakin oli hinta-laatusuhteeltaan aivan mainio.Sisustusta myöten suoraan 70-luvulta ja alkuperäisessä kunnossaan. Aamupalan tarjosi viereinen Shell-huoltamo. No 25 euroo yö, ei paha!
Perjantaina kisailtiin sekä hyppy- että agilityrata. Molemmilta tuloksiksi taisi tulla HYL. Ihan ok ratoja meiltä, hyppyrata taisi olla parempi. Ei niissä ollut mitään ihmeellistä, mitä ei oltais osattu. Taisivat väärät putkenpäät vaan olla liian huokuttelevia :D Lähtökarsinassa kyllä jännittikin aika hitosti, yllättävän vähän vaikutti Helmi menoon, se kun kuitenkin on vähän herkkis välillä.
Lauantaina olikin sitten joukkuerata. Startattiin meidän joukkueen toisena koirakkona. Ensimmäisenä startannut koirakko hyllytti, joten radalle lähtiessä oli meidän "pakko" tehdä tulos. Tuomarina oli norjalainen setä, jonka rata oli itseasiassa aika juostava ja kiva. Ja me tehtiin nolla ja vieläpä hyvä sellainen kevyesti ihanneajassa. Oli varsin hieno fiilis kyllä radan jälkeen! Lähtökarsinassa jännitti niin pirusti, että ihan oksetti, mutta se näköjään sopii minulle ;D Valitettavasti meidän joukkueen muut koirakot ei yltäneet nappisuorituksiin ja joukkue jäi lopulta ilman tulosta.
Yksilörata oli haastava hyppyrata, ei siltikään mitään menemätöntä kohtaa. Meidän rata kaatui kyllä ihan puhtaasti ekaan hyppyyn, jossa Helmi laskeutui aika pahasti riman päälle. Ei loukannut onneksi itseään, muuten kuin henkisesti :D Tuli sit ohi tokasta hypystä ja loppurata olikin sitten yhtä hyllyttämistä. Mahtui sinne kuitenkin pari hyvääkin kohtaa, vaikka aikamoista sähläämistä se oli, ei saanut enää sen alun jälkeen oikein pakkaa kasaan. Harmitti kovasti, mutta äkkiä se unohtui ja pystyi taas nautiskelemaan ja jännittämään muiden suorituksia.
Kokonaisuudessaan olen kyllä hyvin tyytyväinen sekä koiraan ja että omaankin ohjaamiseen. Nolla oli hieno, olin niin iloinen ja ylpeä täplästä <3 Ei noissa skaboissa kovin montaa dalmatiankoiraa ole kuitenkaan nähty aiemmin. Helmi on muutenkin niin mutkaton ja iloinen matkakaveri. Osaa lepäillä ja viihtyy kisapaikalla. Hieno tapahtuma ja hieno reissu kaikinpuolin!
Kuva: Natalia Halme
Ollaan nyt kesällä treenattu aika laiskasti.. intoa kyllä olisi, mutta aika ei meinaa riittää millään. Helmi lepäili SM:n jälkeen tovin. Ollaan käyty lähinnä viikkotreeneissä, itsenäisiin treeneihin ei olla juuri keretty ollenkaan :/ Lenkkeilty ollaan ahkerasti ja Martta on uinut. Se ui kuin norppa ympyrää, eikä malttaisi millään tulla pois vedestä :D Helmi on lähinnä kahlannut, aivan liian kylmää sen mielestä ;) Tokohommia ollaan tehty kotona ehkä kahdesti ja parit hakutreenit molemmille on tainnut alkukesään mahtua. Molemmat tykkää kyllä hakuilusta kuin hullu puurosta. No.. mistäpä Martta ei innostuisi. Raunioilla Martta on kyllä hyvin elementissään, se on ketterä,nopea ja niin tosissaan <3 Raunioradalla ollaan myös kuultu ampumista, ei reagoi kyllä kumpikaan koirista mitenkään vieläkään, onneksi.
