tiistai 22. toukokuuta 2012

Hakuhommia

Edellisen päivityksen jälkeen ei olla paljon muuta treenailtu ku hakua kolmien treenien verran. Muuten ollaan kyllä puuhasteltu, käytiinhän me Kajaanissa reissussakin. Porukoiden jo seniori-iässä oleva cairnterrieri Ronja näytti heti kättelyssä, kuka omistaa kaikki luut ja lelut... Ja eihän herkkis-Helmille tarvinnut onneksi kuin kerran huomauttaa asiasta ja loppureissu oltiinkin sopuisasti.

Aurinkoiset kelit ovat saaneet pilkullisenkin osallistumaan vesileikkeihin :) Työkaverin pari noutajaa ovat näyttäneet mallia, miten veteen mennään: täysillä ja niin, että loiskuu! Eikä haittaa vaikka ei olisi vettäkään, nimittäin kurakin käy. Nice.

No sit hakuiluihin. Viime viikolla ekoissa treeneissä tehtiin vielä tuuliharjoituksia niin, että ukot olivatkin jo vähän kauempana. Helmille tehtiin kolme settiä. Ja nyt oli tullut pilkkuun tosissaan vauhtia! Kaikki kolme toistoa teki hyvällä motivaatiolla, teki koko ajan töitä. Keskimmäisellä yrityksellä kadotti saamansa hajun matkalla ja palasi takaisinpäin katsoen minuun ikäänkuin kysyäkseen, et mitäs mä nyt teen, häh? Lähti kuitenkin sit hakemaan uudestaan ja löysi perille.

Toiset treenit tehtiin uudessa vähän haastavammassa maastossa. Otettiin ensimmäistä kertaa suoria pistoja, joissa koira lähetetään keskilinjalta suoraan kohti piilossa odottavaa maalimiestä. Maalimiehet tekivät sekä haamun, että antovat äänimerkin. Hienosti irtosi maalimiehelle, lopussa käytti hyvin nenäänsä paikantamiseen. Yksi pisto tehtiin siten, että maalimies lähtee juoksemaan pakoon. Loppuun vielä ukko metsään niin, ettei koiraa päästettykään hakemaan. Pilkku olisi niin halunnut vielä hakea sen! Se oli tarkoituskin. Koiralle jäi lopussa ajatus, että metsään jäi vielä joku odottamaan seuraavia treenejä :D

Tämän päiväisissa treeneissä otettiin neljä pistoa. Kaksi haamua ja kaksi ääniapua. Ja tänään mentiin kyllä vielä kovempaa, ei kerennyt Helmi edes risukkoja kiertää kun rytisti suoraan läpi. Yhtä ukkoa, joka antoi ääniavun etsi vähän kauemmin, kadotti hajun ja palasi takaisin. Lähetin uudestaan ja teki hienosti! Näissä treeneissä näki selvästi, että Helmi käyttää etsimiseen tosiaankin nenäänsä, eikä näköhavaintoa. Viimeinen maalimies teki haamuun, meni piiloon siten, että jopa minä keskilinjalta näin piilolle asti. Helmi juoksi suoraan maalimiestä kohti ikäänkuin näkisi sen kokoajan, mutta yhtäkkiä lähtikin kaartamaan sivuun ja tuli sivulta piilolle. Ilmeisesti tuuli painoi hajua sivuun.

Helmistä hakuilu on näköjään ihan parasta. Sen verran nostaa kierroksia, ettei millään jaksaisi odottaa vuoroaan. Kiva, että tykkää ja tekee täysillä! Mikä taas ei ole yhtä kivaa, on autossa ulvominen.. Käsittämätön konsertti. Ei kuitenkaan ihan koko kolmea tuntia jaksa huutaa onneksi. Tänään peitin kevythäkin kokonaan, ettei nää minua, eikä muiden tekemistä. Auttoi huomattavasti! Suurimman osan ajasta oli ihan hissukseen. Vain pari pätkää piti kovempaa meteliä..

Silloin kun tehdään hommia niin ei onneksi ääntele ja keskittyy olennaiseen. Liinassa kylläkin vetää kuin hinaaja.. Jos on käskyn alla, niin menee suht jees nätisti, mutta kun kävellään ns. vapaasti ni ei meinaa oma paino riittää pitelemään pikkuneitiä.. Onhan metsään sentäs piiloutunut mies (ts. häneltä saatavat eväät..), sillon ON kiire, tuumii Helmi. Ei voi pieni koira ymmärtää, miksi ihminen raahautuu niin hitaasti perässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti