Treeniblogille herätys :)

Yritän nyt aktivoitua päivittelemään taas treeniblogia, josko kynnys kirjoitella ahkerammin olisi sinne matalampi. Kutsun saa pyytämällä, blogiin tuosta yläpalkista :)

Helmille ensimmäinen SERT-A ja Martta kakkosiin!

Kuva:Heidi Utriainen

Viime päivityksestä alkaa olla taas sen puoli vuotta, joten aika ehkä kirjoitella jotakin. Treenattu ollaan kyllä ja kisattukin, molemmilla rekuilla.

Helmin kanssa päästiin talvikaudeksi treenailemaan meidän seuran valmennusryhmään, joka on tarkoitettu SM kisoihin tähtääville koirakoille. Muutamat treenit on takana ja hyviä ovat kyllä olleet. Katselin vähän viime postauksessa laittamiani treenattavia asioita ja ihmeellistä, mutta ollaan oikeesti nyt treenattu noita juttuja :D "Lähtöjumia" olen yrittänyt purkaa, siten että treeneissäkin Helmi tekee välillä kisanomaisia ratoja rasiapalkalle, mukana vihellykset ja muut kisanomaiset rutiinit. On ehkä toiminut nyt jo, tai ainakin kisoissa lähdöt olleet nyt parempia. Edelleen kyllä kiihdyttää loppua kohti, mutta ei ole radan alkua niin koomassa kuin pahimmillaan ollut. Kontaktien kriteereissä kisatilanteessa olen kyllä lipsunut edelleenkin, siinä pitäisi skarpata. Treeneissä Helmi tekee kyllä nopeat ja varmat pysärit.. Ollaan treenailtu paljon nyt koiran itsenäistä etenemistä kontaktin päähän ohjaajan jäädessä taakse, tuottaa tulosta pikkuhiljaa :) Pituutta ja okseria tehtiin ryhmätreeneissä eri kulmista, hyvin ne sujuu kyllä. Ehkä parhaiten on edistynyt keppien avokulmat! Alkaa oikeasti hahmottaa niitä nyt, hienoa. Keppien loppupää on varma kuin mikä, kestää leijeröinnit ja vaikka kärrypyörät, ei jätä kyllä kesken. Pienestä putkiaivoisuudesta on joskus etua :D

Kisoja ollaan täplän kannsa käyty muutamat. Poksin kisoissa kesällä saatiin tuplanolla Markku Kaukisen radoilta, tripla jäi itseasiassa puomin alastulokontaktin päähän. Uskomatonta mutta totta, Helmi teki vitosen alastulolta niin, että takajalat oli kontaktipinnan yläpuolella ja etujalat maassa. tuli siihen oikein täpäkästi hyppäämällä, koskematta kontaktiin.. tyylillä siis :D Tuplan lisäksi meillä taitaa olla nyt pari muuta nollaa, yks hyppy- ja yksi agiradalta.

Meidän omissa piirinmestaruusskaboissa kotihallilla saatiin vihdoin meidän ensimmäinen agiSERTi! Eipä tosin jäänyt piirinmestaruus ja hyppysertikään kuin yhden pienen virheen päähän.. Mutta valiokello on siis käynnissä :) Oishan se nyt upeeta saada Helmistä agilityvalio.

Olin ensin jo päättänyt steriloida Helmin nyt syksyllä, mutta jotenkin se vaan taas jäi. En oikein edes tiedä, mitä minä siinä sterkkauksessa  "pelkään" ? Ehkä sitä, että koira muuttuu liikaa. Jos siitä tuleekin jotenkin hirveän löysä/laiska tai kiukkuinen muille koirille. Nyt se on niin kovin sosiaalinen ja iloinen, JOS se ei ole valeraskaana... Yksi peikko on tosin virtsankarkailukin. Mutta jos steriloimalla saisin koko ajaksi sen Helmin, mitä se on juoksujen välissä valeraskauden jälkeen, se olisi enemmän kuin hienoa. Se on niin leikkisä ja pirteä.. No katsotaan jos leikkuutaisi sen sitten ensi kesän jälkeen.

Tässäpä linkkejä Helmi aksahommin:

http://1drv.ms/1Q6fA7K

http://1drv.ms/1MtuTS8

http://1drv.ms/1Mtv6oo

Videot lataavat kauan mut näkyy kyllä lopulta...

Kuva:Heidi Utriainen

Kuva:Heidi Utriainen

No sitten hullu-Mapeen. Se se on edelleen :D Agilityssa ollaan treenailtu jo vähän vaikeampiakin juttuja. Ohjauskuvioista ollaan vahvisteltu tuttuja ja aloiteltu jo jotain meille vaikeampiakin kuvioita, kuten poispäinkääntöä ja sylkkäriä. Treenattavien listalta viime postauksesta eteenpäin on menneet kontaktit kaikin puolin, kisoissa en luota niihin kyllä vieläkään.. Rimat on nyt treeneissäkin aina siellä 60cmssä, koska minusta näytti että se ottaa kisoissa satunnaisia rimoja, mitä se ei treeneissä tee. Keinu on edelleen vähän hankala ollut radanomaisesti, on liian kiire.. Keppien aloitukset Mepe löytää kyllä hyvin ja kepit on nopeutunut entisestään. Lopetukset hajoilee välillä varsinkin toiselta puolelta.. ei vaan kerkee.. Lähdöt onnistuu vaihtelevalla menestyksellä edelleen. välillä pysyy ja välillä ei sitten millään... Vauhti on säilynyt tai sitä on jopa enemmän minusta, kun vaan ei menisi kuppi nurin niin herkästi :D Martta osaa hankaliakin juttuja lyhyinä pätkinä, mutta radanomaisena tulee liikaa vauhdin hurmaa ja moni juttu hajoaa.. tai sitten minä en vaan yksinkertaisesti kerkeä sinne minne kuvittelin.. kisoissa entisestään nouseva vire näkyy kummallisina kieltoina, joissa lähtee vähän liian täpäkkänä liikkeen perään, lähdöt on kamalia ja kontaktien korrekti suorittaminen on hiukan hakusessa. Ja Mapen virettä ei ainakaan laske se miehen elimeksikin kutsuttu juttu joka otsaani nousee :D

Muutamat kisat ollaan pikkuMartan kanssa kisailtu tässä. Noustiin kakkosiin Mikkelissä elokuussa. Yksi nollavoitto ja LUVA ollaan saatu nyt kakkosista. Kontaktit ovat kisoissa nyt parantuneet, ei siellä kovin pitkään toki seisota, mutta lähtee vasta käskyllä pääsääntöisesti. Paitsi viime kisoissa räki yhden puomin läpi.. ja annoin vielä jatkaa, tyhmä minä. Lähdöt taas onnistuu yleensä vasta toisella jätöllä.. Kepit on menneet eteenpäin, ei ehkä ihan niin herkästi jätä kesken. Uutena juttuna on nyt hajottanut taas keinun.. pyrkii hyppäämään ennen kun pamahtaa tai sit tulee ohi.. Rimat pysyy pääsääntöisesti. Muuten noin niinkun ohjauksellisesti se on jo hyvinkin taitava, irtoaa hyvin ja menee kovaa. Ja se on niin tosissaan <3 Vaikka välillä ketuttaa isostikin sen kiihkeys, niin siltikin on kiva tehdä koiran kanssa joka satavarmasti kulkee ja siinä on semmoista tekemisen meininkiä kun karjut koiran kanssa kilpaa jo lähdössä ;D

Martan menoa videolla, laatu karmivaa näissäkin..  :

http://1drv.ms/1OjkVcB

http://1drv.ms/1RpWgRu

http://1drv.ms/1Hnf3Yb

Kuva:Heidi Utriainen

Kuva:Heidi Utriainen

Kuva:Heidi Utriainen

SM:t ja muita kisahommia

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

"Kesä" on jo pitkällä ja hyvin pyyhkii! Loma onneksi vielä edessäpäin. Useammat kisat ollaan käyty molempien koirien kanssa. Molemmat nartut juoksi yhtäaikaa tuossa vapun aikoihin ja olivat kyllä hiton rasittavia, tai täplä lähinnä :D Helmi käyttäytyi kuin uros ja yritti yhtenään nylkyttää pikkuMapea ja Martta oli tästä täpläkoiran lähentelystä luonnollisesti kiukkuinen kuin ampiainen.. Jouduin jopa pitämään niitä välillä porttien eri puolilla..

Molemmat on olleet terveenä, mitä nyt Helmin oikea korva vaivaa vähän väliä.. :/ Martta kärsii selvästi kuumista keleistä (joita ei kyllä ole ollut juuri nimeksikään..), eikä ole juuri karvaansa kesäksi tiputtanut. Siksipä se sai kesätukan :D Ajelin sen kyljet ja takajalat koneella lyhyeksi, selän päälle jätin suojaksi irokeesin. Kaulusta ja rintakarvoja en raskinut ajella. Rumahan se on, näyttää ihan hyeenalta. Mutta sen on selvästi parempi olla :) Ja sitäpaitsi Mape tykkää olla tyhmännäköinen, sillä on varaa ;) Karvan alta paljastui yllättävän jämäkkätekoinen koira, luulin sitä rimpulammaksi. Ajattelin sen myös olevan ehkä hivenen pullea, vaan eipäs se ollutkaan sitäkään.  Kesäkampauksen kuvaa luvassa jossain toisessa postauksessa..

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

No sit kisahommiin. Aloitetaan tärkeimmistä eli Oulun SM-kisoista. Edustettiin Helmin kanssa seuran joukkueessa, sekä startattiin yksilöissä. Perjantaina mentiin iltakisat myös. 

Matkaan lähdettin Heidin ja pyrripentu Kallan kanssa. Yövyttiin meidän sen hetken budjettiin sopivassa Kempeleen moottorimajassa, joka todellakin oli hinta-laatusuhteeltaan aivan mainio.Sisustusta myöten suoraan 70-luvulta ja alkuperäisessä kunnossaan. Aamupalan tarjosi viereinen Shell-huoltamo. No 25 euroo yö, ei paha! 

Perjantaina kisailtiin sekä hyppy- että agilityrata. Molemmilta tuloksiksi taisi tulla HYL. Ihan ok ratoja meiltä, hyppyrata taisi olla parempi. Ei niissä ollut mitään ihmeellistä, mitä ei oltais osattu. Taisivat väärät putkenpäät vaan olla liian huokuttelevia :D Lähtökarsinassa kyllä jännittikin aika hitosti, yllättävän vähän vaikutti Helmi menoon, se kun kuitenkin on vähän herkkis välillä.

Lauantaina olikin sitten joukkuerata. Startattiin meidän joukkueen toisena koirakkona. Ensimmäisenä startannut koirakko hyllytti, joten radalle lähtiessä oli meidän "pakko" tehdä tulos. Tuomarina oli norjalainen setä, jonka rata oli itseasiassa aika juostava ja kiva. Ja me tehtiin nolla ja vieläpä hyvä sellainen kevyesti ihanneajassa. Oli varsin hieno fiilis kyllä radan jälkeen! Lähtökarsinassa jännitti niin pirusti, että ihan oksetti, mutta se näköjään sopii minulle ;D Valitettavasti meidän joukkueen muut koirakot ei yltäneet nappisuorituksiin ja joukkue jäi lopulta ilman tulosta.