Kuva: Heidi Utriainen
Kuva: Heidi Utriainen
Mapskun kanssa ollaan käyty parit kisat sitten viime päivityksen, parit Varkaudessa, yhdet Poksilla ja Joalla. Poksin kisoissa Mape oli ihan possu, tuli kontakteista räkyttämällä läpi, radat meni lähinnä niiden korjailuksi. Omissa kisoissa kontaktit onnistui, mutta otettiin virheet keinulta, M hyppäsi keskeltä alas ja kiireellä perään. Tämä johtui edellisten treenien lentokeinusta selvästikin ja onneksi ongelma korjaantui hyvin äkkiä :)
Varkaudessa toukokuussa kisattiin kolme rataa, pari hyllyä ja voittovitonen. Tällä kertaa kontaktit oli oikein hienot, keinu myös :) Mutta lähdöt oli tosi vaikeita, jouduin palauttelemaan useasti ja siltikin varasti..
Nyt viime viikonloppuna juostiin taas pari rataa Varkaudessa. Meidän parhaat radat vaikkakaan sitä nollaa ei nytkään tullut. Hyppyradalta, joka oli muuten vaikea ykkösten radaksi, peri rimaa ja ihmeellinen kielto putkelle. Agiradalla hienot kontaktit, loistokepit, mutta harmittava kielto putkelle, minkä itse kyllä peitin. Siitä voittovitonen. Ja lähdötkin onnistui:) Ja lujaa mentiin, jäätävästä kuumuudesta huolimatta. On sen kanssa vaan niin hienoa mennä! Kaikessa rasittavuudessaan Martta on vaan niin huippu tyyppi. Ja se on niin tyytyväinen itseensä :D
Helmin kanssa kisattiin myös Varkaudessa viime viikonloppuna. Kaksi hyllyä Salme Mujusen agiradoilta, ei ollut meidän ratoja yhtään. JariSuomalaisen hyppyradalla oli ainoastaan hyppyjä, ei siis keppejä tai putkiakaan :D Juostiin nopea nolla, meidän parhaalla etenemällä 4,9m/s :) Sijoitus 5/32. Pitäisi kyllä ottaa Helmiäkin välillä videolle.
Nyt sitten jännätään mitenkä pitkän juoksuvälin Martta aikoo pitää, koskapa seuraavasta juoksusta se on tarkoitus astuttaa. Lisää infoa voi lukea Heidin blogista. Toivotaan kovasti että se venyttäisi juoksunsa vaikkapa tammikuulle, eikä aloittaisi juoksemaan jo marraskuulla. Nyt ekaa kertaa Helmi ja Martta juoksivat yhtäaikaa, Helmi lyhensi väliä 9,5kk:sta siihen 7 kk :/ Uhkasin sterkata sen valeraskailujen takia, mutta se ilmeisesti siitä säikähtäneenä päätti jättää tämän viime juoksun valeraskaustouhun väliin :D Katsotaan sterkkaisinko vasta ensi vuonna? Jotenkin se vaan hirvittää viedä leikkaukseen..
Laitetaas tähän nyt ihan ylös juttuja joita olisi tarkoitus jatkossa treenailla:
Helmi:
-lähtöjumin purkaminen! Tässä ollaan kyllä menty nyt harppaus eteenpäin. Vihellettyjä lähtöjä myös treeneissä ja koiran jättäminen mahdollisimman kauas, toimii. Myös kisoissa samanlainen lähtö kuin treeneissä, siten että pysähdyn ja odotan hetken ennenkuin kutsun koiran.
-kisanomaisia treenejä. Helmi ei edelleenkään ole yhtä itsevarma kisoissa kuin se treeneissä on. Esimerkiksi kepit on hankalat ja hitaammat kisoissa
-kontaktien kriteereissä pysyminen, myös kisoissa..
