Mapesta maksi ja Helmistä toistamiseen vuoden agidalmis!

Taas meni puoli vuotta, ehkä on aika vähän päivittää taas blogia :D Talvi on jo keväässä ja lunta on niin hitosti.. Pakkasia pidettiin perinteisesti joulun ja uuden vuoden tienoilla. Syksyllä vielä treenailtiin ahkerasti ja käytiin parit kisat. Tänä vuonna ei olla juuri treenattukaan, eli taukoa on tullut molemmille tassuille. Ikäviäkin juttuja on sattunut. Yksi on joukosta poissa, pyrritoveri Torvi, Martan suurin esikuva ja Helmin luottokamu <3

Ystävät marraskuussa <3

Aloitetaanpas vaikka täpläkoiran kuulumisista. Syksyllä kisailtiin muutamat kisat, pari nollaakin tehtiin :) Fiilis kisoissa ja treeneissä on ollut hyvä, Helmi on ollut kovin iloinen ja niin innoissaan. Sama vauhti, mitä on treeneissä, on nyt pikkuhiljaa siirtynyt kisoihinkin.  Ihanneaikoihin kolmosissa päästään helposti ja eipä montaa sekuntia usein voittajille hävitäkään. Ollaan menty nyt muutama rata siten, että lujempaa me ei päästä. Eli tyytyväinen täytyy olla. Se alkaa olla teknisesti jo aika taitava, irtoaa ja hankalat leijeröinnit ja putkikulmatkin on alkanut sujumaan.. Kontaktit on nopeammat ja keppien pujottelutekniikka on parantunut. Ja hitto se SERTi on ollut niin lähellä.. No tulee joskus jos on tullakseen.

Tässäpä yksi kisarata, nollia ei tietenkään videolla..
https://www.youtube.com/watch?v=UVyQgnpw5lQ

Helmi valittiin nyt toistamiseen vuoden Agidalmikseksi! Siihen lisäksi vielä Piirimestaruus, joten aika nappivuosi meiltä <3 Ja mikä parasta Helmi on ollut terve. Juoksunsa piti syksyllä, juoksuväli 9,5kk, eli samaa luokkaa kuin aiemminkin. Nyt jännätään osuuko juoksut juuri ensi kesän SM-kisojen kohdille :/

Tokokokeeseen ja siihen BH-kokeeseen oli tarkoitus mennä jo viime vuonna, mutta jotenkin se vaan jäi :D No ehkä tänä keväänä? Ainakin toko AVO-luokkaa pitäisi kokeilla ennen sääntömuutosta. Liikkeet se periaatteessa osaa, mutta ehkä vähän palkattomuustreeniä ja häiriötä olisi syytä tehdä ennen koetta.. Yllättävää kyllä, mutta meidän ongelma taitaa kentällä olla enemmänkin se ylivire ja sen aiheuttama sähläys.. esim. kaikki jätöt on levottomia.
Hakua me tehtii syksyllä aika ahkeraankin pikkuporukalla. Ilmaisu alkaa olla aika jees, hallintakin jopa! Pistojen kanssa teettää eniten hommaa, etsisi mielellään vähän omatoimisemmin eikä ohjaajan osoittamia paikkoja ;) Mutta haku on kyllä niin Helmin laji. Rauniollakin pyörähdettiin ja toimiihan se nenä sielläkin.

No hullu-Mapesta tuli sitten maksi, niinkuin odotettiinkin. Syksyllä käytiin kisaamassa Hukka-putkella yksi hyppyrata ja Mape mitattiin yllättäen mediksi! Mutta omissa kisoissa kaksi tuomaria mittasi sen sitten maksiksi :/ Oishan se nyt ollut hienoa jos ois mediksi jäänyt! No näillä mennään, mitä on. Ihan kääpiöhän se on (45cm), mutta Martan asenteella mennään kyllä helposti yli maksirimoista ;D