Yksilörata oli haastava hyppyrata, ei siltikään mitään menemätöntä kohtaa. Meidän rata kaatui kyllä ihan puhtaasti ekaan hyppyyn, jossa Helmi laskeutui aika pahasti riman päälle. Ei loukannut onneksi itseään, muuten kuin henkisesti :D Tuli sit ohi tokasta hypystä ja loppurata olikin sitten yhtä hyllyttämistä. Mahtui sinne kuitenkin pari hyvääkin kohtaa, vaikka aikamoista sähläämistä se oli, ei saanut enää sen alun jälkeen oikein pakkaa kasaan. Harmitti kovasti, mutta äkkiä se unohtui ja pystyi taas nautiskelemaan ja jännittämään muiden suorituksia. 

Kokonaisuudessaan olen kyllä hyvin tyytyväinen sekä koiraan ja että omaankin ohjaamiseen. Nolla oli hieno, olin niin iloinen ja ylpeä täplästä <3 Ei noissa skaboissa kovin montaa dalmatiankoiraa ole kuitenkaan nähty aiemmin. Helmi on muutenkin niin mutkaton ja iloinen matkakaveri. Osaa lepäillä ja viihtyy kisapaikalla. Hieno tapahtuma ja hieno reissu kaikinpuolin!

Kuva: Natalia Halme

Ollaan nyt kesällä treenattu aika laiskasti.. intoa kyllä olisi, mutta aika ei meinaa riittää millään. Helmi lepäili SM:n jälkeen tovin. Ollaan käyty lähinnä viikkotreeneissä, itsenäisiin treeneihin ei olla juuri keretty ollenkaan :/ Lenkkeilty ollaan ahkerasti ja Martta on uinut. Se ui kuin norppa ympyrää, eikä malttaisi millään tulla pois vedestä :D Helmi on lähinnä kahlannut, aivan liian kylmää sen mielestä ;) Tokohommia ollaan tehty kotona ehkä kahdesti ja parit hakutreenit molemmille on tainnut alkukesään mahtua. Molemmat tykkää kyllä hakuilusta kuin hullu puurosta. No.. mistäpä Martta ei innostuisi. Raunioilla Martta on kyllä hyvin elementissään, se on ketterä,nopea ja niin tosissaan <3 Raunioradalla ollaan myös kuultu ampumista, ei reagoi kyllä kumpikaan koirista mitenkään vieläkään, onneksi.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Mapskun kanssa ollaan käyty parit kisat sitten viime päivityksen, parit Varkaudessa, yhdet Poksilla ja Joalla. Poksin kisoissa Mape oli ihan possu, tuli kontakteista räkyttämällä läpi, radat meni lähinnä niiden korjailuksi. Omissa kisoissa kontaktit onnistui, mutta otettiin virheet keinulta, M hyppäsi keskeltä alas ja kiireellä perään. Tämä johtui edellisten treenien lentokeinusta selvästikin ja onneksi ongelma korjaantui hyvin äkkiä :)

Varkaudessa toukokuussa kisattiin kolme rataa, pari hyllyä ja voittovitonen. Tällä kertaa kontaktit oli oikein hienot, keinu myös :) Mutta lähdöt oli tosi vaikeita, jouduin palauttelemaan useasti ja siltikin varasti..

Nyt viime viikonloppuna juostiin taas pari rataa Varkaudessa. Meidän parhaat radat vaikkakaan sitä nollaa ei nytkään tullut. Hyppyradalta, joka oli muuten vaikea ykkösten radaksi, peri rimaa ja ihmeellinen kielto putkelle. Agiradalla hienot kontaktit, loistokepit, mutta harmittava kielto putkelle, minkä itse kyllä peitin. Siitä voittovitonen. Ja lähdötkin onnistui:) Ja lujaa mentiin, jäätävästä kuumuudesta huolimatta. On sen kanssa vaan niin hienoa mennä! Kaikessa rasittavuudessaan Martta on vaan niin huippu tyyppi. Ja se on niin tyytyväinen itseensä :D

Tässäpä toukokuun Varpsin kisoista videonpätkää: https://www.youtube.com/watch?v=nM5KvpOQ

Helmin kanssa kisattiin myös Varkaudessa viime viikonloppuna. Kaksi hyllyä Salme Mujusen agiradoilta, ei ollut meidän ratoja yhtään. JariSuomalaisen hyppyradalla oli ainoastaan hyppyjä, ei siis keppejä tai putkiakaan :D Juostiin nopea nolla, meidän parhaalla etenemällä 4,9m/s :) Sijoitus 5/32. Pitäisi kyllä ottaa Helmiäkin välillä videolle.

Nyt sitten jännätään mitenkä pitkän juoksuvälin Martta aikoo pitää, koskapa seuraavasta juoksusta se on tarkoitus astuttaa. Lisää infoa voi lukea Heidin blogista. Toivotaan kovasti että se venyttäisi juoksunsa vaikkapa tammikuulle, eikä aloittaisi juoksemaan jo marraskuulla. Nyt ekaa kertaa Helmi ja Martta juoksivat yhtäaikaa, Helmi lyhensi väliä 9,5kk:sta siihen 7 kk :/ Uhkasin sterkata sen valeraskailujen takia, mutta se ilmeisesti siitä säikähtäneenä päätti jättää tämän viime juoksun valeraskaustouhun väliin :D Katsotaan sterkkaisinko vasta ensi vuonna? Jotenkin se vaan hirvittää viedä leikkaukseen..

Laitetaas tähän nyt ihan ylös juttuja joita olisi tarkoitus jatkossa treenailla:

Helmi:
-lähtöjumin purkaminen! Tässä ollaan kyllä menty nyt harppaus eteenpäin. Vihellettyjä lähtöjä myös treeneissä ja koiran jättäminen mahdollisimman kauas, toimii. Myös kisoissa samanlainen lähtö kuin treeneissä, siten että pysähdyn ja odotan hetken ennenkuin kutsun koiran.
-kisanomaisia treenejä. Helmi ei edelleenkään ole yhtä itsevarma kisoissa kuin se treeneissä on. Esimerkiksi kepit on hankalat ja hitaammat kisoissa
-kontaktien kriteereissä pysyminen, myös kisoissa..
-muutamien ohjauskuvioiden vahvistaminen mm. päällejuoksu, välistäveto, pakkovalssi
-kepit ja ikuisen vaikeat avokulmat
-rimoja välillä 65cm
-okseri!
-ja tärkeimpänä kisoissa: ohjata kunnolla joka rata, koira ansaitsee sen! Minulla on taipumuksena olla välillä löysä. Lähdetään tekemään aina nollaa!

