Jopas se oli taitava... kunnes se katosi!

Meidän taloudessa on onneksi levottomuus lievittynyt, öisinkin saadaan nukuttua kaikki me kaksi (Henkka on vaihteeksi sotimassa..). Nyt olen huomannut et Hemppu on touhukkaampi rauhallisempina päivinä. Treenien jälkeen tyytyväisempi ja makoilee rentona sohvalla.. eli eiköhän se osaltaan ihan nuoren koiran energisyyden piikkiin mene tuo aktiivisuus.

Tekipä pilkku tällä viikolla myös viimeisen (ja ensimmäisen) temppunsa; nimittäin karkasi ja vieläpä kaksi kertaa. Eipä naurattanut ei. Agilitytreenien jälkeen Helmi  lähti vastaantulevan pyrriystävän perään ja sinne myös jäi.. kunnes iso paha ohjaaja kaahasi Peugeotillaan perään ja nappasi karkulaisen autoon kera pienen pölläytyksen.

Edellisen episodin jälkeen kurvailtiin vielä Jaamankankaalle jäljen tekoon Heidin kanssa ja ajatuksena oli käyttää pilkullinen vain pikkupissillä vaan sehän reissu venähtikin sitten vähän pitkäksi.. Aivan kuurona veti pitkin metsiä, ajoi luultavasti molemmat jäljet ja hävisi kokonaan. Hitto mikä sika! Eipä siinä muu auttanut kun lähteä etsimään... aika nopeasti tuli kuitenkin takaisin selvästi pikkuisen hädissään kun joutui hukkaan. Kerkesin itse kyllä säikähtää jo pahan kerran.

Helmi on jossain vaiheessa oppinut yhdistämään autoon menon kaiken kivan toiminnan loppumiseen ja siksi yrittää erittäin aktiivisesti estyä joutumasta tylsään autoon. Olen jo pitkään ennakoinut tilanteet ottamalla koiran ajoissa kiinni.. mutta jotenkin sitä ei aina muista. Ehkäpä nyt olen taas tarkempi.

No sit harjoituksiin. Maanantaina oltiin hakuilemassa melkoisen kosteassa kelissä. Helmi teki neljä pistoa, joista kolme haamua ja yksi ääniapu. Hyvin innoissaan teki taas. Haamuille selvästi suoremmat pistot. Maalimiehellä osaa jo tarjota istumista, jotta saa palkkansa. Pitäisi alkaa harjoittelemaan ilmaisua pikkuhiljaa, päätin että rullalla mennään. Lupaava hakukoira siitä on kehittymässä ohjaajasta huolimatta ;) Ei voi mitään.

Keskiviikon agilityissä tehtiin muutamia tekniikkaharjoituksia ja lopuksi rataa (videotakin saattais olla tulossa  myöhemmin..). Harjoiteltiin sivuttaisirtoamista hypylle ja vähän oli vaikeaa. Itse pysäytin oman likkeen ja koira reagoi siihen kääntymällä liian aikaisin. Sit kun sain töppösiin hiukan liikettä niin alkoi onnistumaan. Vasemmalla kaartaminen oli selvästi vaikeampaa itselle. Välistävedot onnistuivat myöskin huonosti vasemmalle. Loppurata meni tosi hyvin! Viitsin itse jopa juosta ja Helmi kulki mainiosti. Ainahan parennettavaa löytyy, mutta tähän oli pakko olla tyytyväinen. Jännä et Helmi tekee agilityssa niin nöyrästi hommia, menee kutakuinkin just sinne minne ohjaan. Arkielämässä tämä nöyryys ei valitettavasti ole aivan yhtä ilmeistä.. :o Vauhtiakin on kunnolla, varsinkin jos koira oikeasti tietää mihin haluan sen menevän. Hidastelee vain jos on epävarma, eli toisinsanoen ei yritä ratkaista itse vaan odottaa ohjeita.

Torstai aamuna käytiin mejäilemässä. Helmiä odotti (jo kerran sen ajama :D) U:n muotoinen jälki vaihtelevassa maastossa, joissa makaukset kulmissa sekä yksi takasuoralla (palkat makauksilta oli pistelty jo poskeen edellisen illan reissulla..). Hirveellä höyryllä paahtoi jäljelle, enää ei jännittänyt. Koira teki hyvin töitä, mutta itse tötöilin oikeen kunnolla. Kerran pääsi jo liina lapasesta ja seisoimpa myös jäljen päällä estäen koiran etenemisen jäljellä. Höh. Kovin on vaikeaa pitää tasaista tuntumaa liinaan, tuntuu että kaveri vie mua miten haluaa ja minä vaan roikun perässä. Nykäykset liinassa selvästi haittaa koiran työskentelyä. No ehkä minä joskus vielä osaan.Tai haittakse jos kokeessa kävisikin pelkkä koira?

