 |
| tässä tyypit 5 vkoa |
 |
| Tässä reilu 6 vkoa, lähdössä ekalle retkelle :D |
Niin se vaan aika kuluu, reilun viikon päästä pyrrinpoikaset lähtevät jo uusiin koteihinsa! Pennut ovat edelleen ihania ja villejä, aikamoisia petoja sanoisin. Osaavat olla myös hyvin rasittavia, roikkuvat kokoajan ja jokapaikassa. Ovat valloittaneet käytännössä jo koko kämpän ja takapihan, ja jos niiltä kysyttäisi laajentasivat reviiriään vielä pidemmällekin ;) Karkaavat välittömästi jos joku rakonen paljastuu. Reipasta ja sanoisin melko tasaista sakkia on koko porukka vieläkin.
Kiinteää ruokaa syödään sen neljä kertaa päivässä vaihtelevalla ruokahalulla. Nappula ei meinaa maistua, mutta lihat häviää lautaselta hyvinkin nopeasti. Martta leikittää pentuja jonkin verran, Helmi haluaisi enemmänkin, mutta kokoeron takia joutuu täpläkoiran leikkejä hiukan rajoittamaan. Muutenkin Helmi tykkää viettää aikaa pentujen kanssa, puuhastelee niiden kanssa mielellään. Ja on edelleenkin loistava ja yllättävän varovainen niiden kanssa :)
Takapihalla pennut on päässeet tutustumaan erilaisiin alustoihin, siellä on pressua ja kivikkoa, portaissa kiipeily on selvästikin siistiä. Metsäretkellä käytiin kerran ja pääsivät siis ensimmäistä kertaa autoonkin. Pienesti protestoivat ajelua alkuun, mutta aikas lunkisti meni kuitenkin. Metsässä niitä ei jännittänyt kyllä pätkääkään! Levisivät ympäri metsikköä välittömästi. Ja näyttivät niin onnellisilta <3
Tiistaina käytiin Marttinalla pentutarkissa ja sirutuksessa. Rohkeita tyyppejä olivat sielläkin. Autoilu sujui jo oikeastaan hyvin hiljaa :) Ensi viikolla on edessä sitten silmäpeilaus. Tarkoitus on käydä vielä metsässä, hallilla, Heidin porukoilla Liperissä sekä meidän lähistöllä kävelyllä.
Tässäpä vähän kuvia ja minun ajatuksia heistä koiratyyppeinä. Kaikki kuvat vaihteeksi: Heidi Utriainen
Aloitetaanpas pienimmästä, elikkäs "Vinkusta" (Kivasti Käännät Mun Pään). No ensinnäkin se on aivan käsittämättömän söpö pienen pieni kääpiö. Tosi siro joka kohdasta. Hän on toisaalta hyvin rauhallinen, mutta siltikin hyvin kiihkeä. Selkeästi minusta hiljaisin näistä, en ole ehkä kertaakaan kuullut sen haukkuvan! Touhuaa usein Sipon kanssa keskenään tai sit on sylissä. Rohkea pentu, ei reagoi kyllä ääniin tai mihinkään. Ekaa kertaa imuroidessa se tuli viereen vaan katsomaan, mitä puuhailet. Siitä lähtee hassun kuuloinen kimeä pärinä leikkiessä, ihan erilainen kuin muista :D Se rakastaa olla sylissä, tulee lähes aina syliin nukkumaan. Ottaa kontaktia ihmiseen katseellaan ehkä eniten. Leikkii leluilla (ja lahkeilla :D) hyvin ja intensiivisesti, jahtaa myös lehtiä ja kyttäsi tänään pikkulintua... Se on ehkä helpoin käsiteltävä, esimerkiksi kynsiä leikatessa. Ei jää koostaan huolimatta kyllä muiden jalkoihin. Ja katsokaa nyt, miten pehmolelulta se näyttää! <3
Sitten juttua blondiveljestä, eli setä Siposta (Kivasti Pojat on Poikii). Setämies on aivan huippu. Alkuun pidin sitä hiukan ujona poikana, mutta minusta se on muuttunut yhdeksi sosiaalisimmista ihmisiä kohtaan tällä hetkellä :) Voi olla että se onkin alkuun pienesti ujo tai nössö, mutta sitten se onkin pian hurjan pähkinöinä ihmisistä. Se juoksee minun syliini aina hirveen lujaa ja saa hepulit <3 Roikkuu hiuksissa ja yrittää syödä korvakorut.. ja sit nuolee naamaa ihan hurjana. Välillä sen naamalla on huvittavan vakava ilme. Vaikuttaa ehkä hivenen herkkikseltä mimmien rinnalla, mutta ottaa myös tosi kivasti kontaktia ja tukea ihmisestä! Porukan äänekkäin tapaus, ainakin aamuviideltä kun haluaa meidät hereille :D Leikkiessään on ehkäpä porukan vahvin, toki se on isoinkin. Puree myös lujiten... Jahtaa jatkuvasti muita, varsinkin Vinkua. Se on aika sporttimies linjoiltaan, pitkä runko ja pitkät jalat, aika kevytrakenteiseltä vaikuttaa. Se aikoo tulla hurrrjan nopeaksi ;D Nukkuu usein selällään. Ja siitä on tullut alun nirsoilun jälkeen ahne. Setä <3