Martta:
-lähdöt..
-kontakteille vaikeusasteen lisääminen, paikan vahvistaminen, riippumattomuus ohjaajan sijoittumisesta, itsenäisyys ja etäisyys
-vaihdellen rimakorkeuksia
-muutama uusi ohjauskuvio mm. sylkkäri, poispäinkääntö, vippaus, välistäveto
-erikoisesteiden vahvistaminen, ainakin pituuden oikea suoritustapa
-kisoissa rohkeutta ohjaamiseen ja luottoa koiraan
-oma rytmitys
-ratatreeni, ei meinaa pysyä paketti kasassa. Radanomaisesti varsinkin kontaktitovat vielä aika vaiheessa
-keppikulmien vaikeuttaminen, ohjaukset keppien lopussa!
- kontaktien jälkeiset puolenvaihdot, valssit ja persjätöt

Tarkoitus olisi taas jatkaa treeniblogin päivittelyä, mutta kerron sitten kun se tapahtuu :D

Kärpän eka nolla

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Päivitelläänpäs viime aikojen kisakuulumisia ja vähäsen muutakin.

Martta on käynyt nyt siis parit kisat tässä keväällä. Lappeenrannassa startattiin kolmella radalla, tuomarina Marja Lahikainen. Hyppyradalta tehtiin hyvä rimavitonen, jolla sijoituttiin kolmansiksi, aika oli nopein :) Etenemä taisi olla jotain 4,8 m/s. Molemmilla agiradoilla kuppi meni nurin ja tuli enemmän tai vähemmän läpi kontakteista.. Keinut oli sen sijaan hyviä, kepit myös :D Muutenkin kävi aika kierroksilla, räkytti ja napsi hihoja.. Pitkä matka tai uusi kisapaikka ei haitannut yhtään, päinvastoin Mape oli vähän turhankin innoissaan.. Lähtöalueella se on suorastaan raivona kaikille muille koirille, joten tarkkana saa olla ettei se löydy kenenkään perskarvoista. Vireen noustessa se terävänä tyttönä kommentoi kyllä jokaisen liian läheltä kulkijan..  Mutta on se silti niin huvittava ja söpö, ainakin minusta ;) Tässäpä linkki hyppyradan videoon: https://www.facebook.com/katri.uusitalo.90/videos/vb.1119235223/10206010174309635/?type=2&theater  

Sit kisattiin omat kisat pääsiäisenä, kaksi Esa Muotkan agirataa. Olivat kyllä hyvin suoraviivaisia ykkösten ratoja, tykkäsin. Ensimmäinen agirata oli aikamoinen pellenumero lähinnä kontaktien osalta :D muutenhan se meni loppusuoraa myöten varsin hienosti. Mape otti kyllä 2on2offin, mutta pomppasi sieltä samantien räkyttämään minun naaman korkeudelle! Kuinka hauskaa.. palautin sen nauraen kontaktille sekä puomilla, että Aalla, siitä luonnollisesti HYL.. toisella agiradalla jännitti tietysti et mitenkähän käy.. mut Marttahan yllätti ja pysähtyi puomilla ja Aallakin melkein :D Muuten rata meni hyvin, keinu ja kepit oikein hienot, käännökset meni pitkäksi, mutta lujaa mentiin. Tuloksena voittonolla ja meidän eka LUVA. Tässäpä videota: https://www.facebook.com/katri.uusitalo.90/videos/vb.1119235223/10206010123228358/?type=2&theater

Täplän kanssa kisattiin pääsiäisenä 3+3 rataa, tosi kivoja ratoja olivat kaikki, aika meille sopiviakin. Kuudesta radasta tuloksena viisi x HYL ja yksi nolla. Tehtiin pari keppivirhettä ja ihmeellisiä kieltoja. Helmillä oli ongelmia lähtöjen kanssa, se lähtee hitaasti liikkeelle, skarppaa kyllä radan edetessä ja kulkee sitten kyllä ihan lujaa. Se on edelleen kisoissa epävarmempi, tarvitsee paljon enemmän tsemppaamista mitä treeneissä. Olisiko talven kisatauko tuonut taas epävarmuutta vai mikä lie? Neljään rataan kuudesta olin silti tyytyväinen ja tehtiinhän me se nollakin, jolla sijoituttiin kolmansiksi, etenemä jotain 4,3 m/s.

Toisaalta Helmi on nyt vähän sairastellut. Ennen kisoja sillä oli lievä korvatulehdus ja se oli jotenkin muutenkin vaisu. Ei sairas, mutta jotenkin alavireinen. Käytin sen lopulta sitten eläinlääkärissä ja siltä löydettiin virtsasta struviittikiteitä ja ph virtsassa oli yli 8! Koira oli myös hivenen kuivahtanut. Tulehdusta ei ollut. hoidellaan nyt nesteyttämällä ja Phta lasketaan C-vitamiinilla, silloin kiteiden pitäisi hävitä. Jätettiin treenejä välistä ja muutaman päivän juottamisella se kyllä piristyi nopeasti :) Itse en ollut kyllä huomannut että se juo huonosti, yleensä se juo hyvin. ehkä korvatulehdus tekee nielemisen ikäväksi ja siksi ei juo? Pitää muutenkin nyt hierottaa Helmi pariin kertaan, ettei olisi jumissakin.

Kesän uudet treeniryhmät ovat alkaneet ja molemmilla on oma ohjattu ryhmäpaikka, molempiin ryhmiin olen kyllä tyytyväinen. Martan kanssa keskitytyään nyt yllättäen kontakteihin, lähtöihin (!) ja keppikulmia pitäisi alkaa vaikeuttamaan. Kontakti-putki erottelut pitäisi myös aloittaa. Martta on treeneissä kulkenut kyllä törkeen lujaa ja on se jo aika taitavakin. Estefokus sillä on todella hyvä noin nuoreksi ja se on aina ollut :) Suurimmat "ongelmat" meillä on vireen hallinnassa ja lähinnä siinä, ettei kuppi menisi nurin..

Oma ohjaamiseni ja lähinnä rytmitys on haaste edelleen, vaikka eteenpäin on menty. Minun pitäisi olla Martan kanssa paljon mustavalkoisempi ja pysyä kriteereissä, miten se onkin niin hankalaa :D Mape on niin erilainen kuin Helmi. Helmi on nöyrä ja kuuliainen suorittaja, mutta se ei ole niin estehakuinen. Martta taas hakee esteitä, mutta haltuun tuleminen on hankalampaa, ja nopeampihan se myös on.

Helmin kanssa yritän nyt ratkaista meidän "lähtöongelman". Muuten se liikkuu hyvin ja on iloinen :) Saatiin treeneissäkin jumiminen esiin pilliin viheltämällä. Jotenkin se liittyy siis kisanomaiseen lähtötilanteeseen. Muuten Helmin kanssa pitäisi vahvistella tiettyjä ohjauskuvioita ja keppikulmia pitäisi myös tehdä. Tärkeintä olisi kyllä nyt muutenkin hierottaa ja hoitaa tuo koira täysin kuntoon. Todellakaan se ei sillä tavalla ole ollutkaan kipeä, en treenaisi kipeää koiraa, mutta jokin sitä vaivaa nyt. Ne kiteet vai mikä?  SM:n mennään jos se on kunnossa.

Mapesta maksi ja Helmistä toistamiseen vuoden agidalmis!

Taas meni puoli vuotta, ehkä on aika vähän päivittää taas blogia :D Talvi on jo keväässä ja lunta on niin hitosti.. Pakkasia pidettiin perinteisesti joulun ja uuden vuoden tienoilla. Syksyllä vielä treenailtiin ahkerasti ja käytiin parit kisat. Tänä vuonna ei olla juuri treenattukaan, eli taukoa on tullut molemmille tassuille. Ikäviäkin juttuja on sattunut. Yksi on joukosta poissa, pyrritoveri Torvi, Martan suurin esikuva ja Helmin luottokamu <3

Ystävät marraskuussa <3

Aloitetaanpas vaikka täpläkoiran kuulumisista. Syksyllä kisailtiin muutamat kisat, pari nollaakin tehtiin :) Fiilis kisoissa ja treeneissä on ollut hyvä, Helmi on ollut kovin iloinen ja niin innoissaan. Sama vauhti, mitä on treeneissä, on nyt pikkuhiljaa siirtynyt kisoihinkin.  Ihanneaikoihin kolmosissa päästään helposti ja eipä montaa sekuntia usein voittajille hävitäkään. Ollaan menty nyt muutama rata siten, että lujempaa me ei päästä. Eli tyytyväinen täytyy olla. Se alkaa olla teknisesti jo aika taitava, irtoaa ja hankalat leijeröinnit ja putkikulmatkin on alkanut sujumaan.. Kontaktit on nopeammat ja keppien pujottelutekniikka on parantunut. Ja hitto se SERTi on ollut niin lähellä.. No tulee joskus jos on tullakseen.

Tässäpä yksi kisarata, nollia ei tietenkään videolla..
https://www.youtube.com/watch?v=UVyQgnpw5lQ

Helmi valittiin nyt toistamiseen vuoden Agidalmikseksi! Siihen lisäksi vielä Piirimestaruus, joten aika nappivuosi meiltä <3 Ja mikä parasta Helmi on ollut terve. Juoksunsa piti syksyllä, juoksuväli 9,5kk, eli samaa luokkaa kuin aiemminkin. Nyt jännätään osuuko juoksut juuri ensi kesän SM-kisojen kohdille :/

Tokokokeeseen ja siihen BH-kokeeseen oli tarkoitus mennä jo viime vuonna, mutta jotenkin se vaan jäi :D No ehkä tänä keväänä? Ainakin toko AVO-luokkaa pitäisi kokeilla ennen sääntömuutosta. Liikkeet se periaatteessa osaa, mutta ehkä vähän palkattomuustreeniä ja häiriötä olisi syytä tehdä ennen koetta.. Yllättävää kyllä, mutta meidän ongelma taitaa kentällä olla enemmänkin se ylivire ja sen aiheuttama sähläys.. esim. kaikki jätöt on levottomia.
Hakua me tehtii syksyllä aika ahkeraankin pikkuporukalla. Ilmaisu alkaa olla aika jees, hallintakin jopa! Pistojen kanssa teettää eniten hommaa, etsisi mielellään vähän omatoimisemmin eikä ohjaajan osoittamia paikkoja ;) Mutta haku on kyllä niin Helmin laji. Rauniollakin pyörähdettiin ja toimiihan se nenä sielläkin.