Tänään käytiin rallittamassa pentujen mölliagilityt Napakan hallilla. Ja ensimmäinen sija napattiin, taas. Taidamme tosiaan olla uramme huipulla ;) Mukavan simppeli oli rata, oikeastaan vain yksi vaikeampi kohta meille. Vitonen otettiin hypyltä, jolle yritin päällejuoksua, mutta tapani mukaan myöhässä. Tämmöiset vauhtiradat sopivat Helmille! Päästiin vielä korjaamaan virhe uusintaradalla, nolla tehtiin :)  Ja omassa ohjauksessanikaan ei tällä kertaa ollut paljoa valittamista. Oikeasti pitää olla ylpeä 10kk pilkusta, joka keskittyi taas 100% tekemiseen kovassa häiriössä! Uusi halli, esteet, haukkuvia koiria ja ihmisiä. Ei haittaa yhtään, jes!! Lähdössäkin pysyi hienosti. Missä on se maata nuuskiva kuuro pieni eläin, jota sai suorastaan houkutella hommiin? Jos joku on nähnyt sitä, ei todellakaan tarvitse palauttaa ;D

Levotonta menoa

Pilkku on adhd. Se on ollut aiempaa huomattavasti levottomampi kuluvalla viikolla.. Se vaan touhuaa ja touhuaa. Aktivoitu on ainakin.. Pohdiskelin et oisko ollut jo liikaa touhua pienelle päälle, eikä osata enää rauhoittua. Jäävätkö siis kierrokset päälle vai mikä lie?

Alkuviikko treenailtiin tiiviisti ja silti kotona illat meni etsien jatkuvasti tekemistä.. Kunnes vihdoin rauhottui nukkumaan. Huomionhakuinen kaveri Helmi on aina ollut, mutta nyt kuvioon on tullut rasittava vinkuminen ja vaeltelu ympäri kämppää. Se saa samanlaisia hepuleita kuin pikku pentuna ja varastelee kenkiä ym. kiellettyä.. Ei se tuollainen ole ennen ollut! En ole ainakaan tietoisesti koskaan huomionut kummemmin sen vinkumisia ja usein se lopettaakin, kun huomaa sen hyödyttömäksi.. No loppuviikko otettiin taas tosi lunkisti ainoastaan rauhallisesti lenkkeillen.. Ja koira on vielä levottomampi.. En tosiaan keksi mikä sitä vaivaa, koska kipeältäkään se ei varsinaisesti vaikuta ja juoksujakaan tuskin voi noin rajusti ennakoida?

No sit treenailuihin. Ne kuitenkin sujuu kutakuinkin :) Mitä nyt autossa kuumuu ja metelöi.. kunnes pääsee irti :D Ei ole ihan helppoa hallita 25-kiloista kaveria. Huolimatta ylimääräisestä kohkaamisesta, keskittyy tekemiseen sitten kun se alkaa, onneksi. Agilitytreeneissä kaveri sanoikin, et oo iloinen et kuumenee autossa, jos se purkaa energiansa sit radalla lujasti etenemiseen.

Sunnuntaina oli Joan agimöllit ja osallistuttiin Emun kanssa möllihyppäriin medirimoilla. Ja aika mainiosti mentiin :) Radalla oli 16 estettä, sisältäen putkien ja perushyppyjen lisäksi muurin, okserin ja pituuden. Kaikki meille vieraammat esteet Helmi meni varmoin ottein. Ollaanhan me okseria ja pituutta tehty kokonaisen yhden kerran :D

Rata oli pitkälti peruspyöritystä. Yhden valssin tein ja kääntyihän se. Takaaleikkaukset putkille olivat arvatenkin vaikeita, niitä tuli radalle kaksi. Jatkossa en kyllä aio niitä tehdä vaan suunnittelen ohjauksen jotenkin muulla tavalla. Vitoset otettiin putkelta ja hypyltä, itse ohjasin huonosti niin ohi mentiin. Kuuma ilma selvästi verotti pilkun vauhtia, mutta ihan reippasti meni kuitenkin :) Tuloksena 10vp ja ensimmäisiä medeistä, kylläkin maksikoiralla. Aikaa en muista. Kompromissina meidät sijoitettiin sitten kolmansiksi. Helmi veteli palkinnoksi saadun siankorvan tyytyväisenä napaansa <3

Maanantaina käväistiin kamalassa kaatosateessa tekemässä tokoa, mutta aika köyhäksi treenit jäivät.. Helmi oli jotenkin liian tohkeissaan ja ei keskittynyt yhtään. Se teki yhden epäonnistuneen paikkamakuun (korjasin tietenkin..), sivulletuloja ja muutama askel seuraamista. Sivulletulot meni aivan yliyrittämiseksi, tarjoo ja tarjoo asentoa toisen perään.. Seuraaminen aika kiva :) Tiivistä menoa ja hyvä kontakti. Lähdettiin märkinä ja hiukan pettyneinä kotiin ;D

Tiistain hakutreenit menivät hyvin, Helmi niin rrrakastaa hakua. Se lähtee keskilinjalta niin, että melkein kuoppa jää maahan ;) Pois tieltä oksat ja männynkävyt, täältä tullaan! Pari pistoa teki suoraviivaisesti ja hyvin. Yhtä maalimiestä ei meinannut löytää millään, pyöri ja pyöri. Yritti selvästi hakea sitä silmillään, kunnes nenä sai hajun ja mies sekä nakit löytyivät.

Keskiviikon aksassa harjoiteltiin lyhyttä rataa, johon oli tarkoitus tehdä omat ohjausvalinnat. Itse valitsin valssin sijaan persjätön, joka tuntuu itselle jotenkin luontevammalta. Hyvin toimi! Putkiin sain Helmin irtoamaan jo kauempaa. Yllätävän nopeasti on pilkku kehittynyt, lukee ohjausta hyvin ja yrittää parhaansa :) Osaa hakea esteitä jo aika hyvin. Rengasta ja pöytää tehtii itsenäisenä harjoituksena. Pöytä ok, hyvin malttaa mielensä. Renkaalla ensin namikipolle yritti mennä suorinta reittiä alta :( Keksin itse uudella yrityksellä jättääkin namikipon pois kokonaan ja palkatakin kädestä renkaan suorittamisen jälkeen. Ja katohan vain, kun lamppu syttyi pienen koiran päässä. Mun halutaan selvästikin hyppäävän tosta renkaan läpi, totesi Emu.

Liian tiivis tahti oli menneellä viikolla. Oma sekä koiran raja tuli vastaan. On vaan niin kovin kiva touhuta ja ei millään meinaa osata kieltäytyä, kun joku kyselee treenailemaan. Vaikka treenit ovatkin lyhyitä niin lepopäiviä tarvitaan enemmän. Nuorella koiralla on valtava määrä energiaa. Se saa helposti aktivoimaan koiraa kokoajan enemmän ja enemmän, kun se ainakin näyttäisi jaksavan "mitä vain".. Välillä pitää rauhoittua. Olenkin joskus kuullut jonkun viisaamman sanovan, että koira oppii treenien välissä, eikä niiden aikana. Tulipa pitkä kirjoitus, mutta pää tuntuu jotenkin astetta keveämmältä nyt ;)

Erittäin hyvä

Keskiviikkona aksailtiin taas. Tehtiin radan pätkää, joka oli aika haastava. Yhteensä esteitä oli 16. Tarkoituksena oli, että jokainen tutustuu rataan ikäänkuin kisoissa ja suunnittelee omat ohjausvalintansa. Ja itse henkilökohtaisesti olen vielä täysin amatööri, ettei omat valinnat välttämättä ole aina niitä parhaita. En myöskään osaa arvioda Helmin vauhtia oikein. Aina se menee paljon lujempaa kuin luulen.. mikä on sinänsä hyvä asia. Minulla on myös taipumus aliarvioda koirani taidot lukea minun ei niin selkeää ohjaustani. Sehän lukee minua hyvin jos itse vaan ohjaisin sitä ja vieläpä loppuun asti!

Helmiäisen kanssa tehtiin rata kahdessa osioissa ja ihan hyvinhän se meni. Ohjaukseen sisältyi muutamia valsseja, jotka menivät jotenkuten, ehkä vähän pitkäksi.. Yhteen kohtaan välistäveto ja takaakiertokin tehtiin onnistuneesti. Ja hyvää vauhtia piti pilkullinen, jes :)

Ei niin jes olivat tällä kertää kujakepit. Helmi rikkoi pari kertaa kujan lopussa, juuri sillä hetkellä kun kehuin sitä. Ennen on kyllä kestänyt, että huudan ja innostan sitä koko kujan ajan? Sen jälkeen oli pilkullinen kyllä ihan pihalla, ei meinannu millään osua koko kujaan.. No helpotettiin ja muisti taas, et näinhän tämä meneekin..

Tänä viikonloppuna käytiin Joensuun näyttelyssä ihan molempina päivinä. Ja eihän sieltä suurta menestystä tullut, eikä sitä kyllä lähdetty hakemaankaan.. Kesken on kehitys ja taitaa olla vielä pitkään.. :D Ei ole nimittäin edelleenkään niitä ekoja juoksuja näkyny meilläpäin...

 Molemmat tuomarit arvostelivat EH:n veroiseksi, rodunomainen lähestyttäessä. Tässäpä arvostelut:

Lauantai, tuomarina De Cuyper Jos, Belgia

10 months. Has to mature over all. Feminine head wit very light eyes and hard expression. Elegant neck, still weak topline. Tail is low set. Well angulated over all. Brest of correct depth. Good ribbon straight forelegs. moves narrow behind. Moves with temperament. Like to see markings in tail.

Sunnuntai, tuomarina Saude JAn Roger, Norway

Bitch of very good breed type. A bit long in coin. Long neck. Could have better front and more bone. Good topline. Could have stronger back end. Moves ok. Needs ring training. Goog condition.


Hauskasti heikko ylälinja vaihtuikin hyväksi :D No kai tähän vaikuttaa hiukan seisomisasento.. Kehässä Helmi esiintyi ihan ok, kuuma ilma kyllä näkyi koiran olemuksessa. Tuntui itestä ihan lapaselta, vaikka tuomarin mielestä liikkuu hyvällä temperamentilla. Mikä oli sinänsä yllätys, niin Helmi hiukan väisti tuomaria molempina päivinä. Pyörähti karkuun siinä vaiheessa kun kopeloidaan raajoja yms. Takaapäin päälle kumartuva mies oli vähintäänkin epäilyttävä Helmin mielestä. Hampaat antoi hyvin katsoa ja muuten seisoi paikallaan kuin tatti. Näpit pois mun hanurista, tuumasi Emu.

Ja sitten kuvatodisteet:

Kuvannut Terhi Toppari 

Ettei viikonloppu nyt ihan näyttelyhommiksi menisi, niin käytiin lauantai iltana vielä hakuilemassa neljän maalimiehen verran. Otettiin sekä haamu- että ääniavulla. Ensimmäisellä ukolla otti jotain ihan omaa kunniakierrosta metsässä. Lähti kyllä hirveellä hyöryllä ja kieli poskella hommiin, kadotti hajun matkalla ja kai unohti mitä olikaan tekemässä.. Kerkesipä käydä syömässäkin jotain metsän antimia välipalaksi.. Tuli kuitenkin hyvin käskystä takaisin ja sit haki hyvin. Kaikki loput pistot ihan priimaa, meni suoraan ja vauhdilla! Olisi mielllään hakenut vielä lisää..

Hakuhommia

Edellisen päivityksen jälkeen ei olla paljon muuta treenailtu ku hakua kolmien treenien verran. Muuten ollaan kyllä puuhasteltu, käytiinhän me Kajaanissa reissussakin. Porukoiden jo seniori-iässä oleva cairnterrieri Ronja näytti heti kättelyssä, kuka omistaa kaikki luut ja lelut... Ja eihän herkkis-Helmille tarvinnut onneksi kuin kerran huomauttaa asiasta ja loppureissu oltiinkin sopuisasti.

Aurinkoiset kelit ovat saaneet pilkullisenkin osallistumaan vesileikkeihin :) Työkaverin pari noutajaa ovat näyttäneet mallia, miten veteen mennään: täysillä ja niin, että loiskuu! Eikä haittaa vaikka ei olisi vettäkään, nimittäin kurakin käy. Nice.

No sit hakuiluihin. Viime viikolla ekoissa treeneissä tehtiin vielä tuuliharjoituksia niin, että ukot olivatkin jo vähän kauempana. Helmille tehtiin kolme settiä. Ja nyt oli tullut pilkkuun tosissaan vauhtia! Kaikki kolme toistoa teki hyvällä motivaatiolla, teki koko ajan töitä. Keskimmäisellä yrityksellä kadotti saamansa hajun matkalla ja palasi takaisinpäin katsoen minuun ikäänkuin kysyäkseen, et mitäs mä nyt teen, häh? Lähti kuitenkin sit hakemaan uudestaan ja löysi perille.

Toiset treenit tehtiin uudessa vähän haastavammassa maastossa. Otettiin ensimmäistä kertaa suoria pistoja, joissa koira lähetetään keskilinjalta suoraan kohti piilossa odottavaa maalimiestä. Maalimiehet tekivät sekä haamun, että antovat äänimerkin. Hienosti irtosi maalimiehelle, lopussa käytti hyvin nenäänsä paikantamiseen. Yksi pisto tehtiin siten, että maalimies lähtee juoksemaan pakoon. Loppuun vielä ukko metsään niin, ettei koiraa päästettykään hakemaan. Pilkku olisi niin halunnut vielä hakea sen! Se oli tarkoituskin. Koiralle jäi lopussa ajatus, että metsään jäi vielä joku odottamaan seuraavia treenejä :D

Tämän päiväisissa treeneissä otettiin neljä pistoa. Kaksi haamua ja kaksi ääniapua. Ja tänään mentiin kyllä vielä kovempaa, ei kerennyt Helmi edes risukkoja kiertää kun rytisti suoraan läpi. Yhtä ukkoa, joka antoi ääniavun etsi vähän kauemmin, kadotti hajun ja palasi takaisin. Lähetin uudestaan ja teki hienosti! Näissä treeneissä näki selvästi, että Helmi käyttää etsimiseen tosiaankin nenäänsä, eikä näköhavaintoa. Viimeinen maalimies teki haamuun, meni piiloon siten, että jopa minä keskilinjalta näin piilolle asti. Helmi juoksi suoraan maalimiestä kohti ikäänkuin näkisi sen kokoajan, mutta yhtäkkiä lähtikin kaartamaan sivuun ja tuli sivulta piilolle. Ilmeisesti tuuli painoi hajua sivuun.

