sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kuppi nurin

Tänään käytiin hallilla pienesti treenailemassa Kaisan kanssa. Ja eipä ole vähään aikaan taas dalmaati säheltänyt yhtä paljon! huh huh.. ei ihan riittänyt ohjaajan huumorintaju tällä kertaa.. joskus olisi ihan kiva keskittyä itse treenaamiseen ainoastaan. Hemun kanssa osa energiasta menee muuhun oheistoimintaan, kuten esimerkiksi pilkullisen autoon houkuttelemiseen. Autossa on tylsää ja kaikki kiva loppuu kun joutuu autoon, joten miksi tulla? Koska voi ihan hyvin olla tulemattakin. Luulin virheellisesti, että tästä ongelmasta olisi jo päästy.. Ja mitä vielä, siellä se sika seisoo keskellä hallin pihamaata kuin patsas. Jos erehdyn vähän ärähtämään, että prkl, niin se tulee vielä huonommin. Ei pysty kun täti on vihainen. Hallissa Helmistä ois edelleen hirmu kiva suorittaa itsenäisesti omavalintaisia esteitä, ei haittaa mitään, että on hihna perässä ja takki päällä.. ja parhaillaan takin riisumiseen menee pitkä tovi, kun ei pilkku kestä hetkeäkään paikoillaan. Se ei vaan kykene. Ja joo, on oikeesti kiva, että Helmillä on kivaa. mutta kun se ei välillä keskity yhtään, touhottaa vaan. Muista ihmisistä hölmö Helmi on ehkä hauska, mutta minusta ei ihan joka kerta.. puuh..  Osasta ongelmista tosiaan pääsee sillä, että pistää sille sen hiton hihnan kaulaan.. mutta 24kiloa innokasta dalmatialaista ei ole hirveen miellyttävää talutettavaa, jokainen halukas voi kokeilla sitä ;D ja usein Helmi meni jo ennen kuin se hihna on kaulassa..

No joo, ja sit itse treenihommiin. Keppejä tein nyt niin et laitoin ne ohjurit kolmeen viimeiseen keppiväliin. Kuja oli melko helppo. Jonkin verran Helmi ihmetteli ohjureita, kerran pomppasi yli. Tein kahdella setillä useamman toiston. Pidin kujan helpohkona, koska ohjurit oli ihan uus juttu ja selvästi kyllä parilla ekalla kerralla varoi moisia hökötyksiä.. ihan ok toistoja saatiin kuitenkin aikaiseksi.. katotaan onko näistä mtn apua meille. tarkoituksena olisi siis, että ohjureiden avulla Helmillä ei olisi niin suurta houkutusta tulla lopussa ulos kujasta. Sain myös sellaisen vinkin, että ohjureiden kanssa voisi saada koiran pujotteluasentoa matalemmaksi, koska koira yrittää painaa päätään alemmas, jotta näkisi ohjureiden alta.. en tiedä. Kaisan Rikillä se näytti kyllä toimivan aika hyvin :) Jatketaan siis näillä virityksillä..

Sit tehtiin keinua, siten että Helmi sai palkan juostuaan melkein keinun päähän ja sit Kaisa vähän vielä hidasti keinun liikettä. Yhdellä toistolla keinu tuli jo miltei omalla painollaan alas ja pamahti ihan kunnolla. Ihan hienosti Helmi teki tänään. Jospa tästä keinu jotenkin tulisi. Selvästi Helmi hiukan ihmettelee takanaan kuuluvaa pamausta kun keinu palaa takaisin normiasentoon. Siihen pitäisi kai siedättää myös erikseen.

Sit hinkattiin vähän välistävetoa, mikä ei oikein onnistunut Sarin koulutuksessa. Ja eipä se paljon paremmin mennyt tänäänkään.. Helmi hakee vaan tyytyväisenä suoraan takaa toiselle hypylle. Piti tehdä todella voimakas apu, että sain sen yhtään katsomaan edes minua tai minun ohjausyrityksiäni. Pilkullinen on itsepäinen, kun se luulee jo osaavansa.. Väännettiin sitten ihan rautalangasta ja palkkailin käteen siitä että tulee välistä ylipäätään. Näitä pitää harjoitella ja paljon.. ja sit kesken välistävetoharjoituksen jotenkin uskomattomalla tavalla Helmi onnistui bongaamaan keinun minun selkäni takaa ja kävi vetäisemässä sen yksin oikein komeasti, vähän se kyllä säikähti selvästi :( mutta yllättävän vähän loppujen lopuksi.. tottahan oli pakko ottaa sit vielä pari toistoa keinulle. Ja tulihan se! Eli pahempia traumoja ei taidettu siitä saada onneksi..

Semmosta säätämistä meillä tänään. Se, että hermostuu, ei ainakaan helpota hommaa yhtään. Olen onneksi opetellut sujuvasti kiroilemaan iloisella äänellä, ettei koira huomaisi kun ketuttaa.. Mutta ei muuta kun häntä pystyyn vain, tuumasi Heidi U. , kun kiukkupuhelun treenin päätteeksi hänelle soitin. Kiitos ja anteeksi.


2 kommenttia:

  1. Tuttu tunne tuo auton kanssa pelleily. Bondihan meinasi viime syksynä aloittaa ihan totaalisen autolakon - ja todennäköisesti samasta syystä, eli kaikki kiva loppuu kun tuun sinne-> en tuu. Sain sen sitten onneksi oikein lempeällä houkuttelulla ja suurilla kehuilla viimein takaisin siihen pisteeseen, että se sentään edes tulee, joskin hitaasti ja haluttomasti, mutta tulee sentään!

    VastaaPoista
  2. ompa virkistävää kuulla, että jonkun muunkin koira tekee samaa :d

    VastaaPoista