No hullu-Mapesta tuli sitten maksi, niinkuin odotettiinkin. Syksyllä käytiin kisaamassa Hukka-putkella yksi hyppyrata ja Mape mitattiin yllättäen mediksi! Mutta omissa kisoissa kaksi tuomaria mittasi sen sitten maksiksi :/ Oishan se nyt ollut hienoa jos ois mediksi jäänyt! No näillä mennään, mitä on. Ihan kääpiöhän se on (45cm), mutta Martan asenteella mennään kyllä helposti yli maksirimoista ;D

Ekat kisat Kuopiossa meni keppejä lukuunottamatta ihan hyvin. Tiesinkin, että kepit eivät vielä ole ihan valmiit, mutta sen verran piti mittausta kiirehtiä ;) Mentii siis medinä, mutta Martta taisi hypätä kyllä maksihyppyjä.. Kisapaikalla oli tuskaisen ahdasta, mutta hyvin Martta käyttäytyi. Lähtöön jäi hyvin ja radalla oli oma itsensä, eli meni lujaa ja räkytti kovaa, kun tuli virhe ;D
Omissa kisoissa mentiin myös hyppyrata, mutta nyt siis maksina. Se meni myöskin hyvin keppejä lukuunottamatta :D Ei vaan pysty, eikä kerkee. Räkytti vaan kepeille ja livahti putkeen. Ihan tyhmä  este Mapen mielestä.. Muuten kulki kyllä törkeen lujaa ja irtosi hienosti, ei tullut edes kiire, vaikka monilla näytti tulevan.

Nyt jäädään siis harjoittelemaan keppejä ja kontakteja ihan rauhassa ennen kisoja. Keinu alkaa olla ok, radalla ei olla vielä tehty. Puomi ja Aa ovat parhaimmillaan tosi nopeat ja hienot. Kepit ja niiden viimeinen väli teettää vielä työtä. Rimojen kanssa pitää vielä vähän säätää. 55cm menee hienosti, mutta 60cm varsinkin suoralla saattaa aiheuttaa vähän ponnistuspaikan arpomista (jää kiinni minun liikkeeseen jos vedätän..)  Martta ajaa itsensä herkästi liian lähelle esteeseen ja sit tulee kiire kerätä kaikki käpälänsä ylös.

Muuten elämässä ja arjessa Martta on tasoittunut hiukan, jos niin voi sanoa. Kotona se on oikea sylivauva, hyvin rauhallinen, kiltti ja söpö, näyttääkin ihan pehmolelulta. Minä olen niin sen idoli :D Kyllähän se vieläkin kiihtyy ja kiroilee tietyissä tilanteissa, mutta se on jotenkin helpommin ennakoitavissa ;) Koirien ohitukset sujuvat pääsääntöisesti ilman ylimääräistä kommentointia, mutta takapihaansa se kyllä vahtii tiukasti edelleen.. ehkä äänenkäyttö on hiukan vähentynyt tai ainakin se osaa pitää turpansa kiinni ja tulla sisälle jos käskee.. :D  Uudet ihmiset se ottaa nykyisen hyvin paljon lunkimmin vastaan kuin pikkutyttönä. Meillä on käynyt paljon vieraita viime aikoina ja Martta on ollut kaikkien kaveri heti ensi hetkestä lähtien, suorastaan syliin ja suuhun tunkeva. Molemmissa kisoissa mittaaminen onnistui hyvin, ei mitään ongelmaa.
Martta on kyllä ollut ihan terve kaveri, vaikkakin sille vähän sattuu ja tapahtuu. Se saattaa hyvinkin usein törmätä johonkin tai töpeltää muuten vaan nenilleen.. Yksi kannuskynsi on vähentynyt matkan varrella, se jäi jonnekin lenkille ja lähti siis kokonaan irti. Rokotuksillahan me toki syksyllä käytiin, Mapea ei haitannut, pisti odotushuoneessa pötkölleen ja tutkimuspöydällä seisoi nätisti paikoillaan. Vaikka moni ei tätä ehkä ensimmäisenä Martan vaikka hallilla nähdessään uskoisi, se on oikeasti hyvähermoinen eläin. Sopeutuu kaikkiin paikkoihin ja tilanteiseen nopeasti. Se on ollut useaan kertaan päivän-pari koirahoitolassa, ei sitä haittaa yhtään. Joka kerta hoitolan tätit kehuvat reippaaksi ja rennoksi kaveriksi, joka ei stressaa pätkääkään. Hassu pikku mangusti, todella huvittava tyyppi <3

tässäpä pari video Mapesta, otoksia sieltä täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=bTuv1rqVGMU

https://www.youtube.com/watch?v=zm62tEAITHI&feature=youtu.be

Nyt ollaan taas pois treenihommista pari viikkoa, koska Mape taisi saada kennelyskän :/ Pari päivää yskähteli ja pärski, nyt on jo normaali. Helmillä ei paria aivastusta kummempaa ole ollut. Vältetään nyt hetki rasitusta, mikä ei Martan kanssa ole ihan helppoa, koska.. ne hiton jänikset!  Eilisen pikkulenkin saldona 10 minuuttia ajossa ollut pikkukoira, jolla palatessaan suupielessä pupun karvaa.. ja niin tyytyväinen ilme.

Pilkullinen Piirimestari ja Musta Karvapallo

Kevätkivaa. Kuva: Heidi Utriainen

Kappas vaan, vierähti tosiaan tovi viimeisestä päivityksestä.. eikös kerta vuodessa riitä? :D No mutta, hengissä ollaan, kaikesta huolimatta. Treenailtukin ollaan, mutta aika lunkisti, johtuen pitkälti hihnanjatkeen paluusta kolmivuoroon ja elämässä on muutenkin moni asia muuttunut.

Mapen 1 vee pose, Kuva: Heidi Utriainen

Aloitetaanpas ensin vähän ikävämmällä tarinalla.. Toukokuussa oltiin rekkujen kanssa lenkillä Jaamankankaalla ja molempia koiria puri kyy! En nähnyt tilanetta, mutta havahduin siihen että Mape makaa pusikossa, eikä nouse ylös. Yritin nostaa sitä ylös ja se kiljuu suoraa huutoa, eikä laske oikeaa etukäpälää ollenkaan maahan. Eipä auttanut kuin kantaa se autolle. Mentiin kotiin ja se ei vieläkään käytä jalkaansa ollenkaan ja pyrkiytyy vaan makaamaan kyljelleen. Sitten huomaan, että Helmin kuono alkaa turvota ja siinä on selvät puremajäljet. Eikun pikapikaa tohtorin pakeille.