 |
| tuo ilme <3 |
"Sohvi", eli Kivasti Vaimomatskua, on suuren suuri karvainen seikkailija, joka muistuttaa minusta eniten äitiään Mapea. Se on äärimmäisen utelias ja usein yksinään jossakin hiimailemassa. Makaa sammakkona tai jalat suorana takana, ihan kuin Mape. Valkoiset takatassutkin on viimeistä piirtoa myöten Mapea, kippurahännästä nyt puhumattakaan. Jopa valkoinen laikku on kopioituna rintaan! Se on aina paikalla kun "tapellaan" ja toki usein päällimmäisenä ;) On tiukimman oloinen mimmi porukasta, leikkiessä aikamoinen peto. Sylissä pussailee naaman, jos kerkeää. Tunkee jokaiseen pienimpäänkin koloon ja harjoittelee hurjia hyppyjä portaikossa. On minusta Vinkun jälkeen hiljaisin, pärrää kylläkin lujasti. On usein viimeisenä hereillä ja kun tajuaa et mennään takaisin pentuhuoneeseen, yrittää luikkia karkuun :D Väittäisin, että hänellä on aina pieni pilke silmässä ja hänellä tulee olemaan vahva oma tahto <3
"Ratto" eli Kivasti Rähinärakkautta on vilkas ja pullea kaveri. Hän on aina ruoka-aikaan paikalla :D Sillä on hurjan suuret korvat ja hirmuisen heiluva häntä. Se on jotenkin semmoinen porukan ilopilleri ja pelle, joka tohaa joka suuntaan ja haluaa olla kaikessa mukana. Kiusaa usein täpläkoiraa ja Marttaa ja heittäytyy sitten äkkiä selälleen leikkimään kuollutta. Viihtyy myös sylissä hyvin ja tykkää purra nenästä. Tulee aina etunenässä häntä heiluen kun kutsutaan, ja on niin pähkinöinä :) Leluilla leikkii hänkin hienosti, tapporavistus on ehkä sakin tyylikkäin :D Kantelee myös paljon leluja ylpeän näköisenä. Käsiteltäessä se on kuin pullataikina, köllöttelee selälläänkin tyytyväisenä. Ihmisiä kohtaa vaikuttaa sosiaaliselta, menee usein ekana vieraita morjestamaan. Sipon jälkeen ehkä äänekkäin tavallaan, ainakin silloin aamun pikkutunneilla kun halutaan päästä leikkimään.. Siitä tulee isona niin nätti ja hurja <3
Viimeisenä, muttei vähäisimpäna "Khelmi" eli Kivasti Meniks Tunteisiin. Hän on porukan missiainesta väittäisin. Semmoinen sopusuhtainen ja musta, karva porukan lyhin. Alkuun pidin sitä vähän kilttinä tyttönä, mutta nyt viime viikon aikana siitä on kuoriutunut aika tuhma pieni koira :D On yhdessä Sohvin kanssa ehkä kovimpia mimmejä tällä hetkellä. Leikkii todella hyvin, puruote on ihan jäätävä, ainakin siltä se tuntuu kun se ei irroita nilkasta ;) On kovin kyttäämään muita kamuja ja hyökkäämään salamannopeasti. Hyvin ketterä tyyppi. Se on jollain lailla hiukan mysteeripentu, istuu ja tuumailee välillä totisena, mutta ei sitä pelota, se vaan tuumii :D Alkuun pidin pidättyväisimpänä, mutta enää en ole varma. Minua ainakin nuolee iloisena naamasta ja on nukkunut useammankin vieraan syliin. Tämän mimmin olen kuullut haukkuvan eniten, lähinnä leikkiessään, mutta yhtyy se myös Martan hälytysääneen.. Khelmi hiimailee usein Helmin seurana ja räkyttää Helmille kun se ei anna roikkua hännässä :D Se saa myös yksinään kamalia juoksuhepuleita ja heittäytyy vauhdista suoraan lehtikasaan. Se on kyllä niin huvittava pieni tosikko, jotenkin tästäkin tulee niin Martta mieleen. Ei värillä väliä, kunhan on musta <3
Apua. Nyt alkaa itsellä iskeä paniikki siitä, miten minä voin antaa nämä tyypit pois?! :D Voisin ottaa niistä joka ikisen (mutten kaikkia yhtäaikaa :D) <3 Alunperinkään minun ei siis ollut tarkoitus koiraa ottaa ja yllätys että olen päätöksessäni pysynyt, vaikka myönnän, että hyvin vaikeaa on välillä ollut! Onneksi heillä kaikilla tulee olemaan hyvät kodit, jonne ne lähettää oikeasti tosi mielellään :) Toivotaan, että heistä tykätään kovasti! Minä ainakin tykkään <3