-muutamien ohjauskuvioiden vahvistaminen mm. päällejuoksu, välistäveto, pakkovalssi
-kepit ja ikuisen vaikeat avokulmat
-rimoja välillä 65cm
-okseri!
-ja tärkeimpänä kisoissa: ohjata kunnolla joka rata, koira ansaitsee sen! Minulla on taipumuksena olla välillä löysä. Lähdetään tekemään aina nollaa!
Martta:
-lähdöt..
-kontakteille vaikeusasteen lisääminen, paikan vahvistaminen, riippumattomuus ohjaajan sijoittumisesta, itsenäisyys ja etäisyys
-vaihdellen rimakorkeuksia
-muutama uusi ohjauskuvio mm. sylkkäri, poispäinkääntö, vippaus, välistäveto
-erikoisesteiden vahvistaminen, ainakin pituuden oikea suoritustapa
-kisoissa rohkeutta ohjaamiseen ja luottoa koiraan
-oma rytmitys
-ratatreeni, ei meinaa pysyä paketti kasassa. Radanomaisesti varsinkin kontaktitovat vielä aika vaiheessa
-keppikulmien vaikeuttaminen, ohjaukset keppien lopussa!
- kontaktien jälkeiset puolenvaihdot, valssit ja persjätöt
Tarkoitus olisi taas jatkaa treeniblogin päivittelyä, mutta kerron sitten kun se tapahtuu :D
Päivitelläänpäs viime aikojen kisakuulumisia ja vähäsen muutakin.
Martta on käynyt nyt siis parit kisat tässä keväällä. Lappeenrannassa startattiin kolmella radalla, tuomarina Marja Lahikainen. Hyppyradalta tehtiin hyvä rimavitonen, jolla sijoituttiin kolmansiksi, aika oli nopein :) Etenemä taisi olla jotain 4,8 m/s. Molemmilla agiradoilla kuppi meni nurin ja tuli enemmän tai vähemmän läpi kontakteista.. Keinut oli sen sijaan hyviä, kepit myös :D Muutenkin kävi aika kierroksilla, räkytti ja napsi hihoja.. Pitkä matka tai uusi kisapaikka ei haitannut yhtään, päinvastoin Mape oli vähän turhankin innoissaan.. Lähtöalueella se on suorastaan raivona kaikille muille koirille, joten tarkkana saa olla ettei se löydy kenenkään perskarvoista. Vireen noustessa se terävänä tyttönä kommentoi kyllä jokaisen liian läheltä kulkijan.. Mutta on se silti niin huvittava ja söpö, ainakin minusta ;) Tässäpä linkki hyppyradan videoon: https://www.facebook.com/katri.uusitalo.90/videos/vb.1119235223/10206010174309635/?type=2&theater
Sit kisattiin omat kisat pääsiäisenä, kaksi Esa Muotkan agirataa. Olivat kyllä hyvin suoraviivaisia ykkösten ratoja, tykkäsin. Ensimmäinen agirata oli aikamoinen pellenumero lähinnä kontaktien osalta :D muutenhan se meni loppusuoraa myöten varsin hienosti. Mape otti kyllä 2on2offin, mutta pomppasi sieltä samantien räkyttämään minun naaman korkeudelle! Kuinka hauskaa.. palautin sen nauraen kontaktille sekä puomilla, että Aalla, siitä luonnollisesti HYL.. toisella agiradalla jännitti tietysti et mitenkähän käy.. mut Marttahan yllätti ja pysähtyi puomilla ja Aallakin melkein :D Muuten rata meni hyvin, keinu ja kepit oikein hienot, käännökset meni pitkäksi, mutta lujaa mentiin. Tuloksena voittonolla ja meidän eka LUVA. Tässäpä videota: https://www.facebook.com/katri.uusitalo.90/videos/vb.1119235223/10206010123228358/?type=2&theater
Täplän kanssa kisattiin pääsiäisenä 3+3 rataa, tosi kivoja ratoja olivat kaikki, aika meille sopiviakin. Kuudesta radasta tuloksena viisi x HYL ja yksi nolla. Tehtiin pari keppivirhettä ja ihmeellisiä kieltoja. Helmillä oli ongelmia lähtöjen kanssa, se lähtee hitaasti liikkeelle, skarppaa kyllä radan edetessä ja kulkee sitten kyllä ihan lujaa. Se on edelleen kisoissa epävarmempi, tarvitsee paljon enemmän tsemppaamista mitä treeneissä. Olisiko talven kisatauko tuonut taas epävarmuutta vai mikä lie? Neljään rataan kuudesta olin silti tyytyväinen ja tehtiinhän me se nollakin, jolla sijoituttiin kolmansiksi, etenemä jotain 4,3 m/s.