Ekat kisat Kuopiossa meni keppejä lukuunottamatta ihan hyvin. Tiesinkin, että kepit eivät vielä ole ihan valmiit, mutta sen verran piti mittausta kiirehtiä ;) Mentii siis medinä, mutta Martta taisi hypätä kyllä maksihyppyjä.. Kisapaikalla oli tuskaisen ahdasta, mutta hyvin Martta käyttäytyi. Lähtöön jäi hyvin ja radalla oli oma itsensä, eli meni lujaa ja räkytti kovaa, kun tuli virhe ;D
Omissa kisoissa mentiin myös hyppyrata, mutta nyt siis maksina. Se meni myöskin hyvin keppejä lukuunottamatta :D Ei vaan pysty, eikä kerkee. Räkytti vaan kepeille ja livahti putkeen. Ihan tyhmä  este Mapen mielestä.. Muuten kulki kyllä törkeen lujaa ja irtosi hienosti, ei tullut edes kiire, vaikka monilla näytti tulevan.

Nyt jäädään siis harjoittelemaan keppejä ja kontakteja ihan rauhassa ennen kisoja. Keinu alkaa olla ok, radalla ei olla vielä tehty. Puomi ja Aa ovat parhaimmillaan tosi nopeat ja hienot. Kepit ja niiden viimeinen väli teettää vielä työtä. Rimojen kanssa pitää vielä vähän säätää. 55cm menee hienosti, mutta 60cm varsinkin suoralla saattaa aiheuttaa vähän ponnistuspaikan arpomista (jää kiinni minun liikkeeseen jos vedätän..)  Martta ajaa itsensä herkästi liian lähelle esteeseen ja sit tulee kiire kerätä kaikki käpälänsä ylös.

Muuten elämässä ja arjessa Martta on tasoittunut hiukan, jos niin voi sanoa. Kotona se on oikea sylivauva, hyvin rauhallinen, kiltti ja söpö, näyttääkin ihan pehmolelulta. Minä olen niin sen idoli :D Kyllähän se vieläkin kiihtyy ja kiroilee tietyissä tilanteissa, mutta se on jotenkin helpommin ennakoitavissa ;) Koirien ohitukset sujuvat pääsääntöisesti ilman ylimääräistä kommentointia, mutta takapihaansa se kyllä vahtii tiukasti edelleen.. ehkä äänenkäyttö on hiukan vähentynyt tai ainakin se osaa pitää turpansa kiinni ja tulla sisälle jos käskee.. :D  Uudet ihmiset se ottaa nykyisen hyvin paljon lunkimmin vastaan kuin pikkutyttönä. Meillä on käynyt paljon vieraita viime aikoina ja Martta on ollut kaikkien kaveri heti ensi hetkestä lähtien, suorastaan syliin ja suuhun tunkeva. Molemmissa kisoissa mittaaminen onnistui hyvin, ei mitään ongelmaa.
Martta on kyllä ollut ihan terve kaveri, vaikkakin sille vähän sattuu ja tapahtuu. Se saattaa hyvinkin usein törmätä johonkin tai töpeltää muuten vaan nenilleen.. Yksi kannuskynsi on vähentynyt matkan varrella, se jäi jonnekin lenkille ja lähti siis kokonaan irti. Rokotuksillahan me toki syksyllä käytiin, Mapea ei haitannut, pisti odotushuoneessa pötkölleen ja tutkimuspöydällä seisoi nätisti paikoillaan. Vaikka moni ei tätä ehkä ensimmäisenä Martan vaikka hallilla nähdessään uskoisi, se on oikeasti hyvähermoinen eläin. Sopeutuu kaikkiin paikkoihin ja tilanteiseen nopeasti. Se on ollut useaan kertaan päivän-pari koirahoitolassa, ei sitä haittaa yhtään. Joka kerta hoitolan tätit kehuvat reippaaksi ja rennoksi kaveriksi, joka ei stressaa pätkääkään. Hassu pikku mangusti, todella huvittava tyyppi <3

tässäpä pari video Mapesta, otoksia sieltä täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=bTuv1rqVGMU

https://www.youtube.com/watch?v=zm62tEAITHI&feature=youtu.be

Nyt ollaan taas pois treenihommista pari viikkoa, koska Mape taisi saada kennelyskän :/ Pari päivää yskähteli ja pärski, nyt on jo normaali. Helmillä ei paria aivastusta kummempaa ole ollut. Vältetään nyt hetki rasitusta, mikä ei Martan kanssa ole ihan helppoa, koska.. ne hiton jänikset!  Eilisen pikkulenkin saldona 10 minuuttia ajossa ollut pikkukoira, jolla palatessaan suupielessä pupun karvaa.. ja niin tyytyväinen ilme.

