lauantai 14. huhtikuuta 2012

Ei todellakaan näin

Tämanpäiväiset tokoilut olivat hyvä osoitus siitä, että pahalla tuulella ei pitäisi treenata ollenkaan.Piste. Eikä yleensäkään sillä asenteella, että minä en osaa ja koira ei osaa.  Silloin se ei vaan toimi. Helmi oli tänään jotenkin ihan omissa maailmoissaan, ei oikein kuunnellut, eikä keskittynyt mihinkään.

Päivän teemana oli ruutu, jota me ei olla koskaan tehty. Ajatuksena oli tehdä sitä niin, että ruutun vietynä on namipatukka ja koira lähetetään hakemaan se ruudusta. Ja Helmillä ei ollut mitään havaintoa, mitä pitää tehdä tai toisinsanoen sitä ei myöskään kiinnostanut ruudussa odottava palkka ollenkaan. Palkkasi itsensä lähtemällä hajumaailmaan tai vaihtoehtoisesti varastamaan lelua Marin taskusta. Täh. No sit helpotettiin, vietiin yhdessä nami alustalle ruutuun ja sinne lähetys. No se onnistui. Kerran lähetys tyhjälle alustalle, johon nami sit lentää. Meni joo, mutta asenne tekemiseen oli aika haahuilua :(  Joku muu tapa tehdä ruutua voisi toimia meille paremmin.. ?

Seuraavalla setillä ruudun loppua. Koira ruutuun maahan ja ruutukaaviota kävelemään. Maahanmeno jää Helmillä helposti vajaaksi, jos maa on kylmä ja kostea. Meni kuitenkin jotenkin. Pysyi kyllä hyvin, kun kävelin pientä rinkiä ja taas palkkasin. Sit kutsu sivulle kävelemään. Tuli joo hienosti, mutta palkaksi  heitetty pallo ei tänään kiinnostanut ollenkaan. Se sama pallo, jolla leikkiminen kuitenkin oli ihan parasta vaikkapa vilkkaalla näyttelypaikalla? Ehei, ei tänään. No seuraavana uusiksi ja namia nassuun palkaksi. Setin lopuksi vielä, kun pitäisi mennä autoon päättää Helmi, että hän ei tulekaan, vaikka kuin kutsuu. Sit lähden kävelemään kohti koiraa, niin se juoksee karkuun. Tässä vaiheessa olin jo niin luovuttanut ja paskalla fiiliksellä. Yhyy..

Lopuksi oli pakko ottaa vielä yksi lyhyt setti jotain, mitä osaa varmasti. Laitettiin varmuudeksi vielä kiinni liinaan, ettei pääse rallittaan omiaan. Nämä teki ihan ok. Ei jäänyt kauheen paha mieli ainakaan Helmille loppuun. Minulle kyllä.

En oikein tiedä, mikä nyt tokoiluissa tökki. Ainakin oma -ei me mitään osata kuitenkaan- asenne ei auta asiaa. Helmi aistii helposti sen et en ole tyytyväinen, ehkä paineistuu/kyllästyy ja lähtee haistelemaan. Sit joudun oikaisemaan ja komentamaan, jolloin minä olen ihan paha ohjaaja, eikä minun kanssa kiinnosta tehdä mtn. Ja kierre on valmis. Prkl. Se harmittaa minua, ettei Helmi leiki treeneissä, vaikka kotona ja lenkeillä se leikkii mielellään. Sit kun yritän siltikin palkata lelulla, Helmi on mielestään paska dalmis, kun ei saanut namia, mitä se eniten odottaa ja haluaa. Pakkoko minun on sit yrittää sitä lelulla palkata ku se selvästi ei motivoi tarpeeksi ainakaan uusissa paikoissa!?

No mitä tästä opimme. Jatkossa palkaksi sitä, mitä koira haluaa eniten, eli ruokaa. Jos lelut ei sytytä tai minä en osaa leikkiä tavalla, joka sytytäisi tarpeeksi, ei voi mitään. Sitä ei voi väkisin tehdä. Eri tapoja palkata ruoan avulla on olemassa ja niitä pitäisi nyt varmaan opetella sit käyttämään. Takapalkkaa ja kaukopalkkaa namikipon avulla ollaankin kotona jo hyödynnetty. Niitä pitäisi alkaa käyttämään treeneissä. Helmin vireen saa kyllä nostettua, jos palkaksi tarjottu nami on riittävän hyvä ja jos sitä taas on" liikaa", esim. kipollinen ruokaa tai siankorva, menee Helmi jopa ylikierroksille, eikä keskity. Vauhtia kai voisi saada lisää sillä, että koira jotuu ikäänkuin jahtaamaan ruokaa? Tässäpä haastetta meille. Hassutellaan niillä leluilla siis vain Helmin iloksi ja treeneissä namia naamaan vain. Ja seuraaviin harjoituksiin hymy perseessä siis :D


5 kommenttia:

  1. Mä olen tuon hymy persiissä asenteen kannalla ehdottomasti. :D Mutta sä voisit tehdä Helmin kanssa sellaista, että sulla on erikseen viretreeni ja tekniikkatreeni. Jos tiedät, että esim. siellä Prisman parkkiksella se leikkii, laitat joskus treeniliivin päälle, menet, otat koiran autosta, leikit hetken ja koira autoon silloin kun on kaikista kivointa. Ja sen treenin aikana ei tehdä mitään muuta. Sit erikseen tuota tekniikkaa namilla. Sulla voi olla virittelysanat lelu- ja namitreenille erikseen, esim. tottista tarkoittaa että nyt leikitään ja temppuja että nyt on namitreeni ja tehdään vähän matalammassa vireessä.

    Nyrkkisääntönä se, että tekniikaa treenataan suhteellisen häiriöttömässä tilassa, esim. kotona. Kun kotona sujuu, otetaan liike kentälle, jossa tehdään virettä. Kentällä tehdään vain niitä helppoja juttuja joissa koira varmasti onnistuu. Jos koiran hyvä vire kestää yhden perusasennon, se kestää sen, sitten koira autoon. Ikinä ei saisi tulla kentällä hetkeä, että koiran vire laskee, se epäonnistuu tai pääsee haistelemaan maata. Jos koira tekee virheen kentällä, sitä ei ruveta korjaamaan, silloin tehdään joku helppo juttu, palkka, koira autoon, mietitään mikä meni väärin ja sitten helpotettuna uudelleen. :)

    Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, koirien kanssa mikään ei ikinä mene niin kuin haluaisi. :D

    VastaaPoista
  2. Meillä on Rillan kanssa ollut myös ongelmia leikkimisen kanssa. Pikku hiljaa rakennettiin leikkiä ympärille. Koira sai kehuja ja innostusta ihan vain että vähän tarttui leluun jne. Ihan ensin leikittiin pelkästään kotona noin nelän kuukauden ajan eli joulukuusta lähtien, että saatiin siitä edes jotenkin kiinnostava juttu ja edelleen harjoitellaan kotona. Tokossa en ole ikinä palkannut Rillaa lelulla. Rilla ei tokossa käy niin kovilla kierroksilla kuin agilityssä eikä siis ”rauhallisemmassa” lajissa ehkä motivoidu/en osaa motivoida sitä tarpeeksi, että leikkiminen olisi siitä kiva palkka. Nameilla siis mennään tokoissa niin kotona kuin ihan oikeissa treeneissäkin, niin pitkään kunnes leikkimisestä tulee tarpeeksi kivaa. Nyt agilityssä nuo olivat ihan ensimmäisiä kertoja kun uskaltauduin leikkimään Rillan kanssa treeneissä/hallissa jossa oli kovempi häiriö kuin kotona ja vielä että koira jopa palkkautui. En tiedä oletko huomannut, mutta ei se palkkaaminen ole meillä ihan täydellisesti onnistunut. Rilla on lähtenyt nuuskimaan jotain ihan muuta eikä lelu olekaan ollut ihan niin kiva juttu. Joskus taas on leikkinyt ihan raivo asenteella.

    Kuten yleensäkin oli meillä ongelmana minä. Jännitin leikkimistä ihan kamalasti ja ajattelin että ’ei se nyt kuitenkaan leiki’ ja ei se silloin leikkinyt. Sitten sain neuvon, että leikkimisestä pitää (tietenkin) tehdä hauskaa koiralle, mutta sen pitää myös minusta olla hauskaa. Rilla on herkkä koira siinä mielessä, että vaistoaa oman mielialani helposti eli Rillasta leikkiminen ei ollut hauskaa kun itse stressaannuin koko ajan leikkimisestä kun koira ei tuntunut innostuvan. Jotenkin vain muutin asennetta niin johan parantuin. Jotenkin vaan palat loksahtivat yhteen. Oli kyllä ihan mahtava fiilis kun huomasi, että sehän leikkii minun kanssa. :D

