perjantai 8. kesäkuuta 2012

Jopas se oli taitava... kunnes se katosi!

Meidän taloudessa on onneksi levottomuus lievittynyt, öisinkin saadaan nukuttua kaikki me kaksi (Henkka on vaihteeksi sotimassa..). Nyt olen huomannut et Hemppu on touhukkaampi rauhallisempina päivinä. Treenien jälkeen tyytyväisempi ja makoilee rentona sohvalla.. eli eiköhän se osaltaan ihan nuoren koiran energisyyden piikkiin mene tuo aktiivisuus.

Tekipä pilkku tällä viikolla myös viimeisen (ja ensimmäisen) temppunsa; nimittäin karkasi ja vieläpä kaksi kertaa. Eipä naurattanut ei. Agilitytreenien jälkeen Helmi  lähti vastaantulevan pyrriystävän perään ja sinne myös jäi.. kunnes iso paha ohjaaja kaahasi Peugeotillaan perään ja nappasi karkulaisen autoon kera pienen pölläytyksen.

Edellisen episodin jälkeen kurvailtiin vielä Jaamankankaalle jäljen tekoon Heidin kanssa ja ajatuksena oli käyttää pilkullinen vain pikkupissillä vaan sehän reissu venähtikin sitten vähän pitkäksi.. Aivan kuurona veti pitkin metsiä, ajoi luultavasti molemmat jäljet ja hävisi kokonaan. Hitto mikä sika! Eipä siinä muu auttanut kun lähteä etsimään... aika nopeasti tuli kuitenkin takaisin selvästi pikkuisen hädissään kun joutui hukkaan. Kerkesin itse kyllä säikähtää jo pahan kerran.

Helmi on jossain vaiheessa oppinut yhdistämään autoon menon kaiken kivan toiminnan loppumiseen ja siksi yrittää erittäin aktiivisesti estyä joutumasta tylsään autoon. Olen jo pitkään ennakoinut tilanteet ottamalla koiran ajoissa kiinni.. mutta jotenkin sitä ei aina muista. Ehkäpä nyt olen taas tarkempi.

No sit harjoituksiin. Maanantaina oltiin hakuilemassa melkoisen kosteassa kelissä. Helmi teki neljä pistoa, joista kolme haamua ja yksi ääniapu. Hyvin innoissaan teki taas. Haamuille selvästi suoremmat pistot. Maalimiehellä osaa jo tarjota istumista, jotta saa palkkansa. Pitäisi alkaa harjoittelemaan ilmaisua pikkuhiljaa, päätin että rullalla mennään. Lupaava hakukoira siitä on kehittymässä ohjaajasta huolimatta ;) Ei voi mitään.

Keskiviikon agilityissä tehtiin muutamia tekniikkaharjoituksia ja lopuksi rataa (videotakin saattais olla tulossa  myöhemmin..). Harjoiteltiin sivuttaisirtoamista hypylle ja vähän oli vaikeaa. Itse pysäytin oman likkeen ja koira reagoi siihen kääntymällä liian aikaisin. Sit kun sain töppösiin hiukan liikettä niin alkoi onnistumaan. Vasemmalla kaartaminen oli selvästi vaikeampaa itselle. Välistävedot onnistuivat myöskin huonosti vasemmalle. Loppurata meni tosi hyvin! Viitsin itse jopa juosta ja Helmi kulki mainiosti. Ainahan parennettavaa löytyy, mutta tähän oli pakko olla tyytyväinen. Jännä et Helmi tekee agilityssa niin nöyrästi hommia, menee kutakuinkin just sinne minne ohjaan. Arkielämässä tämä nöyryys ei valitettavasti ole aivan yhtä ilmeistä.. :o Vauhtiakin on kunnolla, varsinkin jos koira oikeasti tietää mihin haluan sen menevän. Hidastelee vain jos on epävarma, eli toisinsanoen ei yritä ratkaista itse vaan odottaa ohjeita.

Torstai aamuna käytiin mejäilemässä. Helmiä odotti (jo kerran sen ajama :D) U:n muotoinen jälki vaihtelevassa maastossa, joissa makaukset kulmissa sekä yksi takasuoralla (palkat makauksilta oli pistelty jo poskeen edellisen illan reissulla..). Hirveellä höyryllä paahtoi jäljelle, enää ei jännittänyt. Koira teki hyvin töitä, mutta itse tötöilin oikeen kunnolla. Kerran pääsi jo liina lapasesta ja seisoimpa myös jäljen päällä estäen koiran etenemisen jäljellä. Höh. Kovin on vaikeaa pitää tasaista tuntumaa liinaan, tuntuu että kaveri vie mua miten haluaa ja minä vaan roikun perässä. Nykäykset liinassa selvästi haittaa koiran työskentelyä. No ehkä minä joskus vielä osaan.Tai haittakse jos kokeessa kävisikin pelkkä koira?

Tänään käytiin rallittamassa pentujen mölliagilityt Napakan hallilla. Ja ensimmäinen sija napattiin, taas. Taidamme tosiaan olla uramme huipulla ;) Mukavan simppeli oli rata, oikeastaan vain yksi vaikeampi kohta meille. Vitonen otettiin hypyltä, jolle yritin päällejuoksua, mutta tapani mukaan myöhässä. Tämmöiset vauhtiradat sopivat Helmille! Päästiin vielä korjaamaan virhe uusintaradalla, nolla tehtiin :)  Ja omassa ohjauksessanikaan ei tällä kertaa ollut paljoa valittamista. Oikeasti pitää olla ylpeä 10kk pilkusta, joka keskittyi taas 100% tekemiseen kovassa häiriössä! Uusi halli, esteet, haukkuvia koiria ja ihmisiä. Ei haittaa yhtään, jes!! Lähdössäkin pysyi hienosti. Missä on se maata nuuskiva kuuro pieni eläin, jota sai suorastaan houkutella hommiin? Jos joku on nähnyt sitä, ei todellakaan tarvitse palauttaa ;D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti