Metsään piiloutunut mies

Aloitettiin tällä viikolla Helmin kanssa Josepan  PK-haun alkeisryhmässä. Ensimmäiset treenit olivat tuulitreeniä, jossa tarkoituksena oli, että koira oppii käyttämään ilmavainua löytääkseen metsään piiloutuneen maalimiehen. Harjoitus toteutettiin niin, että ihminen meni piiloon metsään koiran näkemättä sen menevän sinne. Sitten ohjaaja lähti kävelemään metsään kaarrellen piiloa kohti, koiran ollessa liinassa. Koiraa ei autettu mitenkään eikä sille annettu mtn käskyä tai vinkkiä etukäteen.

Ensimmäisellä piilolle mentäessä Helmi saattoi luulla olevansa mejäilemässä ja haisteli tiiviisti nenä maassa. Kuitenkin muutamaa metriä ennen piiloa nosti nenänsä ilmaan ja lähti suoraan piilolle. Sitten maalimies rakastettiin aivan kumoon. Luulin, että olisi voinut hiukan jopa kummastella metsässä makaavaa ihmistä, mutta ei. Maalimiehella olevat herkut kelpasivat myös oikein mainiosti ;) Toinen piilo olikin jo hiukan kauempana. Nyt Helmi selvästikin tiesi, mitä metsässä pitää tehdä ja nostikin nenänsä melkein heti kun lähdimme liikkeell keskilinjalta. Itse en jotenkin uskonut, että olisi vielä saanut hajua ja pidin hiukan vastaan. No eihän sitä mikään enää pidellyt vaan se pinkaisi piilolle hirveällä vaudilla. Ja oli oikein iloinen löytäessään Marin metsästä :)

Hauskan oloinen laji. Näyttäisi sopivan Helmille oikein hyvin, ainakin ensikerran perusteella. Helmille nenän käyttäminen on todella luontaista, kitaan eksyy tämän tästä erilaisia metsästä jäljestettyja herkkuja kuten hiiriä ja lintuja.. Tämä harrastus taas ei ole niin ohjaajan mieleen..

Keskiviikkona aksailtiin. Tehtiin paria erilaista irtoamisharjoitusta. Ekassa setissä koira lähettiin itsenäisesti kolmelle suoralle olevalle hypylle ja siitä mutkaputkeen. Hyvin teki Helmi. Palkka namikiposta tehtävän päästä. Toinen harjoitus oli sivuttaisirtoaminen, jossa kolme hyppyä olivat hiukan eri linjassa niin että koira joutuu pikkuisen hakemaan hyppyjä itse. Ohjaaja eteni suoraa linjaa hyppyjen vierellä. Nämäkin Helmi haki hyvin, ei paljoa kysele taaksepäin ohjaajalta et mihin mennään.

Puomin alastulokontaktia harjoiteltiin siten, että palkka ei tullutkaan minulta vaan avustajalta. Kosketusalusta oli nyt vihdoin mukana. Hyvin teki, mutta en tiedä ymmärsikö Helmi, mitä siinä oikeasti kuuluu tehdä, koska oppi heti, että palkka tulee avustajalta ja tarjosi hänelle katsekontaktia. Ilman avustajaa oli taas alussa vaikeuksia hakeutua tassut minusta poispäin jos jäin koiran taakse. Koiraan vierellä tai sivulla ollessa ei ongelmia.. Täytyy kokeilla seuraavalla kerralla niin, että palkka tulisikin namikiposta edestäpäin. Katsotaan malttaisiko ottaa kontaktin vai yrittääkö vain rynniä suoraan palkalle?

Rengasta otettiin maksikorkeudella, lauta apuna alareunassa. Nyt taas tässä ei mtn ongelmaa. Viisi toistoa, kaikki epäröimättä läpi oikeasta kohdasta. Ja tämä kun oli viimeksi niin kamalan vaikeaa :D Keinun paukuttelua ja liikettä tehtiin myös. Paukkeeseen reogoi ainoastaan nostamalla korvat entistä ylemmäs, koska ennakoi palkkaa. Oppinut siis, että paukahdus tarkoittaa nakkia. Keinun liike on vielä vähän jännää, pysyy kylläkin siitä huolimatta paikallaan, eikä yritä pois tilanteesta.

Perjantaina kukon kiekaisun aikoihin mentiin Heidien kanssa Jaamankankaalle ajamaan edellisenä iltana tehdyt jäljet. Helmin jälki oli L-muotoinen ja pituudelta noin 150 metriä. Keli oli sateinen ja tuulikin jonkin verran. Tämä siis vaikuttaa jäljen ajamiseen siten, että tuuli painaa hajua sivuun ja hajuvana on kosteaassa maassa leveämpi. Jäljellä oli alku- ja loppumakauksen lisäksi kaksi makausta.

Alussa tehtiin taas ampuminen starttipistoolilla. Nyt otettiin paljon lähempää, joten ääni oli omaankin korvaan kovempi. Helmi säpsähti hiukan paikoillaan, mutta lähti innokkaasti ääntä kohti ruokakupille. Ei jäänyt mitenkään hämilleen jälkeenpäin.

Helmi taisi jo tietää, mihin ollaan menossa, kohtalaisella hyöryllä veti jäljelle. Alussa mokasin itse, kun palautin Helmin istumaan ennen aloitusta. Se kun olisi jo lähtenyt spontaanisti jäljelle. Tästä meni hiukan hämilleen, "et mitäs täällä sit tehään jos tota ei saa kerta haistella?". Ei näin. Lähti kuitenkin rohkaistuna etenemään.Tarkisteli jonkin verran sivuista, makaukset otti hyvin. Malttoi jopa syödä makaukselle jätetyt namit. Haisteli tosi tarkasti risukkoja, mihin sieni oli pysähtynyt hetkeksi. Loppumakaukselle tuli vähän sivusta.

Koira teki hyvää työtä, mutta minä en.. On yllättävän vaikeaa pitää tasaista tuntumaaa liinassa ja olla ohjaamatta ja auttamatta koiraa. Itse olen liian lähellä koira ja tuntuma liinassa on epätasainen. Helmi reagoi herkästi minun nyppäyksiin liinasta ja menee hiukan epävarmaksi, varsinkin kun itse touhu en edelleen aika jännää. Helmi kääntyi pari kertaa katsomaan minua ja muita ikäänkuin kysyäkseen neuvoja. Minun pitäisi myöskin osata rohkaista ja kehua koiraa oikeissa paikoissa. Ja vielä yksi asia, mikä tehdään paremmin ensi kerralla, on palkan sijoittaminen niin, että Helmi näkee sen. Tämä siksi, ettei painuisi ohi loppumakaukselta eli "sorkalta". Tästä olisi videotodistekin, mutta jätettäköön ehkä julkaisematta ohjaajan tötöilyjen takia ;D

Loppuun pari kuvaa aamulenkiltä Kontiorannasta. Kyllä siitä vielä vesipeto saadaan.

On se kylmää, vaan ei haittaa..

Rakas keppihän hukkuu, jos sitä ei pelasta.