    Leikkiikö Helmi ihan normaalisti treeneissä sinun kanssasi ilman, että teet jotain toko juttuja ja palkkaat sitä? Jos sitä ei muutenkaan kiinnosta lelut siinä yhteydessä, niin ei varmaan kannata vielä yrittää palkata koiraa leikillä vaan kuitenkin nameilla että koira motivoituu. Kannattaa varmaan ensin tehdä mieluisa juttu leikkimisestä treeneissä/häiriössä ja eri paikoissa ennen kuin palkkaat sitä. Meillä Rillan kanssa menee varmaan vielä pitkään ennen kuin tokoissa uskaltaudun palkkaamaan sitä lelulla. Kannattaa varmaan etsiä Helmille sellainen mieluisa lelu eli kokeilla eri leikkivaihtoehtoja. Meillä Rillan kanssa toimii tosi hyvin kaikki karvaiset lelut ja sellaiset lelut mihin on sidottu naru ja vedän sitä maata pitkin. Myös sellaisen jutun olen kuullut, että kaikilla koirilla ei ihan heti saalisvietti herää. Rillakin on kuukauden päästä vuoden ja nyt vasta pari viikkoa sitten on leikkiminen alkanut onnistumaan. Ei kannata luovuttaa! Noin meillekin sanottiin eikä luovutettu ja voiton puolella ollaan jo. :)

    VastaaPoista
  3. Jep, tuosta taisin sanoakin treeneissä (?), mutta silloin kun Oscarin kanssa painiskeltiin tuon leikkiongelman kanssa, huomasin että kaikista tärkeintä on, että molemmilla on oikeasti hauskaa. Jos leikki on sellaista "nyt leikit mun kanssa prkl" tai tuollaista jännittämistä, ei siitä tule mitään. Silloin kun oikeasti sulla on leikin jälken posket kipeänä nauramisesta, tiedät, että leikki on onnistunut. Jokaisella koiralla on oma tapansa leikkiä, tärkeintä on se, että molemmilla on hauskaa. Ja oikeasti MOLEMMILLA, myös sulla. :) Eli kiristävä pipo nurkkaan ja pelleilemään sen koiran kanssa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos toverit kannustuksesta :) Näinpä minä olen itsekin ajatellut et Helmi, joka on myös aika herkkis, kai aistii minun "hitto nyt tartut siihen leluun prkl" asenteen ja ajattelee et leikihän ihan keskenäsi sen lelun kanssa, mä lähen muihin puuhiin nyt :D Jos voisin sanoa et Helmi ei tykkää leikkiä ollenkaan missään ikinä, luovuttaisin leikki homman kokonaan. Mut sillon ku se leikkii vaikka lenkillä se leikkii oikein hyvin ja puree leluunkin syvällä otteella. Taisteluleikit vaikka ilman leluakin ovat sen mieleen myös. Nytkin se parhaillaan tapporavistaa sohvatyynyä ihan omaksi huvikseen ja tarjoo mulle leikkimistä sen kanssa. Muutenkin tutuissa ympäristöissä leikki sujuu paremmin ja jotenkin rennommin kun itekin olen varma et se leikkii, enkä "jännitä". Ja mikä pakko minun on yrittää palkata lelulla paikoissa, missä ei muutenkaan syystä tai toisesta leikki kiinnosta!

    Kannustavaa kuulla et tosiaan muillakin on ollu vastaavanlaisia ongelmia ja et niistä on menty eteenpäin. Eli ei siis ehken vieläkään heitetä sitä kirvestä kaivoon, vaan jatketaan harjoituksia.

    VastaaPoista
  5. No näithän miten hyvin Oscar leikkii nyt. Vuosi pari sitten kun näytin sille lelua, se oli sitä mieltä, että pidä lelus ja meni haistelemaan maata. :) Siitä on tultu pitkä ja kivikkoinen tie eteen päin, mutta nyt se leikkii hyvin! Ja Oscarin kanssa rupesin leikkimään vasta kun se oli 2-vuotias, Helmi on kuitenkin vielä pentu eli mahdollisuudet on paljon paremmat. Ja saalisvietti kehittyy iän myötä, pennulla se ei välttämättä ole vielä puhjennut...

    VastaaPoista