Toisaalta Helmi on nyt vähän sairastellut. Ennen kisoja sillä oli lievä korvatulehdus ja se oli jotenkin muutenkin vaisu. Ei sairas, mutta jotenkin alavireinen. Käytin sen lopulta sitten eläinlääkärissä ja siltä löydettiin virtsasta struviittikiteitä ja ph virtsassa oli yli 8! Koira oli myös hivenen kuivahtanut. Tulehdusta ei ollut. hoidellaan nyt nesteyttämällä ja Phta lasketaan C-vitamiinilla, silloin kiteiden pitäisi hävitä. Jätettiin treenejä välistä ja muutaman päivän juottamisella se kyllä piristyi nopeasti :) Itse en ollut kyllä huomannut että se juo huonosti, yleensä se juo hyvin. ehkä korvatulehdus tekee nielemisen ikäväksi ja siksi ei juo? Pitää muutenkin nyt hierottaa Helmi pariin kertaan, ettei olisi jumissakin.
Kesän uudet treeniryhmät ovat alkaneet ja molemmilla on oma ohjattu ryhmäpaikka, molempiin ryhmiin olen kyllä tyytyväinen. Martan kanssa keskitytyään nyt yllättäen kontakteihin, lähtöihin (!) ja keppikulmia pitäisi alkaa vaikeuttamaan. Kontakti-putki erottelut pitäisi myös aloittaa. Martta on treeneissä kulkenut kyllä törkeen lujaa ja on se jo aika taitavakin. Estefokus sillä on todella hyvä noin nuoreksi ja se on aina ollut :) Suurimmat "ongelmat" meillä on vireen hallinnassa ja lähinnä siinä, ettei kuppi menisi nurin..
Oma ohjaamiseni ja lähinnä rytmitys on haaste edelleen, vaikka eteenpäin on menty. Minun pitäisi olla Martan kanssa paljon mustavalkoisempi ja pysyä kriteereissä, miten se onkin niin hankalaa :D Mape on niin erilainen kuin Helmi. Helmi on nöyrä ja kuuliainen suorittaja, mutta se ei ole niin estehakuinen. Martta taas hakee esteitä, mutta haltuun tuleminen on hankalampaa, ja nopeampihan se myös on.
Helmin kanssa yritän nyt ratkaista meidän "lähtöongelman". Muuten se liikkuu hyvin ja on iloinen :) Saatiin treeneissäkin jumiminen esiin pilliin viheltämällä. Jotenkin se liittyy siis kisanomaiseen lähtötilanteeseen. Muuten Helmin kanssa pitäisi vahvistella tiettyjä ohjauskuvioita ja keppikulmia pitäisi myös tehdä. Tärkeintä olisi kyllä nyt muutenkin hierottaa ja hoitaa tuo koira täysin kuntoon. Todellakaan se ei sillä tavalla ole ollutkaan kipeä, en treenaisi kipeää koiraa, mutta jokin sitä vaivaa nyt. Ne kiteet vai mikä? SM:n mennään jos se on kunnossa.