Pilkullinen Piirimestari ja Musta Karvapallo

Kevätkivaa. Kuva: Heidi Utriainen

Kappas vaan, vierähti tosiaan tovi viimeisestä päivityksestä.. eikös kerta vuodessa riitä? :D No mutta, hengissä ollaan, kaikesta huolimatta. Treenailtukin ollaan, mutta aika lunkisti, johtuen pitkälti hihnanjatkeen paluusta kolmivuoroon ja elämässä on muutenkin moni asia muuttunut.

Mapen 1 vee pose, Kuva: Heidi Utriainen

Aloitetaanpas ensin vähän ikävämmällä tarinalla.. Toukokuussa oltiin rekkujen kanssa lenkillä Jaamankankaalla ja molempia koiria puri kyy! En nähnyt tilanetta, mutta havahduin siihen että Mape makaa pusikossa, eikä nouse ylös. Yritin nostaa sitä ylös ja se kiljuu suoraa huutoa, eikä laske oikeaa etukäpälää ollenkaan maahan. Eipä auttanut kuin kantaa se autolle. Mentiin kotiin ja se ei vieläkään käytä jalkaansa ollenkaan ja pyrkiytyy vaan makaamaan kyljelleen. Sitten huomaan, että Helmin kuono alkaa turvota ja siinä on selvät puremajäljet. Eikun pikapikaa tohtorin pakeille.

Pikku-Mape oli tosi huonona, jossain ihan tajuttomuuden rajamailla. Se oli kauttaaltaan niin kosketusarka, että teki pahaa pitää sitä sylissä. Oikea etukäpälä alkoikin pian turvota lähes muodottomaksi. Helmi taas tohelsi normaaliin tapaansa,eikä sillä ollut ripulia lukuunottamatta mitään yleisoireita. Molemmille laitettiin kanyylit ja niitä nesteytettiin, Martta ei jaksanut reagoida hoitotoimiin mitenkään, lötkötti vain velttona pöydällä :/ Nestetyksen, kipulääkkeiden ja antibioottipiikkien jäkeen päästiin kotiin, jossa nesteytin koiria itse.

Mape oli tosi kipeä, pahoinvoiva ja vaisu kolmisen päivää. Sitten se lähti pikkuhiljaa paranemaan. Helmi oli kokoajan ihan ok. Vaikuttaisi siis, että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi. Mitään viitteitä munuaisviasta ei onneksi ole ollut kummallakaan. Vaan kyllä säikäytti!

Kuopankaivuuta Tottakai-päivillä, Kuva: Heidi Utriainen

No sitten muihin juttuihin. Mape kerkesi tässä välissä täyttää vuoden, jonka kunniaksi se teki ekat juoksunsa. Juoksujen aikaan se oli poikkeuksellisen tyyni ja kiltti, mutta se oli tosiaan vain väliaikaista.. Lempinimiä sillä on jo pitkä lista mm. vitun karvapallo, ravunsyötti, katiskanpaino, hullu-mape, martta-perkele, räky... ihan vain muutamia mainitakseni. Ei anneta negatiivissävytteisten nimien hämätä, minä tykkään siitä silti <3 Se on edelleen pikkuinen kääpiö, paino 10,5 kiloa ja korkeutta ehkä 44-45cm. Elikkä pienen pieni maksi todennäköisesti..   Ehkä neidin tempperamentti on pikkuisen tasoittunut tai minä olen vain tottunut siihen ;) Se on terävä koira, joka reagoi salamannopeasti. Se vahtii tiukasti lähinnä pihaa (ei vain omaa vaan koko talonyhtiön..) ja autoa, sekä ilmoittaa kuuluvalla äänellä kaikki nelijalkaiset vastaantulijat, jos sen antaa niin toimia. Sillä on kovin vahva tarve kommentoida milloin mitäkin.