Pikku-Mape oli tosi huonona, jossain ihan tajuttomuuden rajamailla. Se oli kauttaaltaan niin kosketusarka, että teki pahaa pitää sitä sylissä. Oikea etukäpälä alkoikin pian turvota lähes muodottomaksi. Helmi taas tohelsi normaaliin tapaansa,eikä sillä ollut ripulia lukuunottamatta mitään yleisoireita. Molemmille laitettiin kanyylit ja niitä nesteytettiin, Martta ei jaksanut reagoida hoitotoimiin mitenkään, lötkötti vain velttona pöydällä :/ Nestetyksen, kipulääkkeiden ja antibioottipiikkien jäkeen päästiin kotiin, jossa nesteytin koiria itse.

Mape oli tosi kipeä, pahoinvoiva ja vaisu kolmisen päivää. Sitten se lähti pikkuhiljaa paranemaan. Helmi oli kokoajan ihan ok. Vaikuttaisi siis, että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi. Mitään viitteitä munuaisviasta ei onneksi ole ollut kummallakaan. Vaan kyllä säikäytti!

Kuopankaivuuta Tottakai-päivillä, Kuva: Heidi Utriainen

No sitten muihin juttuihin. Mape kerkesi tässä välissä täyttää vuoden, jonka kunniaksi se teki ekat juoksunsa. Juoksujen aikaan se oli poikkeuksellisen tyyni ja kiltti, mutta se oli tosiaan vain väliaikaista.. Lempinimiä sillä on jo pitkä lista mm. vitun karvapallo, ravunsyötti, katiskanpaino, hullu-mape, martta-perkele, räky... ihan vain muutamia mainitakseni. Ei anneta negatiivissävytteisten nimien hämätä, minä tykkään siitä silti <3 Se on edelleen pikkuinen kääpiö, paino 10,5 kiloa ja korkeutta ehkä 44-45cm. Elikkä pienen pieni maksi todennäköisesti..   Ehkä neidin tempperamentti on pikkuisen tasoittunut tai minä olen vain tottunut siihen ;) Se on terävä koira, joka reagoi salamannopeasti. Se vahtii tiukasti lähinnä pihaa (ei vain omaa vaan koko talonyhtiön..) ja autoa, sekä ilmoittaa kuuluvalla äänellä kaikki nelijalkaiset vastaantulijat, jos sen antaa niin toimia. Sillä on kovin vahva tarve kommentoida milloin mitäkin.

Se on sekä tosikko, että pieni ovela kettu samassa paketissa. Kotioloissa se on joko kainalossa tai kaivautunut jonnekin omaan koloonsa. Sillä on monia todella kummallisia tapoja ja maneereja, siksi väitänkin sen joskus olevan suorastaan autistinen :D Mutta tyhmä se ei todellakaan ole, päinvastoin kovinkin kekseliäs.. ja aina askeleen minua edellä (kuten siskopuolensa Torvi :D) Se tekee jatkuvasti asioita, minkä se tietää olevan kiellettyjä. Se on kovin nöyrä ja pahoillaan kun sitä toruu paheksuvalla äänellä.. mutta tekee saman jutun hetken kuluttua uudelleen :D Esimerkkinä mm. roskiksen penkominen tai lautaselta ruoan varastaminen.. Mutta sille ei voi kauaa olla vihainen, koska se on vaan niin onnellinen pieni koira, jonka asenne elämään on kadehdittavan positiivinen. KAIKKI on edelleen siistiä, joka päivä! Joka aamu on yhtä JEE, joka kotiintulo, ruoka-aika, autoonmeno ja lenkille lähtö JEEJEE ja hallilla ilo onkin jo ihan irti..

Vieraita ihmisiä kohtaan se edelleen ujo tai pidättyväinen, mutta on saanut kyllä enemmän varmuutta tutustua vieraisiin. Ihminen , joka ei ota kontaktia Mapeen on sille pelkkää ilmaa, ei sitä haittaa yhtään  kulkea esimerkiksi ihmisjoukoissa. Mutta jos ihminen lässyttää ja haluaa moikata, Mape on pieni ja vaaraton ja lähestyy kovin nöyränä tunkeilijaa.. tai vaihtoehtoisesti kommentoi asiaa ensin haukahtamalla pari kertaa. Tutuista ihmisistä se on ihan pähkinöinä :) Se ei pelkää ihan oikeasti mitään! Ei mitään ääniä tai paikkoja. Muutenkin väittäisin sen olevan tosi hyvähermoinen ja toimintakykyinen koira, joka ei ihan pienestä hätkähdä. Silloin kun se kiihtyy, se tapahtuu hetkessä suoraan sataseen ja silloin ei meinaa mennä minkäänlainen palaute perille.. Sitä saa (ja on pakko) välillä ojentaa ihan isosti ja ei ota nokkiinsa kyllä yhtään.

JEEE!! Tottakai-päivillä. Kuva: Heidi Utriainen

Agilityssa oollaan edetty huimasti, tiedä vaikka korkattaisiin kisat jo tämän vuoden puolella. Mape kulkee edelleen hiton lujaa, asenne on kohdillaan. Se on jotenkin niin tosissaan. Se pystyy kääntymään todella tiukasti ja etenee kokoajan.. Jos ohjaaja on tarkkana.  jos ei se lähtee täysin lapasesta ja tekee ihan omaa rataa ;) Muuten homma alkaa olla aika paketissa, keinu ja kepit on vielä kesken. Rimat on nyt pikkuhiljaa hilattu 55cm:n, ihan kevyen näköisesti se yli menee. Tässäpä vähän ennalta suunnittelematonta videonpätkää viikon takaa: https://www.youtube.com/watch?v=h72aexAw-zU&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA

3 vuotta ja Niin Kaunis. Kuva: Heidi Utriainen

Helmi taas täytti kolme vuotta heinäkuun lopussa. Nyt se on onneksi ollut terveenä! Helmi on entinen iloinen itsensä, Martan rinnalla niin tasainen, järkevä ja helppo ;) Helmin kanssa ollaan kisailtu harvakseltaan nyt kolmosissa. Ensimmäiset kolmosten kisat Helmi oli aika epävarma, eikä yhtään oma itsensä. Kesästä lähtien homma on alkanut kulkemaan ja ollaan tehty hyviä ja ehjiä ratoja. Ja tehtiin ne kaksi ekaa nollaa tällä kaudella ihan nappipaikkaan! Viime viikonloppuna piirimestiksissä tekaistiin tuplanolla ja sitä myötä pokattiin Pohjois-Karjalan maksien piirimestaruus! Aika täplä <3

Nyt ollaan taas aktivoiduttu treenailemaan vähän tokoa täpläkoiran kanssa ja ajatuksena olisi ehkä korkata avoimen koe ja käydä myös BH-koe vielä tänä vuonna. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Martan kanssa ei olla juuri muita lajeja tehty, tokoilu sen kanssa on jotenkin niin raastavaa, se on niin pirun kerkeävä ja vilkas. Mutta Martasta tokokin on superJEE, yllättäen.

Sporttitäplä, Kuva: Heidi Utriainen

Ruutuun. Kuva: Heidi Utriainen

Loppuun vielä pari kuvaa kesän vesipedoista. Kesällä molemmat ui ja PALJON. Martasta se oli varsinkin supersiistiä.

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Kuva: Heidi Utriainen

Talvi, pakkaset ja treenikooma

Talvikivaa viime keväänä Kuva: Heidi Utriainen

Kappas, sehän on jo vuosi 2014. Täällä susirajalla oli aikamoiset pakkaset tuossa tammikuussa, joten molemmilla koirilla on ollut melkoista hiljaiseloa. Ollaan lähinnä lenkkeilty, silloin kun ollaan kyetty se paleltumatta tekemään. Kyllä on nimittäin -25 jo ihan tarpeeksi täpläkoiralle, Marttaa ei taas pakkaset häiritse. Elikkä tylsää on ollut, jos rekuilta kysytään.

Helmin kanssa käytiin Makkosen Soilin koulutuksessa tuossa parisen viikkoa sitten. Oli kiva rata ja pilkullinen oli ihan liekeissä tauon jäljiltä :D Viikko sitten Helmi aloitti juoksut, juoksuväli taas sen reilu 9kk. Tällä viikolla treenattiin ekaan kertaan (!) juoksupöksyissä, ei tuntunut häiritsevän menoa ne :) Oltiin siis pitkästä aikaa viikkotreeneissä. Ihan jees meni, mutta sekä ohjaaja, että koira oli vähän kuutamolla. Johtuneeko juoksuista vai tauosta..


Ainiin ja onhan minulla ihan oikeita uutisiakin kerrottavana. Helmistä tuli dalmisyhdistyksen vuoden 2013 agilitydalmis! Ei mikään turha täpläkoira <3 Lisäksi päästiin Joan SM-valmennusryhmään mukaan. Tiedä vaikka päästäis kesällä isoihin kisoihin ;)

Keinu on vähän jännä täpläkoirasta. Kuva viime kesältä, kuvannut: Heidi Utriainen

No Martta taas on pitänyt minut kiireisenä... Se on suuri persoona, johon menee hermot ainakin kerran joka päivä ;) Se kertoo edelleen vähän turhankin innokkaasti mielipiteensä jokaisessa tilanteessa, huutamalla kuin hyeena tietenkin. Sen ääni kuulostaa kammottavalta, mutta itse se selvästikin pitää siitä. Sen vahtihaukku on oikea sotahuuto.. Takapihalle Mape saikin kaulaansa sitruunapannan, eipä muuten räkytä enää.. paitsi silloin jos se pikku kettu älyää, että säiliö on tyhjä :D Pahoittelin kerran naapurintädille Martan pihanvahtimista ja se vastasi fiksusti, että "se on koira, siksi se haukkuu. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu." Niinpä :D

Martasta lenkkeily on siistiä, aksa on supersiistiä ja oikeastaan kaikki muukin on niin JEEE!!! Se on liikuttavan onnellinen kaikesta toiminnasta. Se on kyllä iloinen kaveri, kaikessa rasittavuudessaankin. Sen elämänasenne on sen verran positiivinen, että siitä pitäisi jokaisen meistä ottaa opikseen! Se koira saa minut hymyilemään ja nauramaan monesti, joka ikinen päivä.. jopa niille vähemmän toivotuille asiolle..



hullu-Mape 9,5kk Kuva: Heidi Utriainen

Kattokaa nyt miten kivaa sillä on :D Kuva: Heidi Utriainen

Mape on nyt teini-iässä vasta päässyt kotona puuhastelun makuun.. Sen ehdottomia suosikkeja ovat erilaiset vanulla täytetyt jutut. Eräänä päivänä herään yövuorojen jälkeen jäätävän kokoisesta pumpulipilvestä, jonka keskellä istuu oikein tyytyväinen pyrrinpoikanen.. Mape oli maistellut "vähän" toista peittoa :D Se ei selvästikään myös tykkää kulmikkaista muodoista, sillä lähes jokaisen koristetyynyn kulmat ovat nykyisin pyöreät. Martta kannattaa myöskin olkaimettomia versioita topeissa ja rintsikoissa, ne purraan siististi poikki.. Selvästikin minkään ripustaminen ei ole pyrrin mieleen, tai ainakin patalappujen, patakintaiden, pyyhkeiden ja aamutakkien ripustamiseen tarkoitetun lenkit ovat mystisesti kadonneet :D Laitoinpa makkarin seinälle sisustustarroilla sellaisen tekstiin, sekään ei ollut mieleinen.. tai ainakin siellä oli pari ylimääräistä sanaa Martan mielestä. Sillä tavalla.