Olen tässä havahtunut pikkuhiljaa siihen,että minun pieni säheltävä dalmatinkoira on aikuistunut, ihan oikeesti. Sehän vaikuttaa suorastaan masentuneelta :D Kotona se ei tee oikeastaan muuta kuin lepäilee ja ilmestyy paikalle vasta jääkaapin oven avautuessa.. Ekojen juoksujen jälkeen on kyllä tapahtunut huima muutos entiseen. Uroskoirat on ihan ällöttäviä ja niille voi sanoa jopa mur. Lenkillä se on onneksi vanha pirteä itsensä, kylläkin hihnassa vetäminen on jotenkin mystisesti melkeinpä loppunut! Eikä Helmi taida metsästellä raatojaankaan ihan yhtä ahkerasti.. Mutta hiton ahne siitä on tullut muuten, siis vielä ahneempi kuin ennen, jos mahdollista. Vai yrittäneekö vain kerätä vararavintoa tulevia "pentuja" varten, nimittäin pieniä valeraskauden oireita on ollut ilmassa. Mutta onneksi ei häiritsevässä määrin.
Treeneissä Helmi on ollut kyllä edelleen ihan superiloinen. Sen ilmekin jotenkin muuttuu kun se huomaa pääsevänsä kentälle :) Maanantaina tokoiltiin Miran ja Kaisan kanssa Kuhiksessa. Keskiviikkona ja perjantaina taas aksailtiin pienesti hallilla.
Tokoissa tehtiin paikkamakuu käskytettynä, hyvin pysyi ja oli hetkittäin jopa levollisen näköinen, melkein ainakin.. Sit tehtiin seuraamista pari pikku pätkää, ne huomattavasti parempia kuin viimeksi. Otettiin käännös vasemmallae, joka ok. Palkka lopuksi pelkästä perusasennosta, jotka ovat oikeastaan tosi hyviä olleet nyt :) Sit jäävistä seisomista ja maahanmenoa. Takapalkalla toimii paljon paremmin kuin vieressä haahuilemalla. Hidastelee näissä edelleen, pitää varmaan vahvistella näitä kotona lisää. Sit noutoa, joka meni vähän hömppäilyksi. Ekan kerran ennakoi nyt vauhtinoudossa kapulan pudotuksen. Pitää siis otta välillä taas pa:n asti. Yhden teki nytkin, se aikas hyvä! Taidettiin tehdä myös kaukot maahan-istu vaihdoilla. Niissä ei valittamista.
Ja voihan hiton kepit. Ihan hölmö este. Helmillä on nyt tehty kujaa niin, että se on jo lähes kiinni. Näitä tekee itseasiassa jo ihan hyvin ja kivalla vauhdilla JOS sen lähettää melko suoraan kepeille. Helmi on myös hiukan riippuvainen minun kannustushuutoihin, jättänyt pari kertaa pujottelun kesken kun minun ääni hiljenee (lue: ohjaajan kunto loppuu..). No nyt sekä keskiviikkona että perjantaina avattiin kujaa taas hiukan helpommaksi ja päätettiin tehdä kulmia ja vieläpä hyppyjen kautta. Ja eihän siitä mitään tullut, ei avokulmista ainakaan. Juoksee tyytyväisenä oikealta puolen kujaa palkalle ja kummastelee mikseihän saa sitä. Ei hae ei sitten yhtään. Höh. Umpikulmat hakee virheittä. Jotain tälle tosiaan pitää nyt tehdä, että alkaa etenemään taas. Minua alkaa kiukuttaa ja sehän ei asiaa ainakaan auta yhtään.. Ja se, että koira pääsee toistuvasti epäonnistumaan kuulostaa vahvasti väärin suunnitelluilta treeneiltä..
No onneksi muuten homma toimii nyt. Puomin ylösmenoa on tehty nyt kehikon avulla ja aika hyvin se etenee. Kerran on vaan hypännyt koko kehikon yli. Pitää edelleen kyllä vahvistella kehikkoa ennen kuin siirrytään kokonaiselle puomille sen kanssa. Kontaktit on Helmin mielestä hirveen kivoja.
Perjantaina tehtiin pitkästä aikaa taas sellaista irtoamisrallia ja tosi lujaa meni Helmi. Irtosi reilusti minun eteen. Rimat oli viidessäkympissä, yhden otti alas. Korjasi hyvin seuraavalla toistolla. Lähdössä ei meinaa millään pysyä perse penkissä kun on niin hirveen kivaa. On alkanut myös haukkumaan lähdöissä. Ja kohta minulla on takuulla lähdöstä karkaava koira.. ;D
Ainiin. Käytiinhän me Helmin kanssa mätsärissäkin Tuitun ja Heidin seurana. Junnuissa Punaisten kolmansia oltiin. Ihan ok Helmi käyttäytyi kehässä, vaikkakin paremmin saisi seisoa. Nykyisin sen kanssa on jo ihan mukava olla tuollaisissa tapahtumissa, ei paljoa sählää enää. Helmin mielestä siellä odottelu oli lähinnä tylsää. Tehtiinpä me vähän tokojakin, ihan kivasti keskittyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti