Pieniä onnistumisia

Nyt on jäänyt taas useammatkin treenailut kirjaamatta. Elikkäs..

Viime viikon sunnuntaina aksailtiin Marjon ohjauksessa. Tehtiin pientä radan pätkää johon kuului jo monta estettä :) Pari mutkaputkea ja yks suorempi, sekä hyppyjä. Harjoiteltiin persjättöä ja takaaleikkausta, ihan kivasti onnistui. Mutkaputkiinkin Helmi meni nyt täysin ongelmitta ja piru se meni lujaa. On se tykki :D Puomin ylösmenoa harjoiteltiin minipöydän päälle ja enää se ei niin jännittänytkään.

Viime torstaina käväistiin hallilla ekoissa "tokotreeneissä". Saatiin lähinnä hyviä vinkkejä kokeneemmilta tokoilijoilta, itse tekemistä otettiin aika vähän. Sivulletuloja otettiin niin et Heidi naksautti oikeasta paikasta ja minä palkkasin. Itse on vaikea nähdä, onko koira ihan suora ja helposti merkkaa väärän. Muutamia suoriakin toistoja saatiin aikaiseksi ;) Ainakin Helmi yritää, se on hyvä. Lisäksi otettiin muutama luoksetulo, sekä sivulle että suoraan lelulla palkattuna. Palkkana olen nyt käyttänyt nameilla täytettävää nahkaista motivointipatukkaa, joka toimii ihan jees. Loppuun hauskuutukseksi puomin ylösmenoa, palkkana namikippo.

Ja sit toissapäivänä oltiin viimeisissä sunnuntain pentutreeneissä. Siellä kokeiltiin paria uutta juttua ihan yksinkertaistettuna. Ne oli jaakotus ja poispäinkäännös. Jaakotus onnistui ihan hyvin, mutta poispäinkäännös oli vaikeampi. Helpotettuna onnistui sitten sekin. Loppuun tehtii vauhtirataa, jossa irtoamista suoralla oleville hypyille ja käännökset putkien avulla. Tarkoituksena oli et koirat saa oikein kunnolla rallittaa ja pitää kivaa. Siinä kyllä onnistuttiin. Hyvin irtosi pilkku ja hauskaa näytti olevan :)

Pilkku debytoi agiradoilla :)

Tänään oli POKSin agimöllit. Sain pari päivää sitten hullun idean, että mennään Helmin kanssa pienten pentujen luokkaan (4-10kk). Ja niinhän me sitten  mentiin.

Paikalle oli saapunut kivasti porukkaa ja pieniä pentuja ilmoittautui seitsemän. Meidän starttivuoro oli toisena. Rata oli siellä jo rakennettuna ja kauhukseni huomasin hetken sitä silmäiltyäni, että esteitä on kaikkiaan 16 (tai siis hyppyjä ponnarilla ja putkia..) ja kaarroksetkin näyttävät ihan riittävän haasteellisilta. Ollaanhan me treeneissä tehty parhaimmillaankin vissiin viiden esteen rataa :D Onneksi radalla oli sallitua palkata koiraa ja avustajaakin olisi voinut käyttää.

Virittelin Helmiä radan reunalla temppuilemalla ja leikittiin narulelullakin vähäsen. Ja tänään leikki taas tosi hyvin noinkin kovassa häiriössä. Rataan tutustumisen ajaksi tökkäsin Helmin jollekin jouteliaan näköiselle naisihmiselle pidettäväksi. Hyvin pilkullinen odotteli, näytti vain hieman hylätyltä palatessani koiran luo :D Joitain ohjauskuvioita taisin etukäteen suunnitella, mutta ihan ne eivät toteutuneet käytännössä.. Minun on tosi vaikea arvioida pennun vauhti ja ainahan se menee paljon lujempaa kuin kuvittelee.

No itse rataan. Jätin hiukan riskillä Helmin lähtöön odottamaan ilman avustajaa ( Treeneissä yleensä pysyy, mutta uusi paikka ja PALJON enemmän häiriötä..). Pysyi kuitenkin hienosti! Itse rata meni TODELLA hyvin, hyvä Emu :) Yhdeltä putkelta meni kerran ohi, mutta pienellä pyöräytyksellä korjasi hienosti ja nopeasti. Se jäikin sitten radan ainoaksi virheeksi! Virhepisteitä ei pentuluokassa jaettu vaan aika ainoastaan ratkaisi sijoituksen.

Rata oli pitkälti melko loivaa kaartelua hyppy-putki-hyppy tyyliin. Pari tiukempaa käännöstä; niistäkin selvittiin hienosti. Oli siellä meille uusi estekin, muuri. Alusta loppuun pilkku meni tosi lujaa ja ei tosiaankaan arastellut uutta hallia ja esteitä ollenkaan. Keskittyi aivan uskomattoman hyvin kokoajan! Ei mtn haistelua, eikä kiinnittänyt mitään huomiota yleisöönkään. Edes ratahenkilöitä ei morjenstettu ;) Suorilla irtosi jopa minun eteen hypyillekin. Kertaalleen palkkasin namilla kesken radan, lähinnä siksi, että olin unohtaa radan ja pysäytti vauhdin sopivasti ;D

Tuloksena pentujen ensimmäinen! Aika taisi olla 32s., muistaakseni jopa kymmenen sekunnin erolla seuraavaan. Olin minä niin ylpeä talmaatialaisesta :) Ennen lähtöä nimittäin epäilin, että pilkku karkaa radalta tai ainakin nuuskuttelee maata ja rallittaa aivan omiaan. Odotin taas sitä pelleshowta, mitä ei vielä kertaakaan ole näkynyt epäilyksistäni huolimatta. Ehei, se ei tehnyt mtn edellämainittua! Pitäisi vissiin alkaa luottamaan koiraan (ja itseensä..) vähän paremmin. Kulkeehan se ja aika lujaa kulkeekin :D Ja keskittyykin kun vaaditaan. Jes.

On se kaunis. piste.              Kuva: Heidi Utriainen

Kerrotaan myös pari sanaa viime päivien treenailuista..
Viime sunnuntaina penturyhmän kanssa tehtiin vaikeahkoa radan pätkää. Me tehtiin hiukan helpotettuna 4-5 esteen pätkissä. Meni ihan jees, vähän sähläsin.  Mitä nyt kerran heitin kiireissäni naksuttimen palkaksi esteen yli :D

Mutkaputkeen Helmi ei lähde samalla varmuudella kuin suoraan, siinä tökittiin taas pari kertaa.. Epäilen, että se menee mutkaan liian lujaa, vetää ympäri ja ottaa siitä vähän nokkiinsa. Koska usein se menee aina ekan kerran epäröimättä rymistellen ja toisella kerralla juoksee ohi. Minun ohjauksessani on myöskin kyllä korjattavaa, minä teen välillä ihmeellisen jarrutuksen ja nojaudun taaksepäin lähettäessäni koiran putkeen. Onneksi on tarkkasilmäisiä treenikavereita, jotka aina näistä huomauttavat, kiitos heille :) Toinen hauskuus ohjauksessani on se, että hypähdän kuulemma itsekin hyppyjen kohdalla ja teen kädellä semmoisen heilautuksen. Ja näihin Helmi reagoi tekemällä myöskin jonkinlaisen hypäyksen samanaikaisesti :DD Voi pilkku parkaa.

Eilen perjantaina houkuttelin Heidin ja pyrrit hallille. Helmi teki kujakeppejä jo aika vaikeanakin ja erilaisista kulmista vaikeutettuna. Ja hyvin se tekeekin! Kerran tuli virhe vaikeasta kulmasta, jonka korjasi heti seuraavalla. Lisäksi otettiin puomin alastulokontaktia kosketusalustalla, se suht ok. Ylösmenoa tehtiin (puomi kyhätty ikäänkuin minipöydän päälle) valjaista kiinni pitäen ja tiheästi palkaten. Sekin edistyi nyt. Helmi nimittäin jostain syystä arastelee puomin ylösmenoa, vaikka alasmeno on ok. Luulen sen johtuvan siitä, että kerran kauan sitten juoksi keinun päähän, laskeutui alas melko vauhdilla ja pam! Vaikkei silloin siihen näyttänyt juuri reagoivan mitenkään ja jatkoi aivan normaalisti, taitaa muistaa tämän silti? Joo tiedän, just näitä pitäisi varoa ja siirtää keinu pois, mutta... niin vain kerkesi käydä. Ja onhan kasvava dalmis myös melko kömpelökin vielä. Mutta eiköhän me tästäkin eteenpäin mennä!

Lisäksi itse harjoittelin Elsan kanssa erilaisia valsseja. Elsa on ihan huippu opettaja: NIIN innoissaan ja rokottaa kyllä heti kun olet myöhässä tai väärinpäin. Se ei kuitenkaan näytä sen menoa haittaavan ja kestää toistoja, vaikka aloitteleva ohjaaja sählääkin. Ostetaan yks samanlainen ;)

Kesää kohti..

Tällä viikolla ei ollakaan juuri treenailtu mitään, ei oo vaan saanu aikaiseksi lähteä hallille asti. Kotona ollaan jotain temppuiltu kylläkin.. Huomenna sitten pentutreeneihin. Torstaina käytiin pyrrilenkillä aurinkoisessa säässä. Voi sitä riemua kun Helmiina pääsi riehumaan taas pärisevän raidallisen kanssa :) Heidi nappasi muutaman tosi hauskan otoksenkin teinien leikeistä. Tässä muutama:

Sukua lepakolle!       kuva: Heidi Utriainen

Entinen rukkanen    kuva: Heidi Utriainen

kuva: Heidi Utriainen

Kotona ollaan tehty naksulla kosketusalustaa. Hetki meni, että pilkku muist,i mitä moiselle hiirimatolle pitää tehdä. Sille tarjottiin takajalkoja, kaivamista sekä uutta "sano wuh"-temppua (joo... oli ehkä virhe opettaa Helmi haukkumaan.. :D) Kyllä ne etutassutkin sitten löysi lopulta tiensä alustalle. Lisättiin sit väärinpäin oleva vati, jonne takajat ja katos, sehän alkaa toimia.

Huomasin tällä viikolla, että meidän sivulletulo on vino :( ei paljon, mutta riittävästi. Huoh. Eli palataan takaisin avustavaan käteen, josta oli päästy jo aikaa sitten eroon. Kaikesta päätellen siis liian aikaisin.. Varsinkin noutokapulan kanssa sivullotulo jää aivan poikittain. Jos vaikka vaihtais ne palkat pois sieltä oikeasta kädestä nyt ensitöikseen. Lisäksi olen onnistuneesti opettanut Helmille ketjun, jossa ensin pyydetään sivulle, jää vinoon, sit uusi käsky ja korjaa sitten. Heidiltä kysyinkin jo vähän neuvoja ongelman ratkaisemiseksi, mutta taisin jo unohtaa mitä ne olivat.. Toinen probleema on kontakti. Sivulla tarjoaa jatkuvaa kontaktia, mutta heti kun lähdetään liikkeelle (askel tai kaksi), kontakti tippuu hetkeksi. Pysähtyessä ottaa taas hyvin kontaktin. Tätä pitäisi nyt ruveta treenaan ihan oikeesti.. Ja tarviis jonkun kattoon vierestä ku tuntuu et mä en oikein osaa :D

Pilkun eka näytelmä

Eilen Helmi osallistui ensimmäisiin näyttelyihin, Enon ryhmänäyttelyyn. Kaksi Match Showta ollaan käyty harjoittelemassa viime vuoden puolella, ja kerettiin me pari kertaa käydä näyttelyreeneissä Poksin hallillakin jopa. Ja hyvinhän se meni :)

 ROP-pentu ja Kunniapalkinto, ohoh pilkkua. Arvostelukin kuulosti lupaavalta.

Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvät pään mittasuhteet, mutta kokonaisuudessaan hieman kevyt ja kapea pää. Hieman suuret korvat. Kaunis kaula. Niukat etu- ja hyvät takakulmaukset ja häntä. Hyvä väritys. Tarvitsee aikaa valmistuakseen. 

Tuomarina Marja Talvitie

Näyttelypaikalla Helmi käyttäytyi yllättävän lunkisti ja sähläsi ihan vain pikkuisen. Otettiin näyttelyhäkki kehän laidalle ihan harjoituksen vuoksi. Häkki onkin kiva paikka ja Helmihän rauhoittui ihan makuulle asti kamalasta hälinästä huolimatta, hyvä. Kehässä meni suorastaan hienosti, seisoi kuin tatti paikallaan ja ravasikin melko mallikkaasti, vain pari pomppua ;) Legot antoi katsoa hyvin ja arvailuni lievästi yläpurennasta voidaan siis unohtaa, ihan oikein ne siellä suussa on! Eikä edes hypännyt tuomaria vasten, pikkusen yritti vaan pussata ja puskea vasten.. Näyttelyseisotusta pitää kyllä säätää jatkossa, sillä saisi etukulmia paremmin ehkä esiin? Seuraavat näyttelyt olisi sitten Lappeenrannassa pääsiäisenä.

Ohoh, vahingossa tippuivat..

Nonii, kelpaako? :D

    

Sunnuntai-iltana käväistiin vielä pentutreeneissä hallilla. Aiheena oli tällä kertaa persjättö, sylkkäri ja irtoaminen hypyille. Persjättö onnistui joo, mutta tänään pilkku ei muistanut millään, mitä "putkeen" tarkoittaa. Mutkaputkeen meneminen takkuili useaan kertaan, mutta onnistui sitten viimein. Aina ei pysty :D Hyppyjä mentii 4 kappaletta kaaren muotoisesti, palkkana nyt namikippo. Meni aika jees, mitä nyt ensin kokeili taas et voisko namit saada juoksemalla suorinta reittiä.. Pian hoksasti ei onnistu. Pari tosi vauhdikasta toistoa saatiinkin aikaiseksi.

Sylkkäri onnistui kivasti. Sitä harjoiteltiin kahdella hypyllä vähän niinkun U:n muotoisesti. Kokeeksi heitin palkaksi tennispallon esteen yli. Perään dalmis lähtee ja lujaa, käy kattoon et jahas pallo ja tulee hakeen namia kädestä :D No meneehän se noinkin, pääasia et irtoo. Tilasinkin Berralta patukan, missä on sellanen namitasku. Sen jos sais opetettua Helmille ni helpottais noita irtoamisia hypyille. Eilen kyllä innostui hetkeksi repimään narulelua hallillakin, eli saalisviettiä sillä on, mutta se ei nouse esiin ku nakkeja on tarjolla. Häiriö vaikuttaa selvästi myös, niin paljon kaikkee muuta kivaa et "leiki sillä narulla ihan keskenäsi, mulla on hei muutakin tekemistä :D"

Treenien jälkeen käytiin Marin ja aussie Kidan kanssa kävelyllä, hyvin tulevat toimeen keskenään. Kidakin on Helmin mielestä tosi cool, niin ku paimenet Helmistä yleensäkin. Pilkullinen wannabe-paimenkoira leikkiikin aika samalla tyylillä ja jää kyttäämään. Niin ne mallioppii helposti.

Kotona ollaan muistuteltu mieleen kosketusalustaa. Tämä siksi, että Helmi osaa hienosti pysähtyä kontaktille, mutta se kääntyy aina minuun päin. Metallikapulan nostamista maasta ollaan tehty ja että se kapula voikin olla ällöttävä! Mut nostaa silti ja hirveet bileet päälle :)

Pakkaset ohi vihdoin?

Viime viikkojen pakkaset ja kaksijalkaisen piiitkä flunssa on hiukan häirinnyt treenailua. Minä, maailman ahkerin bloginkirjoittaja, päätin vihdoin päivittää kuulumisia. Ollaan kuitenkin lenkkeilty ja tavattu koirakamuja sen verran, mitä on paleltumatta pystynyt. Kotona temppuiltu tietenkin lisäksi.

Saatiin Helmin isän kasvattajalta joululahjaksi metallikapula (Kiitos Tarjalle :). Sen pitämistä on aloiteltu, tai se oikeastaan onnistuukin jo melko kivasti. Aluksi se oli Helmistä tosi ällöttävä kapistus, mutta nakki teki taas tehtävänsä :) Puukapulan kanssa sujuu hyvin. Laitan kapulan maahan ja Helmi palauttaa sen tullen sivulle perusasentoon. Pitää sievästi, ei onneksi pureskele. Nyt ajattelin jättää puisen kanssa temppuilun hautumaan ja keskittyä metallin pitämiseen. Pitää vaan muistaa, että pari hyvää toistoa vain ja joku kivempi temppu perään, ettei jää pilkulle paha mieli pahasta metallinpalasta :D

Sivulletuloja ja seuraamista ollaan otettu lenkillä ja olohuoneessa. Sivulletuloissa mennyt nyt hurjasti eteenpäin. Hakee tosi hyvin jo pienen pienellä sormen liikkeellä ja painaa välillä oikeen jalkaan. Mutta... se oikea etutassu on edelleen ilmassa joka toinen kerta, ja tottakai ohjaaja onnistuu palkkaamaankin niistä hätäpäissään. Pitäisi muutenkin jättää palkkaamatta, uusi käsky ja odottaa osaisiko jo korjata asentonsa. Pari kertaa kokeilin ja ajatus Helmillä ainakin on sensuuntainen. 

Seuraamista ollaan harjoiteltu ihan pari-kolme askelta. Toimii hyvin, kun antaa vain uuden sivulle-käskyn ja liikkuu eteenpäin, kontaktikin pysyy. Minusta mukavampi tapa lähteä askel kerrallaan menemään, koska imuttamalla Helmi syö sormet ja ajatus tuntuu olevan vain ja ainostaan namissa, ei todellakaan oikeassa seuraamispaikassa ? Katsotaan siis miten alkaa etenemään.

Käytiin sunnuntaina pitkästä aikaa aksailemassa. Kivat treenit ja hyviä neuvoja saatiin taas treenikavereilta! Pilkku oli ihan pinkeä ja superinnoissaan jo hallin pihalle tullessa. Vähän ottaa häiriötä yhtäaikaa treenaavista muista koirista, mutta siksihän sitä harjoitellaankin. Haistelua oli taas jonkin verran, varsinkin lopussa kun ei jaksa enää keskittyä. Tehtiin neljää hyppyä "ympyrän" muotoisesti. Pikkukoira toimi kivasti heti kun ohjaaja osasi ohjata oikein. Saatiin pari oikein hyvääkin toistoa. Eteenlähetystä neljän hypyn suoralle. Palkkana päässä namikippo, lähtee kuin tykin suusta! Eli ei irtoamisongelmia. Sitten vähäsen putkea ja rengasta. Niissäpä ei ongelmia. Seuraavalle kerralle ehdottomasti vähemmän toistoja, selvästikin tauon jälkeen vähän innostuu ottamaan liikaa juttuja ;) Ihana kattoa sitä vauhtia ja vouhotusta, millä Helmi tekee hommia. Kaikessa rasittavuudessaan niin symppis. Tauko tekee siis selvästikin hyvää pennulle. 

Ollaan nyt lenkeillä ollessa keskitytty leikkimiseen. Onnistuin opettamaan Helmin jotenkin vahingossa varastamaan hanskan kädestä lenkillä. Tai tarkemmin ajateltuna eräs raidallinen pyrrineiti on näyttänyt mallia, miten se tapahtuu. Kyseessä siis Heidin koira Kiva, joka on ehdottomasti Helmin suurin idoli. Missä Kiva, siellä Helmi. Kun kutsutaan Kivaa, tulee myös Helmi ja sitä rataa. Jos levitän lenkillä käteni sivulle, juoksee Helmi sen, mikä pienistä jaloistaan pääsee, suoraan kiinni hanskaan. Repii sen kädestä ja tappaa ihan petona sen jäkeen (Vastaantulevat lenkkeilijät mutisee, että onpas huonosti käyttäytyvä ja vihainen koira :D) Tuo taas hetken päästä uudestaan revittäväksi. Nyt olen siirtämässä taistelutahtoa naruleluun ja sehän toimii :) Ainakin melkein joka kerta. Jes!

Pentutreeniä

Sunnuntaina käytiin JoA:n ohjatussa penturyhmässä. Keskityttiin lähinnä hyppyihin ja ohjaamiseen tällä kertaa. Tehtiin  90 asteen käännöksiä parilla, kolmella hypyllä ja putki perään. Alkuun palkka namikiposta. Kovin ahneena yksilönä Helmi yritti taas ensimmäisenä ratkaista tehtävän valitsemalla suorimman reitin namikipolle, miksi juosta typerien siivekkeiden välistä ku suoraan pääsee paljon nopeammin ? Hiukan koiran lähetyspaikkaa vaihtamalla sai pilkku taas langan päästä kiinni. 

Sitten vaihdoin palkkaamaan kädestä. Ensin Helmi oli vähän hukassa, mutta loppujen lopuksi tekee paremmin kun ei tiedä missä palkka on ja milloin se tulee. Namikipossa on Helmin kanssa se ongelma, ettei se luultavasti edes huomaa mistä se juoksee, kun sen katse on nauliintunut namikippoon, ja ennen kaikkea se ei kiinnitä mitään huomiota minun liikkeeseen. Helmi ratkaisee vain tehtävän ja reittinsä tavalla, joka saa namikipon vartijan antamaan palkan, ja ilman avustajaa ei Helmin kanssa kannata kokeillakaan. Saisi vaan palkkaa vääristä.

Harjoiteltiin vastakäännöstä yhdellä hypyllä ja siitä lähetys suoraan putkeen. Tätä ollaan harjoiteltu kerran jo aiemminkin. Hyvin kääntyy hypyn jälkeen kyllä! Välillä jopa nii hyvin että jos minun ja hypyn väliin jää rako, sujahtaa siitä välistä. Tämä korjaantui sillä, että jäin itse niin lähelle hyppyä ettei mitään rakoa jää. Tätä molempiin suuntiin, joista oikealle kääntyminen jostain syystä vaikeampaa.  Loppuun lähetystä lujaa suoralle putkelle ja siitä heti palkka.

Ihan kivat treenit ja pikku pilkku tekee kyllä kovin innokkaasti, eikä vauhti hiljene, vaikka ei väärästä palkkaa saakaan :) Vähäsen leikkimistä hallissa myös kokeiltiin, pari kertaa innostui hetkeksi jopa repimään lelua. Kotona ollaan tehty noutokapulan pitämistä ja se edistynyt huimasti jo muutamilla toistoilla. Kapulan ottaa itse suuhun ja osaa pitääkin jo useita sekuntteja sitä suussaan. Välillä tuen parilla sormella leuan alta, että pitää kunnolla. Irrotus vasta kiitos-käskyllä. Tätä tehty nyt sivulla ja edessä istuen. Hyvä. Ei siis ottanut nokkiinsa, vaikka "väkisin" kapula suuhun tungettiinkin :D Kaukojen maahan-seiso -maahan vaihtoa ollaan myös aloiteltu namikädellä ohjaamalla. Jalat pysyy kivasti paikoillaan, vaikka kovin on hitaita vielä :)


Loppuun kuva missä otetaan rennosti..

Jos muutkin, niin miksen minäkin.

Hiukan yllytettynä päätin sit minäkin aloittaa blogin kirjoittelun, aiheena tietenkin suuren osan ajasta ja ajatuksistani täyttävä ruskeapilkkuinen dalmisneiti, Helmi.

Energinen, käsittämättömän AHNE ja kaikkien kaveri Helmi, harrastaa lenkkeilyn ja ruoan ammattimaisen varastelun lisäksi agilitya ja muuta oheistemppuilua. Sijoitusnartun ominaisuudessa myös näyttelyitä on tarkoitus kierrellä jatkossa. 

Tähän mennessä Helmi on osoittautunut hauskaksi harrastuskoiran aluksi, joka vaatii ohjaajaltaan päivästä riippuen kohtalaisen (todella :D) paljon huumorintajua ja kärsivällisyyttä (jota ei allekirjoittaneella riitä ihan jokaiseen tempaukseen ;D) Helmi on nopeasti oppiva, mutta omapäinen. Ruoka motivoi hyvin, mutta lelu/leikkiminen ei vielä ainakaan sytytä riittävästi. Leikkii kyllä välillä reippaasti, mutta namin jälkeen palkaksi ei tahdo lelu kelvata. Ja kaikkein parasta on loputon nuuskuttelu ja ruoanhankinta, Helmin kitaan uppoaa kaikki syötäväksi kelpaava ja välillä kelpaamatonkin.

Alkuun jännäsi halleja ja muiden koirien haukkumista, mutta nyt tekeminen (lue: namit ja niiden syöminen :D) on häiriössäkin jo aikas hyvällä mallilla. Mitä nyt tämän tästä joku mielenkiintoinen haju osuu nenään ja korvat menevät kummasti lukkoon.. Kontaktin pidossa ja minuun keskittymisessä ollaan menty kovasti jo parempaan suuntaan onneksi. Tuleva putkihullu käy suorittamassa putken itsenäisesti, jos suoritettava tehtävä on pennun mielestä ihan tylsä. Tai vaihtoehtoisesti tarjoaa takajalat minkä vaan tason päälle (kontaktiharjoituksetkin ollaan siis jo aloitettu :)).

Ja mitäs kaikkee tähän mennessä Helmin kanssa on touhuiltu..

Agility

Saatiin JoA:n jäsynyys joulukuussa. Siitä lähtien treenailtu Heidin kanssa 1-2x vko:ssa. Iso kiitos Heidille kaikista neuvoista ja treeneistä :)!! Paljon kullanarvoisia vinkkejä koiran opettamiseen yleensäkin on saatu. Ei me ois päästy kunnolla alkuun ilman Heidin apua, ja hänen kauttaan se oikea innostuskin heräsi. Kuinka upeeta on melkeinpä oma "personal traineri" ja ompelutehdaskin vielä ;D Ihan parasta. 

Ohjatussa pentujen/aloittelevien ryhmässä ollaan käyty nyt tammikuusta lähtien. Se on just sopiva ryhmä aloittelevalle ohjaajalle ja  pennulle.

 - putkia, suoraa ja mutkaista. 

Välillä jää käteen jos ohjaan huonosti, korjaa kyllä hyvin. Muutamia kertoja jo irronnut kivasti putkeen :) Pari kertaa ottanu vähäsen nokkiinsa ku mutkaputkessa törmäillyt. Onko pakko mennä niin lujaa, et mutkat suoristuu? :D Ei niin ketterä vielä.

 - kujakeppejä (kaventaen keskeltä, keppien hakeminen vinosta)

Nämä hakee hyvin. Kerran jo keskellä askeltanut oikean pujottelun suuntaan :D Hivenen vielä vauhtia lisää. Ja panta pois ni ei kolise keppeihin.

 - Hypyille ohjausta ja tekniikkojen alkeita

Vaikeimpia Helmille hahmottaa. Ponnarit riman tilalla. Namikipolla alkuun otettu hyppyjä, yritti aluksi oikaista suorinta tietä namikipolle, tottakai. Sen idean nyt jo hoksannut, et kipolle mennään vasta tehtävän suorittamisen jälkeen. Nyt aloitettu palkkaamaan myös kädestä. Kimpoilee vähän mihin sattuu tai on namikädessä kiinni, ei vielä osaa oikein seurata minun liikettä. Jatketaan siis harjoituksia.

 - Kontaktit

Takajalat hakee helposti kontaktille, pysyy hyvin. Vinoja tarjoaa välillä. Kosketusalusta vielä mukaan ni etenee toivottavasti.

