Jarrua vähäsen

Hallille on viime postauksen jälkeen ajeltu ahkerasti, kokonaiset neljä kertaa. Aksaa ollaan yritetty vääntää jokaisissa treeneissä, kerran ohjatusti ja loput itsenäisesti. Olen onneksi onnistunut pitämään treenit riittävän lyhyinä, koska aika tiiviseen tahtiin on nyt treenailtu. Vielä ei ole pilkullinen osoittanut hyytymisen merkkejä ;) Oikeastaan päinvastoin, se on välillä niin rasittavan iloinen, että meinaa tosissaan hihat palaa siihen säheltämiseen.. Ei saa mennä kuitenkaan siihen ansaan, kun tuntuu että se vaan jaksais ja jaksais treenata.. vähemmän on enemmän, minä uskon niin. Jotenkin tuntuu ettei tokolle jää millään aikaa, kun agilityhommissa on ihan tarpeeksi treenailtavaa meille. Nyt on kyllä myönnettävä, että ihan turhia paineita tulee otettua siitä, että milloin koiran saa kisavalmiiksi. Mikään kiire ei oikeesti ole minnekään. Tottahan tavoitteita pitää jotakin olla, mutta Helmi on kisaikäinen vasta helmikuun lopussa ja me mennään sitten, kun me ollaan valmiita. Piste. Oli se sitten vaikka kesällä 2015. Sen kun muistaisi vaan treenatessakin.

Keppejä ollaan nyt tehty joka kerta muutamia toistoja. Keskiviikkona Katja ja Heidi olivat mukana katsomassa kun kepiteltiin.  Minusta tuntuu etten itse vaan jotenkin osaa viedä Helmin keppejä eteenpäin tarpeeksi systemaattisesti. Ja saatiinkin taas hyviä vinkkejä, miten jatkaa taas harjoituksia eteenpäin. Niistä kiitokset :) Helmi pujottelee vähän liian pystyssä asennossa ja vauhtia saisi olla vieläkin lisää. Se ei meinaa jaksaa pujotella kunnolla loppuun. Se hakee tekniikkaa ja ainakin takapään hallinta on vielä hataralla pohjalla. Onhan se aika kookas sekä pitkä koira ja kepit on sille oikeasti aika raskaat suorittaa.Vauhtia pitää yrittää lisätä hetsaamalla sitä kunnoilla kepeille ja lähdöt pitäisi muutenkin olla hallitumpia, eikä se saisi pojoilla sinne ominpäin. Harjoitukset pitää tehdä paljon vaihtelevammiksi, välillä aloitusta ja lopetusta vaikeuttaen. Ja toistoja pitäisi saada paljon, mutta eri kerroilla. Se ei jaksa kauhean montaa toistoa peräjälkeen. Ja ei enää yhtään niitä treenejä, että koira pääsee epäonnistumaan useaan kertaan peräkkäin! Ohjurien lisääminen esimerkiksi loppuun voisi myös olla se vaihtoehto, mutta ihan vielä en niitä mukaan aio ottaa. Yritetään vielä näin.

Keinu taas on parantunut nyt huimasti.. tai oikeestaan palautunut lähes yhtä sujuvaksi kuin se olikin. Hivenen hidastaa kun keinu alkaa kallistumaan, mutta reippaasti se tulee 2on2offiin. Hirvee hyöry päällä lähtee aina suorittamaan.. Olen nyt tehnyt Helmille keinua minipöydän avulla, siten että palkka tulee kiposta, eikä avustajan kädestä. Jotenkin se kokee kipon paljon parempana palkkana. Olen myös ryhdistäytynyt ja ottanut sen aina pannasta kiinni ja hallintaan ennen uutta lähetystä keinulle. Näin pitäisi toimia joka harjoituksessa! Mutta kun sen pannassa roikkuminen on vaan niin pirun raskasta (24 kiloa nälkäistä dalmatialaista vie minua kuin lapasta perässään :D).. Ajattelin , että tehdään Hemulin kanssa tätä keinua nyt minipöydän kautta jonkun aikaa, eikä kiirehditä kokonaiselle keinulle.

Miran kanssa treenailtiin yhtenä kertana itsenäisesti putki-Aa erottelua. Meiltä jäi treenikerta, jossa sitä harjoiteltiin, välistä koiran sairastellessa. Tehtiin erottelua molemmilta puolilta parin hypyn kautta. Itselle tuntuu luontevimmalta tapa, jossa putkeen selkeästi ohjataan ja Aalle ei. Ja ilmeisen hyvin se toimikin, koska yhtään virhettä ei tullut. Hienoa.

Keskiviikon treeneissä tehtiin seuraavanlaista rataa:

Rata ja piirros: Heidi U

Tutustuttiin rataan kahdessa erässä, ekaks esteet 1-12 sit loput 12-19. Olin tutustumisen jälkeen aika varma et ei selvitä paria estettä pidemmälle, mut yllättävän hyvin me vedettiin! Taidettiin mennä alkupätkä nollana läpi heti toisella yrittämällä. Kakkoshypylle tein twistin, joka onnistui hyvin. Neloselle tehtiin niisto, se oli oikeestaan tosi toimiva, tiukasti koira kääntyy. Kasihypylle kokeiltiin päällejuoksua, jossa ekalla oli liian kaukana ja koira oli jo pois linjalta. Toisella yrityksellä onnistui. Takaakierrot 9 ja 10 onnistui melkeinpä helposti, hienosti se ne hakee. Aalta tultiin innostuksissaan kontaktin yli ekalla kerralla, korjasin ja otti sen ok. Vielä ei Helmi radalla kestä kontaktilla minun liikkumista juoksemalla vaikka näitä ollaan harjoiteltukin jonkun verran (ei ilmeisesti tarpeeksi :D).  Hypyt ollaan pikkuhiljaa nyt nostettu 50-55cm jo radallakin, niissä ei mtn ongelmaa.

Loppuradalla jäätiin hinkaamaan poispäinkääntöä hypylle 14. Helmi pyrki kokoajan kääntymään minun perään jo ennen kuin oli hypännyt hyppyä. 15sta tehtiin persjättö, johon meinasi tulla pikkuisen kiire.. Sit toinen vaikee kohta oli takaaleikkaus hypylle 17 (joka tultiinkin eri puolelta kuin piirroksessa). Saatiin molemmat kuviot jotenkuten sujumaan lopulta. Olipahan taas kerran tosi hyvät treenit ja hyvä fiilis jäi koiran tekemisestä ja jopa omastakin :)