Täplä ACElla

Keskiviikkona pakkanen keikkui ihan siellä viidentoista paikkeilla, mut treenailtiin silti urheasti. Heidi oli suunnitellut treenit, joissa tarkoituksena oli suunnitella itse rata, johon piti sisällyttää tietyt ohjauskuviot ja vieläpä johonkin fiksuun kohtaan. Esteet oli siis ripoteltu vaan satunnaisesti pitkin kenttää. Oli yllättävän vaikeaa keksiä rata nopeasti.

Minun rataan piti sisältyä kaksi takaakiertoa, saksalainen ja valssi. Keksimälläni radalla oli 12 estettä, kaikki ohjauskuviot löytyivät kyllä. Sit suoritettiin se oma keksimä rata. Ja meillähän meni oikein hyvin :) Helmi meni tosi lujaa ja saatiin ekalla yrittämällä nolla. Saksalainen onnistui hyvin, koira lähtee jo aika helposti takaakiertoon. Valssi meni hiukan pitkäksi. Aa oli hyvä, vapautin nopeasti Helmin. ei jääty hinkkaamaan mitään, kun onnistui kerralla.

Sit tehtiin Sannan suunnittelema rata, jossa oli pari takaaleikkausta, persjättö ja saksalainen. Radalla oli myös pituus ja rengas sekä pussi. Saksalaista korjailtiin pari kertaa, oli jotenkin vaikeammassa kulmassa kun eka radalla. Persjätölle en meinannut millään keretä ja olin aivan liian myöhässä. Takaaleikkaukset taas toimii hienosti! Aa oli taas hyvä, pussi ok ja pituudella ei ongelmaa. Helmi irtosi kivasti sivuttaissuunnassa ja renkaan haki hyvin vaikka oli hiukan vaikeassa paikassa. Jes. Hyvät treenit.

Helmi ja hillittömät reidet ;D Kuva: Milena Nevanto

Lauantaina reissattiin Kuopioon Acelle. Reissuun lähdettiin meidän pösöllä ja matkaseuraksi lähti Sanna ja Edy sekä Milena ja Rilla. Toisella autolla tulivat Heidi ja Kati karvakamuineen. Maantieajo stressasi taas pilkullista kovin, istua tökötti koko matkan häkissä ja läähätteli :( Ihan hyvin se jaksoi kuitenkin treenailla. Oman jännityksensä hommaan toi tekonurmipohja. Hieman meinasi nenä viedä pilkullista väliajoilla.. Vauhtiin ei pohja vaikuttanut mitenkään ja Helmi oli oikeastaan ihan oma iloinen itsensä. Ei ottanut häiriörä uudesta paikasta, ei edes siitä kun lumet tulivat kuplahallin katolta. Ääni kuulostaa nimittäin aika hassulta. Mutta hitto olikin kiva treenata kun ei palellut. Mutta meidän arktisiin olosuhteisiin tottuneilla koirilla oli selvästi tosi kuuma, Helmikin joi omatoimisesti kesken treenien.

Meitä koulutti Sannan Katainen. Tykkäsin kyllä kovasti hänen tavastaan kouluttaa. Ratatreeni, joka meille oli suuniteltu oli melko vaikea. Tehtiin rata kahdessa osassa. Heti alkuun tuli kaksi twistiä peräkkäin. Eka meni ihan ok, mutta toisella oli ajoitus pielessä ja jostain syystä kauempana oleva hyppy veti Helmiä puoleensa. Kun twisteistä selvittiin en millään osannut ottaa koiraa katseella mukaani, vaan Helmi haki kokoajan yhtä hyppyä putken sijasta minun selkäni takaa.. mutta hei se hakee hyppyjä :D Sit puomin alta menevältä putkelta leijeröitiin toiselle, se onnistui ok. Mutta sama juttu toisinpäin oli huomattavasti vaikeampi koiran hahmottaa ja Helmi ei mainannut osua putkeen ei sitten millään. Sitä hinkattiin sit pitkä pätkä. Eka setin lopuksi oli semmoinen sujuva juoksupätkä, jonka lopuksi tehtiin takaaleikkaus ihan seinän lähellä olevalle hypylle. Se meni ihan jees.

Toinen kierros meni meiltä huomattavasti paremmin. Selvittiin vaikeasta kohdasta, jossa takaaleikattiin jopa kolme kerta peräkkäin!  Enpä olis uskonut et onnistuu niinkin hienosti. Kyllä sitä vaan jotain on oppinut, takaaleikkauksessa ajoitus ja oikea rytmitys ovat avainasemassa. Sit tehtiin muutama toisto puomia parin hypyn kautta. Ensimmäisellä toistolla Helmi varoi vähän ylösmenolla, loput toistot teki reippaasti. Ekalla kerralla tuli läpi alasmenokontaktilta, sitä sit korjailtiin. Tähän pitää nyt kyllä kiinnittää huomiota, koska ei kisoissakaan voi aina ekalla kerralla ryssiä läpi, höh. Saatiin pari oikein hyvää toistoa, siihen oli hyvä lopettaa. Videotaki olisi, lisäilen kun jaksan muokkailla..

Kuva: Milena Nevanto

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen treeneihin. Eka kerta tekonurmella ja ihan vieraassa ympäristössä ei hätkäyttänyt nuorta koiraa juuri mitenkään. Itseä hiukan huoletti, että miten Helmi jaksaa treenata, koska se ei todellakaan lepää autossa..  voi kun keksisi jotain helpotusta tuohon matka-ajoon. Helmi matkustaa lyhyet matkat kohtalaisen rennon näköisenä, käy joskus omalta hallilta tullessa jopa pitkälleen. Ei Helmi koskaan mikään rentoutunein reissukaveri ole ollut, mutta pentuna se matkusti paremmin. Autoon siedättäminen tuskin auttaa, koska ei se pelkää autoa varsinaisesti. Se menee autoon ihan ok. Selkeästi pahinta Helmille on ääni, mikä kuuluu keskiviivan ylittämisestä tai tien reunalta, se heräteura vai mikä se on. Läähättely ja kuolaaminen voisi liittyä myös pahoinvointiin, mutta kyllä pelkkä pelkokin ne selittää. En tiedä. Jos jollain on hyviä neuvoja, kertokaa ihmeessä :)