 - Lisäksi ollaan puomi kävelty pari kertaa läpi (se tauolle, kunnes vähän tasapaino kehittyy) Keinun kontaktilla seisoen ylös ja alas, sekä keinun paukuttelua. Alkuun jännäsi, mutta parempi jo. Rengasta ja pussia kertaalleen kokeiltu, niissäpä ei ongelmia vielä.

Tokoilut

Itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta tokosta lajina, mitä nyt yhden kirjan lukenut ja kokeen käynyt katsomassa. Mielenkiintoinen laji, katsotaan kuinka käy. Tarkoitus olisi Helmille kuitenkin opettaa noita perusjuttuja, jos sattuis vaikka joskus uskaltautumaan edes möllitokoihin. Varovaiseksi tavoitteeksi asetan meille Alo-luokkaan osallistumisen (tuloksesta ei uskalla vielä puhua :D) Se taas onko Helmillä samat suunnitelmat, on eri asia. Pitkä suoritus palkatta voi olla aikamoinen haaste. Jos sen nakkipaketin vois vaan ottaa mukaan sinne kehään..

 - Perusasentoon hakee pienellä käsiavulla. Jatkossa vinot tarkemmin pois ja eroon Helmin tarjoamasta ´oikea etutassu ilmaan`

 - Istu, seiso, maahan. Palkkaa vain nopeista suorituksista. Osaa tosi nopean (muttei kovin hallitun vielä ;D) maahanmenon halutessaan.

 - "Kaukoja" metrin parin päästä tehty. Pysyy kutakuinkin paikallaan, tekniikkakin (tietääkseni) ok. Seiso-vaihtoa ei vielä aloitettu

 - Seuraamista imutellen muutamia askelia

 - Luoksetuloa pidemmältäkin matkalta avustajan kanssa. Tulee kyllä :)

 - Paikallaoloa vaihtelevia aikoja istuen ja maaten ruokakupille. Nämä hyviä! On täysin liikkumatta vaikka oisin piilossa, hiukan ehkä kuola valuu :D Ei varasta, ihme kyllä.

 - Jääviä pikkusen aloiteltu. Alkuun Helmillä ei mtn käryä, mut nyt yks päivä vaan edistyi. Pienen hauvavauvan oivallus.

 - Nouto. Voi kyynel. Osaa kyllä tuoda kapulan sylkien sen mun jalkoihin tai käteen. Osaa myös ottaa sen kädestä suuhun ja sylkeä samantien pois. Naksutellen tuntuu et ei päästä eteenpäin. Aikansa kapulaa nakeltuaan, kun yritän hakea pitoa, niin ei millään. Kun ei ymmärrä ja ei saa palkkaa, vaikka tassuttelis kapulalla tai heittäs sen ilmaan, Helmi vetää isot korvat rullalle ja rupeaa piippaamaan. Tai vaihtoehtoisesti jähmettyy paikoilleen ja tuijottaa kattoon. Sen jälkeen kapaula onkin jo paha asia :D Eli nyt aloitettiin sit "pakottamalla" eli laittamalla kapula pilkun suuhun ja sormet kuonon ympärille kunnes ei vastusta enää. Ja sit hirmu bileet :) Josko näin päästäs eteenpäin?

No joo. Näin. Lisäksi osataan muutamia temppuja, kuten `kerää lelu laatikkoon`. Osan varmaan jo unohtanutkin.

Jatkossa sit kirjaillaan tänne treenejä ja puuhailuja, että näkis itsekin mitäs on tullu tehtyä ja miten ollaan edistytty (tai toivottavasti ollaan edes vähäsen) Ja pessimisti ei onneksi tule pettymään. Tulevia treenejä pitäis myös ruvata suunnittelemaan enemmän, niin ei mene ihan hengailuksi koko homma.

Ja tulipas muuten pitkä postaus. Aloittaessani mietin et mitä tähän nyt kirjottais? 

Helmi ja lepakkokorvat      kuva: Heidi Utriainen