Se on sekä tosikko, että pieni ovela kettu samassa paketissa. Kotioloissa se on joko kainalossa tai kaivautunut jonnekin omaan koloonsa. Sillä on monia todella kummallisia tapoja ja maneereja, siksi väitänkin sen joskus olevan suorastaan autistinen :D Mutta tyhmä se ei todellakaan ole, päinvastoin kovinkin kekseliäs.. ja aina askeleen minua edellä (kuten siskopuolensa Torvi :D) Se tekee jatkuvasti asioita, minkä se tietää olevan kiellettyjä. Se on kovin nöyrä ja pahoillaan kun sitä toruu paheksuvalla äänellä.. mutta tekee saman jutun hetken kuluttua uudelleen :D Esimerkkinä mm. roskiksen penkominen tai lautaselta ruoan varastaminen.. Mutta sille ei voi kauaa olla vihainen, koska se on vaan niin onnellinen pieni koira, jonka asenne elämään on kadehdittavan positiivinen. KAIKKI on edelleen siistiä, joka päivä! Joka aamu on yhtä JEE, joka kotiintulo, ruoka-aika, autoonmeno ja lenkille lähtö JEEJEE ja hallilla ilo onkin jo ihan irti..

Vieraita ihmisiä kohtaan se edelleen ujo tai pidättyväinen, mutta on saanut kyllä enemmän varmuutta tutustua vieraisiin. Ihminen , joka ei ota kontaktia Mapeen on sille pelkkää ilmaa, ei sitä haittaa yhtään  kulkea esimerkiksi ihmisjoukoissa. Mutta jos ihminen lässyttää ja haluaa moikata, Mape on pieni ja vaaraton ja lähestyy kovin nöyränä tunkeilijaa.. tai vaihtoehtoisesti kommentoi asiaa ensin haukahtamalla pari kertaa. Tutuista ihmisistä se on ihan pähkinöinä :) Se ei pelkää ihan oikeasti mitään! Ei mitään ääniä tai paikkoja. Muutenkin väittäisin sen olevan tosi hyvähermoinen ja toimintakykyinen koira, joka ei ihan pienestä hätkähdä. Silloin kun se kiihtyy, se tapahtuu hetkessä suoraan sataseen ja silloin ei meinaa mennä minkäänlainen palaute perille.. Sitä saa (ja on pakko) välillä ojentaa ihan isosti ja ei ota nokkiinsa kyllä yhtään.

JEEE!! Tottakai-päivillä. Kuva: Heidi Utriainen

Agilityssa oollaan edetty huimasti, tiedä vaikka korkattaisiin kisat jo tämän vuoden puolella. Mape kulkee edelleen hiton lujaa, asenne on kohdillaan. Se on jotenkin niin tosissaan. Se pystyy kääntymään todella tiukasti ja etenee kokoajan.. Jos ohjaaja on tarkkana.  jos ei se lähtee täysin lapasesta ja tekee ihan omaa rataa ;) Muuten homma alkaa olla aika paketissa, keinu ja kepit on vielä kesken. Rimat on nyt pikkuhiljaa hilattu 55cm:n, ihan kevyen näköisesti se yli menee. Tässäpä vähän ennalta suunnittelematonta videonpätkää viikon takaa: https://www.youtube.com/watch?v=h72aexAw-zU&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA

3 vuotta ja Niin Kaunis. Kuva: Heidi Utriainen

Helmi taas täytti kolme vuotta heinäkuun lopussa. Nyt se on onneksi ollut terveenä! Helmi on entinen iloinen itsensä, Martan rinnalla niin tasainen, järkevä ja helppo ;) Helmin kanssa ollaan kisailtu harvakseltaan nyt kolmosissa. Ensimmäiset kolmosten kisat Helmi oli aika epävarma, eikä yhtään oma itsensä. Kesästä lähtien homma on alkanut kulkemaan ja ollaan tehty hyviä ja ehjiä ratoja. Ja tehtiin ne kaksi ekaa nollaa tällä kaudella ihan nappipaikkaan! Viime viikonloppuna piirimestiksissä tekaistiin tuplanolla ja sitä myötä pokattiin Pohjois-Karjalan maksien piirimestaruus! Aika täplä <3

Nyt ollaan taas aktivoiduttu treenailemaan vähän tokoa täpläkoiran kanssa ja ajatuksena olisi ehkä korkata avoimen koe ja käydä myös BH-koe vielä tänä vuonna. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Martan kanssa ei olla juuri muita lajeja tehty, tokoilu sen kanssa on jotenkin niin raastavaa, se on niin pirun kerkeävä ja vilkas. Mutta Martasta tokokin on superJEE, yllättäen.

Sporttitäplä, Kuva: Heidi Utriainen

Ruutuun. Kuva: Heidi Utriainen

Loppuun vielä pari kuvaa kesän vesipedoista. Kesällä molemmat ui ja PALJON. Martasta se oli varsinkin supersiistiä.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Talvi, pakkaset ja treenikooma

Talvikivaa viime keväänä Kuva: Heidi Utriainen

Kappas, sehän on jo vuosi 2014. Täällä susirajalla oli aikamoiset pakkaset tuossa tammikuussa, joten molemmilla koirilla on ollut melkoista hiljaiseloa. Ollaan lähinnä lenkkeilty, silloin kun ollaan kyetty se paleltumatta tekemään. Kyllä on nimittäin -25 jo ihan tarpeeksi täpläkoiralle, Marttaa ei taas pakkaset häiritse. Elikkä tylsää on ollut, jos rekuilta kysytään.

Helmin kanssa käytiin Makkosen Soilin koulutuksessa tuossa parisen viikkoa sitten. Oli kiva rata ja pilkullinen oli ihan liekeissä tauon jäljiltä :D Viikko sitten Helmi aloitti juoksut, juoksuväli taas sen reilu 9kk. Tällä viikolla treenattiin ekaan kertaan (!) juoksupöksyissä, ei tuntunut häiritsevän menoa ne :) Oltiin siis pitkästä aikaa viikkotreeneissä. Ihan jees meni, mutta sekä ohjaaja, että koira oli vähän kuutamolla. Johtuneeko juoksuista vai tauosta..


Ainiin ja onhan minulla ihan oikeita uutisiakin kerrottavana. Helmistä tuli dalmisyhdistyksen vuoden 2013 agilitydalmis! Ei mikään turha täpläkoira <3 Lisäksi päästiin Joan SM-valmennusryhmään mukaan. Tiedä vaikka päästäis kesällä isoihin kisoihin ;)

Keinu on vähän jännä täpläkoirasta. Kuva viime kesältä, kuvannut: Heidi Utriainen

No Martta taas on pitänyt minut kiireisenä... Se on suuri persoona, johon menee hermot ainakin kerran joka päivä ;) Se kertoo edelleen vähän turhankin innokkaasti mielipiteensä jokaisessa tilanteessa, huutamalla kuin hyeena tietenkin. Sen ääni kuulostaa kammottavalta, mutta itse se selvästikin pitää siitä. Sen vahtihaukku on oikea sotahuuto.. Takapihalle Mape saikin kaulaansa sitruunapannan, eipä muuten räkytä enää.. paitsi silloin jos se pikku kettu älyää, että säiliö on tyhjä :D Pahoittelin kerran naapurintädille Martan pihanvahtimista ja se vastasi fiksusti, että "se on koira, siksi se haukkuu. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu." Niinpä :D

Martasta lenkkeily on siistiä, aksa on supersiistiä ja oikeastaan kaikki muukin on niin JEEE!!! Se on liikuttavan onnellinen kaikesta toiminnasta. Se on kyllä iloinen kaveri, kaikessa rasittavuudessaankin. Sen elämänasenne on sen verran positiivinen, että siitä pitäisi jokaisen meistä ottaa opikseen! Se koira saa minut hymyilemään ja nauramaan monesti, joka ikinen päivä.. jopa niille vähemmän toivotuille asiolle..



hullu-Mape 9,5kk Kuva: Heidi Utriainen

Kattokaa nyt miten kivaa sillä on :D Kuva: Heidi Utriainen

Mape on nyt teini-iässä vasta päässyt kotona puuhastelun makuun.. Sen ehdottomia suosikkeja ovat erilaiset vanulla täytetyt jutut. Eräänä päivänä herään yövuorojen jälkeen jäätävän kokoisesta pumpulipilvestä, jonka keskellä istuu oikein tyytyväinen pyrrinpoikanen.. Mape oli maistellut "vähän" toista peittoa :D Se ei selvästikään myös tykkää kulmikkaista muodoista, sillä lähes jokaisen koristetyynyn kulmat ovat nykyisin pyöreät. Martta kannattaa myöskin olkaimettomia versioita topeissa ja rintsikoissa, ne purraan siististi poikki.. Selvästikin minkään ripustaminen ei ole pyrrin mieleen, tai ainakin patalappujen, patakintaiden, pyyhkeiden ja aamutakkien ripustamiseen tarkoitetun lenkit ovat mystisesti kadonneet :D Laitoinpa makkarin seinälle sisustustarroilla sellaisen tekstiin, sekään ei ollut mieleinen.. tai ainakin siellä oli pari ylimääräistä sanaa Martan mielestä. Sillä tavalla.

vielä astetta haasteellisempi haaste :D

Meillä ei ollut piparia, joten muokattiin vähän piparihaastetta... Jääkaapista löytyi iso kimpale palvikinkkua :D

Tässäpä kauhistunut täpläkoira ja kinkku:

 

Mukavaa joulua kamut.

Pikkuräky videolla :)

                        Sain vihdoin tekaistua vähän videonpätkää Martan aksahommista:

Me ollaan kolmosissa!

Itsenäisyyspäivä vietettiin minkäs muunkaan kuin agilityn parissa. Kakkosissa oli tuomarina Johanna Nyberg, aikas kivat radat oli, ei mitkään helpoimmat kakkosten radat kylläkään.

Eka radalla oli muutama vähän kinkkisempi kohta mm. välistäveto vähän jänskätti et onnistuuko. Keppikulma ei ollut myöskään helpoimmasta päästä. Heti radan alussa Helmi varastaa lähdöstä ja meinasin itse vähän jäätyä.. mietin et veisinkö jopa pois radalta vaan enpä sit vienyt :D Eipä ole vielä ennen varastanut, mutta tulipa sekin päivä.. treeneissä on kyllä joskus sikaillut. Tehtiin siis ihan kelpo nolla alun epävarmuudesta huolimatta :) ja täpläkoira teki myös ihan hyvät kontaktit, vaikkakin etsi namia alastulolta sekä keinulla, että puomilla :/ Huomaa siis että valmiilla etupalkalla on vaikutusta.. Aika riitti voitoon ja niinpä saatiin SERTi ja menolippu kolmosluokkaan, hui :D
Tässäpä videota: http://www.youtube.com/watch?v=517LJeqOpkI

Juostiin sitten nollakoirana myös toinen agirata, joka oli sujuvampaa menoa kuin eka rata. Yksi kielto tehtiin hypyltä, jossa minä ryssin viskileikkauksen. Muuten hieno rata, josta ei tietenkään ole videota..

Sit viime sunnuntaina kisailtiin ACElla kolmosissa, tuomarina ruotsalainen setä Jansson. Alunperin ajattelin et ei lähdetä kisaamaan, jos noustaan Joensuussa kolmosiin.. mut Heidi oli lähdössä Elsalla niin aattelin et käydään nyt kattoon, kuinka meille käy.. tietääpähän sit, mitä pitää treenata..  Ja treenattavaahan riittää :D Tuloksena tuplaHYL ja molemmat radat oli aikamoista säätämistä. Ei ihan pysynyt homma hanskassa ohjaajalla ja Helmikin oli tosi epävarman oloinen ja teki ihan kummallisia hyppyjen ohituksia, eikä muutenkaan oikeen tullut ohjauksiin normaalisti. Eka radalla puomi oli ihan tosi huono ja täplä meni siitä ehkä vähän epävarmaksi.. mutta toisaalta ohjasin itse aika huonosti ja löysästi. Osasyy ohjaajan jäätymiseen radalla oli se, etten meinannut enää varsinkaan virheen jälkeen muistaa et mihin seuraavaksi. Oli siellä pari hyvääkin kohtaa, vaikka hyllytettiin ties kuinka monesti :D Tässäpä nämä radat, voi ei... http://www.youtube.com/watch?v=vwSzKGEp9bY

Kyllä vaan kolmosen radat on jo aika vaikeita ja teknisiä. Mut hei! Alunperin minun tavoite agilityssa oli et kisataan joskus, sit asetin tavoitteen et yritän kisata dalmiksen kuninkuusluokkaan. Päätetään nyt siis et ensi vuonna tehdään kolmosista vaikkapa muutama nollakin, muuta ei uskalla luvata ;) Ihan heti ei ole kyllä kisojakaan ja Helmi saa narttuilla ihan rauhassa. Tekee nimittäin juoksua ja on siksikin vähän kuutamolla...

Ja pitkästä aikaa Martankin kuulumisia tänne julkiblogiin. Sehän on kasvanut, mutta vain ihan vähän ;)  Korkeutta kotimittauksin noin 44cm ja painoa vajaa 10kiloa, ikää tulee siisk kohta jo 8kk. Kaunis se on kuin mikä, ainakin minusta. Kevyt pikku kirppu, joka liikkuu kyllä tosi ketterästi ja elastisesti. Se on edelleen ihan hullu-Mape, räkyttävä ravunsyötti. Se kiihtyy ihan tappiinsa esimerkiksi uloslähtemisestä, käy kiinni lapasiin ja Helmiin.. Autosta rauhallisesti poistuminen ei onnistu oikeastaan mitenkään..  Se vahtii takapihaa, autoa ja oikeastaan etupihaakin karmealla sotahuudolla.. Osaa se olla kovin kiltti ja söpökin kyllä, viihtyy kainalossa ja on kovin otettu kaikesta huomiosta. Kotona se on puuhaillut kaikennäköistä omituista, kuten vienyt putkiluita vessanpönttöön ja piiloutunut milloin minnekin pieneen koloseen. Vähäsen se on ollut herkempi teinikoira, vieraat ihmiset ujostuttaa enemmän.

Ollaan käyty aksahommissa ehkä pari kertaa viikossa nyt viime aikoina. Ja asenne on edelleen huikea!  Ei kestä enää kettulelut Mapen raivoa. Nyt se onneksi enimmäkseen purkaa hulluuttaan leluihin, eikä minuun.. Ollaan tehty jo vähän ohjaustekniikkaharjoituksiakin, lähinnä valsseja ja takaakiertoja. Vauhtia riittää, käännöksissä jopa liikaakin.. Esteitä hakee hyvin, nyt ollaan tehty jo pikkurimoillakin. Vaikuttaisi hyppäävän luonnostaan aika näppärästi :) Alastulokontakteilla ollaan edetty jo siihen et minäkin liikun, hyvin etenee. Medirengasta Mape on tehnyt, jopa putken ja hypyn kauttakin jo. Keppejä ollaan tehty pari kertaa kujilla, joihin olisi tarkoitus ottaa myös ohjurit mukaan. Sit ollaan tehty hurjaa koko hallin mittaista irtoamissuoraa, jossa koiran pitää edetä liikkuvan ohjaajan ohi. Eipä ole Mapella ongelmia siinä, hienosti irtoilee!