Helmistä hakuilu on näköjään ihan parasta. Sen verran nostaa kierroksia, ettei millään jaksaisi odottaa vuoroaan. Kiva, että tykkää ja tekee täysillä! Mikä taas ei ole yhtä kivaa, on autossa ulvominen.. Käsittämätön konsertti. Ei kuitenkaan ihan koko kolmea tuntia jaksa huutaa onneksi. Tänään peitin kevythäkin kokonaan, ettei nää minua, eikä muiden tekemistä. Auttoi huomattavasti! Suurimman osan ajasta oli ihan hissukseen. Vain pari pätkää piti kovempaa meteliä..

Silloin kun tehdään hommia niin ei onneksi ääntele ja keskittyy olennaiseen. Liinassa kylläkin vetää kuin hinaaja.. Jos on käskyn alla, niin menee suht jees nätisti, mutta kun kävellään ns. vapaasti ni ei meinaa oma paino riittää pitelemään pikkuneitiä.. Onhan metsään sentäs piiloutunut mies (ts. häneltä saatavat eväät..), sillon ON kiire, tuumii Helmi. Ei voi pieni koira ymmärtää, miksi ihminen raahautuu niin hitaasti perässä.

Metsään piiloutunut mies

Aloitettiin tällä viikolla Helmin kanssa Josepan  PK-haun alkeisryhmässä. Ensimmäiset treenit olivat tuulitreeniä, jossa tarkoituksena oli, että koira oppii käyttämään ilmavainua löytääkseen metsään piiloutuneen maalimiehen. Harjoitus toteutettiin niin, että ihminen meni piiloon metsään koiran näkemättä sen menevän sinne. Sitten ohjaaja lähti kävelemään metsään kaarrellen piiloa kohti, koiran ollessa liinassa. Koiraa ei autettu mitenkään eikä sille annettu mtn käskyä tai vinkkiä etukäteen.

Ensimmäisellä piilolle mentäessä Helmi saattoi luulla olevansa mejäilemässä ja haisteli tiiviisti nenä maassa. Kuitenkin muutamaa metriä ennen piiloa nosti nenänsä ilmaan ja lähti suoraan piilolle. Sitten maalimies rakastettiin aivan kumoon. Luulin, että olisi voinut hiukan jopa kummastella metsässä makaavaa ihmistä, mutta ei. Maalimiehella olevat herkut kelpasivat myös oikein mainiosti ;) Toinen piilo olikin jo hiukan kauempana. Nyt Helmi selvästikin tiesi, mitä metsässä pitää tehdä ja nostikin nenänsä melkein heti kun lähdimme liikkeell keskilinjalta. Itse en jotenkin uskonut, että olisi vielä saanut hajua ja pidin hiukan vastaan. No eihän sitä mikään enää pidellyt vaan se pinkaisi piilolle hirveällä vaudilla. Ja oli oikein iloinen löytäessään Marin metsästä :)

Hauskan oloinen laji. Näyttäisi sopivan Helmille oikein hyvin, ainakin ensikerran perusteella. Helmille nenän käyttäminen on todella luontaista, kitaan eksyy tämän tästä erilaisia metsästä jäljestettyja herkkuja kuten hiiriä ja lintuja.. Tämä harrastus taas ei ole niin ohjaajan mieleen..

Keskiviikkona aksailtiin. Tehtiin paria erilaista irtoamisharjoitusta. Ekassa setissä koira lähettiin itsenäisesti kolmelle suoralle olevalle hypylle ja siitä mutkaputkeen. Hyvin teki Helmi. Palkka namikiposta tehtävän päästä. Toinen harjoitus oli sivuttaisirtoaminen, jossa kolme hyppyä olivat hiukan eri linjassa niin että koira joutuu pikkuisen hakemaan hyppyjä itse. Ohjaaja eteni suoraa linjaa hyppyjen vierellä. Nämäkin Helmi haki hyvin, ei paljoa kysele taaksepäin ohjaajalta et mihin mennään.

Puomin alastulokontaktia harjoiteltiin siten, että palkka ei tullutkaan minulta vaan avustajalta. Kosketusalusta oli nyt vihdoin mukana. Hyvin teki, mutta en tiedä ymmärsikö Helmi, mitä siinä oikeasti kuuluu tehdä, koska oppi heti, että palkka tulee avustajalta ja tarjosi hänelle katsekontaktia. Ilman avustajaa oli taas alussa vaikeuksia hakeutua tassut minusta poispäin jos jäin koiran taakse. Koiraan vierellä tai sivulla ollessa ei ongelmia.. Täytyy kokeilla seuraavalla kerralla niin, että palkka tulisikin namikiposta edestäpäin. Katsotaan malttaisiko ottaa kontaktin vai yrittääkö vain rynniä suoraan palkalle?

Rengasta otettiin maksikorkeudella, lauta apuna alareunassa. Nyt taas tässä ei mtn ongelmaa. Viisi toistoa, kaikki epäröimättä läpi oikeasta kohdasta. Ja tämä kun oli viimeksi niin kamalan vaikeaa :D Keinun paukuttelua ja liikettä tehtiin myös. Paukkeeseen reogoi ainoastaan nostamalla korvat entistä ylemmäs, koska ennakoi palkkaa. Oppinut siis, että paukahdus tarkoittaa nakkia. Keinun liike on vielä vähän jännää, pysyy kylläkin siitä huolimatta paikallaan, eikä yritä pois tilanteesta.

Perjantaina kukon kiekaisun aikoihin mentiin Heidien kanssa Jaamankankaalle ajamaan edellisenä iltana tehdyt jäljet. Helmin jälki oli L-muotoinen ja pituudelta noin 150 metriä. Keli oli sateinen ja tuulikin jonkin verran. Tämä siis vaikuttaa jäljen ajamiseen siten, että tuuli painaa hajua sivuun ja hajuvana on kosteaassa maassa leveämpi. Jäljellä oli alku- ja loppumakauksen lisäksi kaksi makausta.

Alussa tehtiin taas ampuminen starttipistoolilla. Nyt otettiin paljon lähempää, joten ääni oli omaankin korvaan kovempi. Helmi säpsähti hiukan paikoillaan, mutta lähti innokkaasti ääntä kohti ruokakupille. Ei jäänyt mitenkään hämilleen jälkeenpäin.

Helmi taisi jo tietää, mihin ollaan menossa, kohtalaisella hyöryllä veti jäljelle. Alussa mokasin itse, kun palautin Helmin istumaan ennen aloitusta. Se kun olisi jo lähtenyt spontaanisti jäljelle. Tästä meni hiukan hämilleen, "et mitäs täällä sit tehään jos tota ei saa kerta haistella?". Ei näin. Lähti kuitenkin rohkaistuna etenemään.Tarkisteli jonkin verran sivuista, makaukset otti hyvin. Malttoi jopa syödä makaukselle jätetyt namit. Haisteli tosi tarkasti risukkoja, mihin sieni oli pysähtynyt hetkeksi. Loppumakaukselle tuli vähän sivusta.

Koira teki hyvää työtä, mutta minä en.. On yllättävän vaikeaa pitää tasaista tuntumaaa liinassa ja olla ohjaamatta ja auttamatta koiraa. Itse olen liian lähellä koira ja tuntuma liinassa on epätasainen. Helmi reagoi herkästi minun nyppäyksiin liinasta ja menee hiukan epävarmaksi, varsinkin kun itse touhu en edelleen aika jännää. Helmi kääntyi pari kertaa katsomaan minua ja muita ikäänkuin kysyäkseen neuvoja. Minun pitäisi myöskin osata rohkaista ja kehua koiraa oikeissa paikoissa. Ja vielä yksi asia, mikä tehdään paremmin ensi kerralla, on palkan sijoittaminen niin, että Helmi näkee sen. Tämä siksi, ettei painuisi ohi loppumakaukselta eli "sorkalta". Tästä olisi videotodistekin, mutta jätettäköön ehkä julkaisematta ohjaajan tötöilyjen takia ;D

Loppuun pari kuvaa aamulenkiltä Kontiorannasta. Kyllä siitä vielä vesipeto saadaan.

On se kylmää, vaan ei haittaa..

Rakas keppihän hukkuu, jos sitä ei pelasta.

Luvallista nenänkäyttöä :)

Perjantaina käytiin Heidin kans aksailemassa hallilla. Tehokkaat oli treenit. Ja katohan vain, pieni täpläkoirahan jaksaa jo melko pitkiä ja intensiivisiäkin sessioita hallilla, hyvä Helmi! Innostusta riittää ja keskittyminenkin on parantunut selkeästi.

 Helmi teki keinua ylösjuostuna ja alaslaskettuna. Hiukan se vielä epäröi ylösmennessä, mutta paranee kokoajan. Puomia otettiin pari kertaa. Olen onnistuneesti hukannut kosketusalustan jonnekin, kun sitä olisi tosissaan tarvittu. Ilman alustaa Helmi kääntyy minua vastaan kun jään sen taakse, ja saattaapa unohtaa takajalatkin kokonaan.. Seuraavalla kerralla ei siis puomille ilman alustaa! Ja lisää sitä tylsää kontaktitreeniä :D Sen verran pilkku on saanut varmuutta kontaktiesteillä, että karkasipa pari kertaa itse tekemään A:n! Eli turhaa olen jännittänyt et noinkohan tuo suostuu sille kiipeämään kun puomikin oli aluksi niin Hui. Taisi se tehdä puominkin taas pariin kertaan itse ennen kuin kerkesin mitään tekemään... Noihin esteiden itsenäisiin suorittamisiin aion (jos muistan :D) puuttua jatkossa, käy pian vielä vahinko ja putoaa jostakin... Eli tehtävän jälkeen koira takaisin lapaseen ja uutta putkeen.

Ja voihan rengas sanon minä.. just ku kehuin viime postauksessa et menee niin kivasti medirengasta.. Mediä menee joo, mut maksia ei. Sen kanssa oli kyllä haastetta. Ekaks meni ilmeisesti vahingossa oikein renkaan läpi. Toisella toistolle kokeili nokkelana neitinä ali ja kolautti selkänsä ikävästi renkaaseen. Sit ei yritettykään kun sivusta tai ali, koska rengas on paha ja hakkaa dalmatialaista :D Lopuksi se oikeesti nostettiin siitä läpi. Sit keksittiin laittaa tokoesteen lauta alareunaan, ettei mahdu enää ali. Sit piiitkän houkuttelun jälkeen hyppäsi ihan itse kaksi toisto oikein. Siihen jätettiin tältä erää, huh. Elikkäs meille siis rengasta treeneihin joka kerta..

Sen sijaan kepit oli hienot :) Pujotteli kujia hyvällä rytmillä ja ei tee virheitä. Keskeltä oli jo ihan kiinni kuja ja sit tehtiin myös koko kujaa tasaisesti kavennettuna niin et kokoajan joutuu vähän pujotteleen. Pari lähetystä lennosta kauempaa ja nekin haki upeesti. On se putkiaivo, jes ;)

Lopussa tehtiin irtoamista loivan kaaren muotoisesti hyppy-hyppy-putki-hyppy. Lähetin Helmin niin, että itse hetsastin sitä lähetyksessä. Ja nyt oli vauhtia! Vauhdista huolimatta malttoi hypätä hienosti, ei yhtään rimoja alas, vaikka yksi hyppy oli jo 50cm. Tähän olikin hyvä lopettaa. Pilkku olisi kyllä jatkanut vielä :)

Otsikon mukaisesti mejäity on nyt toista kertaa. Sunnuntaina Helmi pääsi tekemään ensimmäisen oman jäljen, pituudelta reilut 100m. Jälki sisälsi alku- ja loppumakausten lisäksi yhden suoran makauksen ja yhden kulman. Ja olipa lauantaina vedetyt jäljet itsellenikin ensimmäiset, kiitokset opastuksesta Heidi ja Heidi.

Helmi aloitti jäljestämisen taas jännittyneenä, mutta tiesi kyllä mitä on tekemässä. Alkuun ilmeisesti tuuli ja kostea keli painoi jälkeä sivuun, joten Helmi kaartoi sivusta tarkastellen jäljelle. Makaukset otti hyvin. Tarkkaa työtä teki kulmamakauksella, lähti heti varmana oikeaan suuntaan. Loppumakaukselta meni hiukan ohi , mutta löysi lopulta perille. Hyvä pikku Emu, niin pätevä :)

Ennen jälkeä otettiin ampuminen starttipistoolilla, johon Helmi ei epäilyistäni huolimatta reagoinut yhtään mitenkään! Hyvä. Meidän jäljestä ja ampumisesta on myös videotodisteita, lisäillään niitä myöhemmin.

Pieni koira isossa maailmassa

Ollaan vietetty pilkullisen kanssa todellista laatuaikaa. Viime viikolla matkattiin ihan kaksistaan junalla Helsinkiin pariksi päiväksi. Valtion Rautateiden kyyti meni leppoisasti, Helmi makasi penkillä koko pituudellaan kuin hylje. Se siis nukkui pääosan matkasta. Kovempia kolinoita pikkuisen säpsähteli, mutta aika lunkisti meni noin yleisesti.

Metro taas oli talmaatialaisen mielestä tosi pelottava, jokaisesta isommasta kolahduksesta se pomppasi tasajalkaa minun syliin. Matkattiin metrolla yhteensä neljä kertaa ja jokainen kerta oli onneksi aina vähän edellistä vähemmän jännittävä. Niin lukkoon ei pieni koiraparka kuitenkaan mennyt, ettei olisi pystynyt nameille vähän temppuilemaan. Ja ihmiset metrossa oli myös aivan ihania, vaikka ääniä vähän jännäsikin. Iloisesti kuitenkin käveli metroon aina uudestaan ja heti metrosta päästyään oli oma touhottava itsensä :)  Matkattiin me myös ratikalla ja bussilla, ne jännitti vähemmän kuin metro. Jos Helmin kanssa vaan kulkisi enemmän, tottuisi kyllä.

Yövyttiin ja muutenkin oleiltiin tätini luona Vuosaaressa. Pari päivää meni leppoisasti lenkkeillen ja luita syöden. Seuraa Helmille piti pienen pieni Venäjäntoyterrieri Jura, jota Helmi yritti sinnikkäästi saada leikkimään kanssaan. Siinä kuitenkaan onnistumatta.

Pari kuvaa reissusta

Pätevänä VR:n kyydissä..

Kunnes tuli uni.

Ihan hyvin mahtuu!

Treenailtukin on tietysti jotakin. Agilityssa ollaan harjoiteltu edelleen uusia ohjaustekniikoita. Edellisviikon treeneissä teemana olivat takaakierto ja pakkovalssi. Takaakierto tehtiin ihan yksittäisen esteen kanssa ensin ja sitten yksi hyppy alle. Ihan kohtalaisesti onnistui, pilkku hoksaa kyllä aika nopeasti. Taas vasen suunta oli itselleni vaikeampi. Pakkovalssit menivät itseasiassa hyvin! Vauhtiakin saatiin Helmiin lisää siten, että Heidi piti kiinni lähdössä ja hetsasi vähäsen.

Kujakepit otettiin edelleen vaikeutettuna. Kerran teki virheen tullessaan liian lujaa kepeille ja ajautui pois kujalta, korjasi heti seuraavalla toistolla. Pari lähetystä jo aika vaikeastakin umpikulmasta onnistuivat hienosti. Ensimmäistä kertaa yhdistettiin kepit yhteen hyppyyn, jolta kaarros kepeille. Hienosti meni :) Itsenäisenä harjoituksena tehtiin suoraa, jossa muuri pituus ja okseri. Tämä toimi samalla myös irtoamisharjoituksena. Haasteena oli todella äänekäs treenikaverin koira, joka suoritti radanpätkää vieressä. Ihan hyvin teki nämäkin suuresta häiriöstä huolimatta. Pikkuisen lähdössä vilkuili kaverin puuhia, mutta lähti kuitenkin minun kanssa tehtävää suorittamaan.

Eilisen ohjatun aksavuoron aiheina olivat päällejuoksu ja välistäveto. Päällejuoksu onnistui kohtalaisesti, mitä nyt itse tiputtelin palkkaa vähän vääriin paikkoihin :D Mutta koira teki ok. Vaikeinta tässä harjoituksessa oli irtoaminen putkelle. Itse en luota koiraan, että se lähtee putkelle, joten vien sen varmistellen aivan liian lähelle, ja sit tulee kiire. Vaihtoehtoisesti lähetän Helmin putkeen käden heilautuksella, mutta teen kropalla selkeä liikkeen takaisinpäin ja Helmi jää hölmönä katsomaan et"eksä tulekaan?" :D Sit tehtiinkin erillisenä harjoituksena irtoamista putkelle itsenäisemmin ja alkoihan se irtoamaan jo paremmin :)

Välistävedot olivat myös aika haastavia. Otettiin vauhtia putkesta, ja sitä tuli kyllä, mutta tällä kertaa liikaa :D Helmi ei lukenut minun ei ehkä niin selkeää ohjausta välistä vetoon, vaan haki itse toista hyppyä minua kohti. On siis oppinut nyt oikesti hakemaan itse todistetusti myös hyppyjä. Hiukan helpotettuna onnistuttiin vihdoin ja toiseen suuntaan teki pari tosi nopeaa ja hyvää toistoa :)

Rengasta otettiin itsenäisesti medikorkeudella. Hyvällä tekniikalla sujahteli Helmi renkaan läpi. Pitää pian nostaa jo maksirenkaaseen, koska joutuu melkein kumartumaan matalalle renkaalle :O Puomi tehtiin myös, sitä tepsuttelee jo kovin innoissaan, ei jännää enää ollenkaan. Ylösmenokontaktia pitäisi ruveta pikkuhiljaa rakentelemaan..

Tänään aamulla aikaisin lähdin kahden Heidin ja koirien kanssa metsikköön katsomaan ja oppimaan Mejäilyä :) Mielenkiintoista puuhaa ja varsinkin koirat tuntuivat tykkäävän. Ja pääsihän Helmikin tekemään lyhyen pätkän Rapsun jo ajamaa jälkeä. Alkumakausta Helmi kaiveli etutassuillaan ja olihan se hieman jännääkin, pikkuisen takajalta tutisivat :D Hetken makausta ihmeteltyään lähti kuin lähtikin haistelemaan jälkeä tarkasti. Taisipa vähän maistellakin kepin päällä olevaa veristä kohtaa. Kerran harhaili sivuun, autoin pikkuisen liinalla takaisin jäljelle. Nuuskutteli jännittyneenä loppumakaukselle, eikä täpinöissään meinannut huomata koko loppupalkkaa, joka oli rasiassa.. Olisi näyttänyt mielellään jatkavan eteenpäinkin. Eli ihan lupaavasti alkoi Helmin mejäilyt!